Weteraani

Elonkorjuu koneaikaan - Sirpillä, sitojalla ja puimurilla

Suurehko nykypuimuri selviää optimiolosuhteissa hehtaarista jopa varttitunnissa. Entisaikojen elonleikkaaja sai kyykkiä sirppeineen hehtaarin palstalla reilun viikon, eikä silloinkaan tullut valmiiksi kuin ensimmäinen vaihe. Seuraavaksi oli vuorossa pölyinen puinti riihessä ja jyvien puhdistus. Sirpin ja puimurin väliin mahtuu monta kehitysvaihetta, lähes jokaisella vuosikymmenellä on saatu jotain uutta.
Elonkorjuu pysyi vuosisatojen ajan jokseenkin samanlaisena aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Vilja leikattiin sirpillä, sidottiin lyhteille ja jälkituleennutettiin kuhilailla. Aikaisesta leikkuusta johtuen kariseminen oli olematonta ja talteen saatiin lakoisemmatkin kohdat.

Sirpillä ja maanviljelyllä on yhtä pitkä historia, sillä on leikattu heinää ja viljaa jo kivikaudella. Suomessa sirppi oli yleisin viljankorjuun työväline 1800-luvun loppuun saakka. Ammattilehdet ja neuvojat puhuivat innokkaasti viisi kertaa tehokkaamman viikatteen puolesta, mutta varsinkin rukiin leikkuussa sirppiä pidettiin ainoana oikeana välineenä hyvin pitkään – sillä sai varmasti talteen jokaisen korren. Karisemisen pelossa vilja leikattiin varhaisessa vaiheessa. Virallisen ohjeen mukaan ruis oli valmista korjattavaksi, kun jyvän sisus oli muuttunut niin kiinteäksi, että sen sai katkeamaan.

KV PLUS
Haluatko lukea koko jutun?
Tilaa Koneviesti Digi edulliseen tarjoushintaan.
Tilaa Koneviesti Digi 8,90€/kk
Jos olet jo tilaaja, pääset lukemaan koko jutun kirjautumalla sisään.
KV PLUS
Haluatko lukea koko jutun?
Olet kirjautunut palveluun tunnuksella, jolla ei ole käyttöoikeutta tähän sisältöön. Jos haluat jatkaa tilaajille tarkoitettujen juttujen lukemista, voit tehdä uuden tilauksen.
Tilaa Koneviesti Digi
Aiheeseen liittyvät artikkelit