Weteraani

Vuosi 1968 oli suuri metsätraktorivuosi, jolloin valikoima tuplaantui – markkinoille tuli Nalleja, Lokkereita, Terroja, Robureita ja Brunetteja

Metsätraktorit alkoivat verkkaisesti yleistyä 60-luvun alussa, mutta vuosikymmenen loppua kohti tahti kiihtyi. Ensimmäinen mainittavampi metsätraktorivuosi oli 1968, jolloin valikoima kaksinkertaistui. Tuolloin esiteltiin jo lähes nykymuotoisia kuormatraktoreita, uusia merkittäviä valmistajiakin uskaltautui kokeilemaan osaamistaan metsäkonealalla.
Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF
Timberjack 230

Suomen puut ajettiin tienvarteen tai rantaan pääasiassa hevosella aina 1960-luvulle saakka. Se oli varma keino kaikkein hankalimpiinkin paikkoihin, tukit tulivat hevosen ja taitavan ajurin perässä vaikka pölkky kerrallaan. Savotat työllistivät pieniä ja suurempiakin tiloja, sotien jälkeen metsätöissä oli parhaimmillaan 300 000 miestä ja 100 000 hevosta.

Hevosten määrä alkoi 50-luvun alusta lähtien vähentyä 10 000 eläimen vuosivauhdilla. Traktoreita tuli niiden tilalle aluksi suunnilleen yksi kahta hevosta kohti, mutta tuontisäännöstelyn hellitettyä oltiin yhden suhteessa yhteen. 60-luvun lopulla yhtä traktoria kohden hävisi melkein kolme hevosta. Lukumäärissä oltiin tasaluvuissa joskus vuoden -68 tienoilla.

Metsäajoissa hevosilla oli merkittävä rooli vielä 60-luvun puolivälissä, jolloin puiden kuljetuksista 75 prosenttia oli hevosten varassa. Viisi vuotta aiemmin lukema oli ollut 92 prosenttia. Metsäajoon enemmän ja vähemmän varustellut maataloustraktorit olivat yleistyneet sikäli, että vuonna -65 niiden osuus oli 16 prosenttia.

Vahva muuttoliike kaupunkeihin ja Ruotsiin alkoi huolettaa puufirmoja. Metsäteollisuus oli kasvava ala, mutta kohta ei väkeä riittäisi metsiin. Tukkien ja propsien punnertaminen hevosrekeen ei nuorempaa polvea enää viehättänyt, helppoa ei ollut traktoreiden vaijerikuormaimienkaan kanssa pelaaminen. Tilalle piti saada jotain kevyempää ja tehokkaampaa.

Metsätraktori oli päivän sana, monelle myös kirosana. Alkuaikojen heikohkoja metsäkoneita pidettiin varmimpana tapana omaisuutensa menettämiseen, uhkapeli oli vasta toisella sijalla, reipas juopottelu kolmannella.

Kokorunkojuonto jäi lyhyeksi ilmiöksi

Ensimmäiset amerikkalaiset juontotraktorit tulivat Suomeen 1962–63. Merkkejä olivat kanadalainen Timberjack ja USA:n puolella tehty Garret Tree Farmer, jota ruotsalainen Kockum alkoi valmistaa lisenssipohjaisena. Valmet 363-maastotraktori ennätti myös valmistua ensimmäisille apajille. Amerikkalaisperäiset koneet osoittautuivat kestävyydeltään selvästi paremmiksi.

Valmetit oli tehty maataloustraktorin osista. Heikoimpia kohtia olivat voimansiirto ja etenkin portaalityyppiset vähennyspyörästöt. Timberjackin ja Tree Farmerin napavälitykset sekä muukin tekniikka olivat kokonaan eri tähdeltä, jos kohta hintaakin oli 25 prosenttia enemmän.

Vuonna -67 Suomen markkinoilla oli tarjolla viittä juontotraktorimerkkiä; John Deere, Timberjack, Tree Farmer, Valmet ja BM-Volvo SM-870 Liisa. Timberjackilla oli 3 eri mallia, Valmet oli saanut suuremman 80-hevosvoimaisen nelosmoottorin myötä komean lisänimen Terra.

Juontotraktoreiden aika jäi käytännössä muutamaksi vuodeksi, enimmillään niillä ajettiin 10 prosenttia Suomen puista. Entinen tavaralajimenetelmä huomattiin paremmaksi, jos siitä nyt oli missään vaiheessa muuhun edes siirrytty. Juontotraktoreiden myynti hiipui 70-luvulle tultaessa. Monet urakoitsijat joutuivat siirtymään uudentyyppiseen kalustoon pakon edessä, kun puufirmoilta ei enää löytynyt juontotyömaita, tai niitä ei haluttu järjestää. Jatkossa juontotraktorikantaa hyödynnettiin metsänviljelytöissä.

Perustraktorista erikoiskoneeksi

Puolitelat ja vaijerikuormaaja olivat yleisiä varusteita metsäkäyttöön valjastetuissa maataloustraktoreissa. Telojen avulla selvittiin melko pahoistakin paikoista, ja vinssillä saatiin puut kauempaakin kyytiin. Puolitelatraktoria oli kuitenkin hankala ohjata kovassa vedossa, jarrut olivat lujilla. Kuormain oli pahimmillaan hengenvaarallinen laite ja sen käytössä tarvittiin aina apumies.

Ruotsalainen ÖSA oli jo 50-luvulla jatkanut telamattoja etupyörienkin yli, jolloin saatiin ns. 3/4-telasto. Ohjaus toteutettiin pillarityyliin tai traktorin ja perävaunun välisellä hydraulisella nivelellä, jota sanottiin häntäohjaukseksi. Ensimmäinen tämän sortin kone oli BM-Volvo Bamse, jota pidetään myös Pohjoismaiden ensimmäisenä varsinaisena metsätraktorina. Ajamisesta tuli yhden miehen työtä, kun ohjaamon katolle tai vetoaisalle asennettiin hydraulinen kourakuormaaja.

Vuonna 1964 esitelty BM-Volvo SM360 Iso-Nalle oli ensimmäinen järeä telametsätraktori. Alkuperäinen versio oli koottu Boxer-Volvon alustalle. Pari vuotta myöhemmin tulleessa SM660-mallissa oli suuremman Bison-Volvon taka-akseli ja sitä seuraavassa SM661-mallissa jo napavälitykset. Vuodesta -66 lähtien saatavilla oli myös keveämpi SM460 Pikku-Nalle, joka perustui pitkälti Buster-Volvon tekniikkaan. 

Ruotsissa varusteltiin myös sauvaohjattuja Fiat 50C -telatraktoreita metsäajoon. Muita telakonemerkkejä olivat Ford 5000 -pohjainen Teg ja MF165:een perustunut Robur, jotka molemmat koottiin Ruotsissa. Telakoneiden lumiominaisuudet olivat hyvät, eikä kestävyydessäkään ollut liiemmin ongelmia. Korkeimmalle arvostettiin kumpikin Nalle ja seuraavaksi Teg. MF-Roburin maineessa oli enemmän säröjä. Telatraktoriaikaa jatkui 80-luvun lopulle asti.

 

Kuormatraktori korjaa lopullisen potin

Nykymuotoisen kuormatraktorin pohjoismainen kantaisä on Lars Bruunin vuonna -62 rakentama Brunett VSA. Peruskoneena oli etuakseliton Boxer-Volvo, joka oli liitetty nestevetoiseen perävaunuun hydraulisella runkonivelellä. Vuonna -65 Volvo vaihtui Fordiin, merkki muuttui Ford Brunetiksi ja punainen väri siniseksi. Kockum-yhtymä osti Brunetin valmistusoikeudet tammikuussa -68, jolloin merkki vaihtui kolmannen kerran kuuteen vuoteen.

BM-Volvo aloitti kuormatraktoreiden tuotannon vuonna -64, aloitusmalli oli 2-akselinen, 60-hevosvoimainen 350/DSR10. Peruskoneena oli jälleen Boxer-Volvo, tekniikka oli toteutettu samalla tavoin kuin Brunetissa, paitsi että taka-akselilla oli mekaaninen veto. Metsä-Kalleksi nimetty kone uudistui jo seuraavana vuotena, jolloin taka-akseliin tuli napavälitykset. Taas vuotta myöhemmin tuli järeämmäksi vaihtoehdoksi 118-hevosvoimainen SM871 Metsä-Liisa.

Seuraava Volvon kuormatraktorimalli oli ÖSA:n kanssa yhteistyönä toteutettu BM-Volvo SM668. Tässä koneessa oli vetävä teli, lukot kaikilla akseleilla, power-shift -vaihteisto ja napavälitykset. Jo vuoden kuluttua -69 moottoriksi vaihtui 6-sylinterinen ja 105-hevosvoimainen Volvo D50, uudistunut malli oli SM868. Tätä kuormatraktoria monet pitkän linjan ruotsalais- ja suomalaisurakoitsijat pitävät kaikkien aikojen parhaimpana metsätraktorina. Heidän mukaansa puut tulisivat ajettua, vaikka tuon mallin jälkeen ei olisi tapahtunut minkäänlaista kehitystä.

Valmet oli aloittanut kuormatraktorikokeilunsa vuonna -64, ensimmäinen sarjaan edennyt malli oli juontotraktorista muunneltu Terra 865 AK, jota tehtiin 15 kappaletta. Seuraava malli oli vuonna -66 esitelty pitempirunkoinen Terra 865 BK. Jatkossa saataville tuli rullavetoisella telillä varustetut Terra 865 LM ja Terra 865 Rysky. Loppuliitteet viittasivat kuormaosan valmistajiin, joita olivat Marttiini ja Kuljetuskone.

Tekniikaltaan tämä Valmetin ensimmäinen kuormatraktori oli täydellinen fiasko. Vakola testaili tuolloin myös metsätraktoreita ja Terran käyttöominaisuuksissa sanottiin olevan runsaasti huomauttamista, kestävyys kommentoitiin huonoksi. Varsinaista koetusselostusta ei edes painettu, mikä oli harvinaista. Terran huonous ei ollut pelkästään Vakolan huomio, samaa mieltä olivat jokseenkin kaikki Terran omistajat. Valmetin seuraavat mallit tehtiin onneksi kokonaan uudelta pohjalta.

Kuormatraktoreiden lumiominaisuudet olivat aluksi muita heikommat, mutta kunnollisten vetävien telien ja telojen myötä niidenkin etenemiskyky korjaantui vähintään muiden tasolle. Kuormakoneet ovat olleet eniten myytyjä metsäkonemalleja 70-luvun alusta lähtien.

Tarjonta tuplaantuu

Suomen tuoreilla metsäkonemarkkinoilla oli vuonna -67 tarjolla 7 juontotraktoria, 2 puolitelatraktoria, 5 telatraktoria ja 3 kuormatraktoria. Seuraavana vuotena juontotraktoreiden määrä oli kasvanut lukemaan 12, telatraktoreita oli 8 ja kuormatraktoreita täydet 10. Puolitelakoneita ei ollut yhtään, mutta ne palasivat myöhemmin ruotuun.

Juontotraktoreissa uusia merkkejä olivat kanadalainen Clark Ranger, suomalainen Lokkeri ja venäläinen telakone OTZ. Merkkeinä vanhoja tuttuja, mutta malleina uusia olivat Timberjack 330 ja 404, Valmet 880S ja Kockum Tree Farmer KL-860.

Telakoneuutuuksia olivat ruotsalainen ”tupla-Nuffi” BMC245 ja kotimainen Valmet 565:stä koottu Fiskars. MF-Robur III oli saanut rakenteisiinsa joitakin parannuksia ja uuden kirkkaankeltaisen värin. Rovaniemellä oli alettu ylipitkillä teloilla varustettujen County-traktoreiden kokoaminen, joiden lumiominaisuudet olivat tuolloin ylittämättömät. Muutostyöt teki Marttiinin Konepaja ja Pohjolan Auto Oy.

Kuormatraktoreissa oli eniten uutta tarjontaa. Volvon SM 667 oli saanut seurakseen isomman 4-akselisen SM-871:n ja telillä varustetun SM-668:n. Valmetin kaikki silloiset Terra-mallit olivat ensikertaa markkinoilla, samoin ruotsalainen SMV Drivax. Brunetin 4-akselisen KL-826:n lisäksi valikoimiin oli tullut telivetoinen Brunett KL-836. Kummassakin mallissa peräveto oli edelleen hydraulinen.

Peltosalmen Konepajan tekemä ja markkinoima Farmet M1 oli myöskin uusi tulokas. Valmet 900-traktorista, Fiskars Tukkikurki-kuormaimesta ja rullavetoisesta perävaunusta yhdistelty kone oli tarkoitettu jatkettuun lähikuljetukseen. Ajatuksena oli, että Farmetilla voisi kerätä lastin metsästä ja viedä sen samalla tienvartta edemmäksi, kuten sahalle, rautatieasemalle tai muulle vastaavalle. Lyhemmillä maantiematkoilla piti puutavara-autojen käydä tarpeettomiksi.

Lokakuussa -67 toteutettu devalvaatio oli nostanut koneiden hintoja reilusti. Juontotraktoreista Timberjack 230 kallistui 30 732 markkaa (57 %), Kockum Tree Farmer KL-820:n uusi hinta oli 22 000 markkaa (49 %) suurempi. Valmet Terra 865:n hintaan korotus iski 19 630 markan verran, eli 55 prosenttia.

Telakoneista MF-Robur oli kallistunut vuoden -67 hinnoista 56 prosenttia eli 29 990 markkaa, mutta siihen oli tullut joitakin muutoksia. BM-Volvo SM460 Pikku-Nallen hintaan tuli devalvaatiolisää 17 800 markkaa (27 %).

Brunett KL-826 oli muuttunut Fordista Kockumiksi ja lisähintaa oli tullut 19 000 markkaa (22 %).

Merkkejä tulee ja menee

45 vuoden takaisista metsäkonemerkeistä BMC, Fiskars ja Petroskoin Oneginin traktoritehtaalla tehty OTZ jäivät lyhyiksi pyrähdyksiksi. Ruotsalaisella Hultdinin konepajalla kahdesta vierekkäisestä kolmos-Nuffieldista yhdistetty BMC-telakone oli toimiva laite, mutta huoltotoimet ja remontit olivat äärimmäisen hankalia. Suomeen tuli pari kolme BMC:tä.

Fiskarsin telatraktoria kehitettiin vuosia, mutta lopulta valmistui vain muutamia koneita. Tukkikurki-kuormaaja oli aikansa parhaita, ja itse koneyksikkö liikkui lumessa vaivattomasti, mutta Valmet 565 oli sen peruskoneeksi totaalisen alimittainen niin teholtaan kuin voimansiirroltaan.

Tela-alustaista OTZ-juontokonetta oli tarjoiltu Suomeen sopivin väliajoin aina 50-luvulta lähtien, mutta esittelykoneita enempää tänne ei huolittu. Sitten 60-luvun lopun sitä ei ole näkynyt edes taulukoissa. Samaa konetta tehdään uudistettuna versiona vieläkin.

Kaikki juontotraktorit hävisivät Suomen markkinoilta 70-luvun alkupuolella. Viimeisiä olivat Clark Rangerit, joita esiteltiin Koneviestin metsätraktoritaulukossa vielä vuonna -75, mutta kauppoja niistä tuskin enää tehtiin.

Volvon viimeiset telakoneet valmistuivat vuonna -69, loistavia traktoreita tuottanut ÖSA-yhteistyö loppui v.-74. Volvon metsäkoneura päättyi 70-luvun lopulla yhdistymiseen Valmetin kanssa.

MF-Roburin valmistus aloitettiin 70-luvun alussa Rovaniemen Konepajalla, joka vastasi myös tuolloin alkaneesta Valmet Jehu-telakoneen tuotannosta. Viimeiset Jehut tehtiin 80-luvulla.

Samoin rovaniemeläinen Marttiiniin Konepaja varusteli viimeiset Suomeen tuodut Volvo-Nallet, jatkossa myös ruotsalaiset Ford Tegit ja osittain Countyt. Fiat 50 -telakoneiden myynti päättyi, mutta lyhyen aikaa 70-luvun alussa tehtiin Sotkamossa Fiat Huusko -telatraktoria, joka kuitenkin oli kokonaan erityylinen kone.

Farmet-kuormatraktoreiden valmistus päättyi 70-luvun puolivälissä. Huonomaineisten Valmet Terrojen tilalle tuli vuonna -71 kokonaan uudenlaiset 880K- ja 870CK- ja CN-mallit. Näitä traktoreita monet urakoitsijat pitävät ensimmäisinä todella ergonomisina metsäkoneina.

SMV-Drivax jäi Suomessa hyvin harvinaiseksi merkiksi, sittemmin se fuusioitui Kockumiin, joka taas yhdistettiin Rauma-Repolan metsäkoneosastoon vuonna -84. ÖSA oli siirtynyt Rauma-Repolan haltuun kolmisen vuotta aiemmin.

Lokomon Rauma-Repola osti v.-70, Teli-Lokkeri -kuormatraktori oli valmistunut edellisvuotena. Metsäkonevalmistus siirtyi Tampereelta Joensuuhun vuonna 1974.

Uusia vahvoja tulokkaita

Metsätraktorit ovat aina olleet suuria investointeja, 60-luvun lopulla halvimmankin koneen hankintaan kului omakotitalon hinta, kalliimpiin tarvittiin jo keskikoista suurempi maatila. Alussa koneita ostivat metsäfirmat, mutta melko pian niitä hankkivat pelkästään urakoitsijat. Maataloustraktorilla metsäajoja oli voinut tehdä sivutoimisesti, mutta nyt kallista konetta ei voinut käyttää mihinkään muuhun, sille piti löytyä työtä kellon ja kalenterin ympäri. Oli sitten kokonaan eri juttu, pystyikö itse kone olemaan niin täystyöllistetty.

Vieremäläinen metsäkoneurakoitsija Einari Vidgrén oli tuskastunut heikkoihin 60-luvun lopun koneisiin. Omien sanojensa mukaan ”Kaekki tienestit män remonttiloehi, yhtää ei jiännä”. Niinpä käytännön ongelmat tunteva Vidgrén kokosi Perkinsin 6-sylinterisestä moottorista, Allisonin voimansiirrosta ja ZF:n akseleista koneen, josta eivät paikat rusahdelleet. Hieman rujon näköinen traktori sai nimen Ponsse, kyläraitilla luuhastelleen kulkukoiran mukaan.

Alun perin oli tarkoitus tehdä traktori pelkästään omaan käyttöön, mutta kovan kiinnostuksen takia Ponsseja tehtiin myyntiinkin. Vaatimattomasta alusta kasvoi eräs kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä metsäkoneyrityksistä koko maailmassa.

Hieman samanlainen alkutarina on toisellakin 60-luvun lopulla tulleella metsäkonemerkillä. Ruotsalainen Börje Karlsson oli Vidgrénin tavoin käytännön mies, joka aloitti uransa vaijerinostureilla 50-luvun lopulla. Kymmenisen vuotta myöhemmin esiteltiin Elmia-näyttelyssä Ford 5000 -pohjainen kuormatraktori Rottne Blondin, josta tuli eniten valmistettu ruotsalainen metsätraktori. Nimensä kone sai smålantilaisen kotikylänsä Rottnen mukaan, Blondin oli vastakohtana Brunetille. Börje Karlssonin kuolematon mainoslause oli ”Gör det i skogen med en Blondin” (tee se metsässä blondin kanssa).

Ponssen ja Rottnen lisäksi myöhemmin tuli kymmeniä pienempiä ja suurempia metsäkonevalmistajia, joista osa kuihtui pois, mutta moni vaikuttaa vieläkin vahvasti. Erilaisen kuljetuskaluston lisäksi 60-luvun lopulla kehiteltiin koneellista puun kaatoa ja karsintaa, johon ei alussa uskottu, mutta joka kuitenkin yleistyi 30 vuodessa 100-prosenttisen kattavaksi menetelmäksi. Moottorisaha ja metsuri ovat nykyään suuremmilla hakkuutyömailla yhtä harvinainen näky kuin puunajossa oleva hevonen.

Voit lukea artikkelin alkuperäisenä näköisversiona pdf-muodossa.
AVAA ARTIKKELIN PDF
Lue lisää