Weteraani

Suomessa vuonna 1948 esitelty Fordson Major E27N P6 -traktori oli aikansa myydyin traktorimalli – "Diesel-Mörkö" oli erityisesti isojen tilojen, sahureiden ja urakoitsijoiden mieleen

Fordin Dagenhamin tehtaan vuonna 1945 esittelemä Fordson Major E27N oli huomattavasti edeltäjäänsä N-Fordsonia nykyaikaisempi traktori uusine taka-akselistoineen ja vähennyspyörästöineen.
Kimmo Kotta
Fordson Major E27N P6 -traktoria valmistettiin vuosina 1948–52 Dagenhamissa Englannin Essexissa. Traktoria on valmistettu dieseltversiona yhteensä 23 259 kpl.

Valinnaisvarusteisiin sittemmin lisätyt kumipyörät, valot, sähköstartti ja hydraulinen nostolaite tekivät siitä jokseenkin modernin traktorin, mutta sen 1910-luvun tekniikkaan perustunut roiskevoideltu kaasutinmoottori oli jo huomattavan vanhanaikainen ja 28-hevosvoimaisena myös alitehoinen joihinkin töihin. Englannin ja lukuisten vientimaiden viljelijät olivat traktoriin kuitenkin tyytyväisiä, tekniikka oli yksinkertaista ja rakenne riittävän järeä monipuoliseen peltokäyttöön.

Muutamat englantilaiset konepajat käyttivät Majoria erikoisajoneuvojensa peruskoneina. County ja Roadless tekivät telatraktoreita, Chaseside, Bray ja Muir-Hill kuormaimia, viimemainittu myös dumppereita, sekä Matbro-trukkeja ja Howard-salaojakoneita. Fordson N-malliin verrattuna Majorissa oli vetovoimaa huomattavasti enemmän, vaikka moottori oli paria lisähevosvoimaa lukuun ottamatta suunnilleen sama. Voiman tuntua aiheutti N-Fordsonin tehoja hukanneen ruuviperän tilalle tullut hammaspyörä-tyyppinen vähennyspyörästö.

Raskaassa maansiirtokäytössä olisi ollut tarvista huomattavasti suuremmille tehoille, Majorin muu olemus ei ollut verrannollinen sen vähäisiin, mutta melko sitkeisiin hevosvoimiin.

Lainavoimalla dieselaikaan

Kaikki keinot vanhan moottorityypin piristämiseksi oli käytetty. Porausta ei voinut enää isontaa, petroolimoottorin puristuksien nostaminen oli mahdotonta ja kierroslukukin oli jo yläkantissa (1 100 rpm). Majorin teollisuusmallissa oli kyllä saman moottorin 10 hv tehokkaampi bensaversio, mutta se oli liian janoinen. Moottoriongelmaan löytyi ratkaisu 150 kilometrin päästä Peterboroughista.

Frank Perkins Ltd:n toinen perustaja ja tekninen johtaja Charles Chapman oli ennen sotia kehittänyt huippukevyen ja nopeakierroksisen dieselmoottorin, josta oli olemassa 6-, 4- ja myöhemmin vielä 3-sylinterinen versio. Aluksi niille aiottiin antaa nimet Panther, Puma ja Python, mutta lopullisia tyyppejä olivat P6, P4 ja P3.

Frank Perkins oli ostanut maatilalleen Fordson Majorin ja sovittanut sen nokalle P6-Perkinsin. Kun Dagenhamissa kuultiin onnistuneesta asennuksesta, lähetettiin Perkinsin tehtaalle kaksi traktoria, joista toiseen vaihdettiin P6 ja toiseen P4. Hitaampikierroksinen P6 soveltui paremmin Majorin voimansiirron välityksiin. Se oli parempi vaihtoehto myös varaosahuollon kannalta, sillä Ford-liikkeillä oli valmiiksi P6:n osia, koska sitä käytettiin myös Thames-kuorma-autossa.

Traktorikäytössä korkein kierrosluku oli 1 500 rpm, jolloin tehoksi saatiin 45 hv. Alumiinimännät vaihtuivat valurautaisiin. Ruiskutuspumppua ohjattiin alipainesäätäjällä, itsekantavan rakenteen takia öljypohjaan ja kytkinkoppaan piti tehdä muutoksia. Majorin valtavan suuri jäähdytinkin vaati sovitusosia. Vaihdoksen myötä Majorista tuli kokonaan toinen traktori: moottori oli nyt nykyaikaisin mahdollinen, kaasu selällään pystyi viilettämään lähes kahta kymppiä, ja voimaa oli entiseen verrattuna yllin kyllin.

Sarjatuotanto alkoi helmikuussa 1948, mutta ensimmäisenä vuotena tehtiin vain 438 P6-mallia, kun perinteisiä petrooli-Majoreita valmistui ennätykselliset 50 123 kappaletta. Seuraavan vuoden mittaan päästiin jo lähes kuuteen tuhanteen ja määrät lisääntyivät tahtiin 1 000 kpl per vuosi, kunnes viimeinen Perkins-Major ja samalla viimeinen Fordson Major E27N valmistui 17.1.1952.

Dieselvoimalla oli myös hintansa. P6-Major oli tuplasti petroolimallia kalliimpi, mutta vastaavaan kilpailijaan oli vielä matkaa. Syksyllä 1950 diesel-Major maksoi 599 puntaa, samalla Perkinsillä varustettu Massey-Harris 744PD 925 puntaa. Vuonna 1952 markkinoille tullut uusi omalla Fordin dieselillä varustettu Fordson Major E1A oli kuitenkin 496 punnan hinnallaan molempiin verrattuna huippunykyaikainen ja huippuhalpa.

P6 kelpasi Suomeenkin

Fordson Major E27N oli 1940-luvun loppupuolella Suomen ylivoimaisesti eniten myyty traktorimalli siitä yksinkertaisesta syystä, että muita merkkejä ei ollut juurikaan saatavilla. Mörkö- tai Pukki-Majuri, kuten sitä täällä nimitettiin, sopi silloisiin olosuhteisiimme melko hyvin – hinta oli sopiva ja tekniikka pitkälti tuttua aiemmista Fordsoneista.

Diesel-Mörkö sai laajemman ensiesittelyn marraskuussa 1948 Työtehoseuran Suurnäyttelyssä Helsingin Messuhallissa. Näytekappaleen lisäksi niitä tuotiin 60 traktorin verran v. 1951 ja seuraavan vuoden alussa vielä 73 konetta. Mörkö-Majoreiden kokonaismäärä välillä 1945–52 oli 6 608.

Huomattavasti korkeammasta hinnasta huolimatta dieselmallit menivät kaupaksi ilmeisen hyvin, vaikka asiantuntijat sanoivat niitä liian teknisiksi laitteiksi sen ajan viljelijöille. Huoltomiehet tekivät joskus pitkiäkin ilmauskeikkoja, mutta melko pian totuttiin dieselin tapoihin. Isompien tilojen lisäksi kuutos-Mörköjä ostivat sahurit sekä muut urakoitsijat ja laitokset, joilla oli tarvetta suuremmalle teholle. Sitä seurannut uusi Diesel-Major aiheutti täällä yhtä suuren yllätyksen kuin Englannissakin, paljon nykyaikaisempi ja lähes yhtä tehokas suorasuihkutteinen traktori maksoikin suunnilleen puolet edeltäjänsä hinnasta.

Lue lisää