Weteraani
Turvaohjaamo

50 vuotta lakisääteistä turvallisuutta — heinäkuussa 1969 alkoi uusi traktoriaika, kun kaatumisen kestävät turvaohjaamot ja -kehitykset tulivat pakollisiksi

Kaatumisen kestävät turvaohjaamot tai -kehykset tulivat uusien traktoreiden pakollisiksi varusteiksi heinäkuun alussa 1969. Viljelijät eivät kiitelleet valtioneuvoston päätöstä, eikä siihen alussa ollut syytäkään. Ensimmäiset turvaohjaamot olivat äärimmäisen epämukavia, mutta muutamassa vuodessa niistä kehittyi olosuhteiltaan siedettäviä. Nyt ohjaamot ovat hallintalaitteineen jo todella laadukkaita. Uusille avotraktoreille ei ehkä löytyisi markkinoita edes huomattavalla halpuutuksella.
Kimmo Kotta
Valmet oli ennakoinut tulevia määräyksiä ja aloittanut suurempien malliensa varustamisen kiinteillä turvaohjaamoilla jo vuodesta -67 alkaen. Valmetin hytti ja muukin ergonomia oli tuolloin omaa luokkaansa, useimmat kilpailijat pääsivät samalle tasolle vasta vuosia myöhemmin. Ohjaamo oli melko hiljainen ja lämmin, vertaaminen henkilöautoon oli liioiteltua, mutta kuorma-autotasoon päästiin kevyesti. Pienin "isännän työhuoneella" varustettu Valmet 700 oli tuotannossa vuosina 1968–73.

Kuolemaan tai vakavaan vammautumiseen johtaneita traktorionnettomuuksia on ollut yhtä kauan kuin traktoreitakin, mutta ne lisääntyivät huolestuttaviin lukemiin 1920-luvulla. Aikaisempien raskaiden ja hitaiden mallien aikaan traktoreiden kaatumiset olivat harvinaisempia, mutta myöhemmin yleistyneet kevyet ja nopeat mallit, Fordson etunenässä, olivat paljon kiikkerämpiä. Yleensä traktori keikahti ympäri varomattomalla kytkimen käytöllä, kun traktoria yritettiin saada ylös ojasta.

Neuvonnan lisäksi onnettomuuksia yritettiin vähentää aurojen vetoaisaan lisätyillä laukaisulaitteilla, jotka avautuivat auran osuessa esteeseen, sekä takaa jatketuilla lokasuojilla ja raskaammilla etupyörillä, mitä sovellettiin eniten onnettomuuksia aiheuttaneeseen Fordsoniin.

Sotien jälkeen traktoreiden määrä kymmenkertaistui, mutta haavereita sattui suhteessa huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Kasvaneiden nopeuksien takia tieltä suistumisista tuli vakavampia seuraamuksia, traktoreita putoili navetan ylisille johtaneilta ajosilloilta ja suojaamattomat nivelakselit tekivät tuhojaan. Nostolaitetyökoneet estivät tehokkaasti takavuosina yleisiä ympäripyörähtämisiä, tietotaitoakin löytyi jo enemmän.

Kolmipistenostolaiteesta tuli kuitenkin monelle kohtalokas varuste, sillä työntövarren korvakkeeseen oli verrattoman helppoa kiinnittää hinausvaijeri ja ylhäällä oleva vetopiste lisäsi takapyörien pitoa. Jos pyörät tarrasivat kunnolla maaperään, eikä hinauksen kohde hievahtanutkaan, nousivat etupyörät ja ennen kuin kuski ennätti painaa kytkintä, teki traktori kuperkeikan, josta harva selvisi hengissä.

Valtaojan reunan pettäessä tai muissa vastaavissa tilanteissa kuljettajaa neuvottiin hyppäämään kyydistä, "Tällaisten tilanteiden varalta olisi nopeata pois hyppäämistä kuljettajan paikalta suorastaan harjoiteltava", opasti Alpo Reinikainen Traktorikirjassaan, mutta ympäripyörähdyksissä ei ennättänyt hyppäämään valppainkaan kuski. Ruotsissakin sattui vuosittain lukuisia onnettomuuksia, joiden estämiseksi siellä asetettiin v. 1959 uusien traktoreiden turvakehyspakko. Meilläkin aiheesta puhuttiin, mutta vastaaville määräyksille ei nähty vielä tarvetta. Maatalous oli vasta hyvää vauhtia koneellistumassa, eikä viljelijöiden, enempää kuin traktorikauppiaidenkaan kuvioihin olisi sopineet mitkään hintaa nostaneet ja käyttömukavuutta alentaneet pakolliset varusteet.

30 turhaa vainajaa vuodessa

Lähes kaikki urakoitsijat, joita alkoi 60-luvulle tultaessa olla merkittävä määrä, sekä monet viljelijätkin olivat hankkineet traktoreihinsa kevytrakenteisia sääsuojia. Yleisimpiä olivat kipattavalla pressukuomulla varustetut "rättikopit", seuraavana olivat tuplasti kalliimmat umpinaiset vaneriohjaamot ja viimeisenä teräsrakenteiset hytit, joista helsinkiläisen Kuomu- ja Köysityö Oy:n Kesto-ohjaamoa pidettiin tasokkaimpana. Yksikään sääsuoja ei kestänyt traktorin kaatumista ja onnettomuustilanteissa niistä oli vakavaa haittaa, rättikopeista samoin kuin useammasta vaneriohjaamosta kun pääsi ulos vain takakautta. Toisaalta oli aivan sama missä kohti oli uloskäynti, kun koppi ruttaantui traktorin alla muotopuoleksi. Eräässä vaiheessa ehdotettiin jopa sääsuojien kieltämistä, mutta sitä ei kuitenkaan toteutettu.

Turvakehikoita ja katolla, tuulilasilla, ovilla ja sivuikkunoilla varustettuja turvaohjaamoja oli saatavilla jo 60-luvun puolivälissä lähes jokaiseen merkkiin, mutta kysyntä oli vaisua. Turvakehys maksoi huomattavasti enemmän kuin parhaan sortin teräksinen sääsuoja, eikä se suojannut tuulelta ja tuiskulta avotraktoria enempää. Turvaohjaamo kustansi pitkälti yli tonnin, mikä oli merkittävä summa aikana, jolloin suureksi luokitellun 65 hv:n traktorin sai hieman yli 10 000 markalla.

Keskimäärin 30 traktoreiden kaatumisista aiheutunutta vuosittaista kuolemaa välillä 1960–65 oli raaka lukema, johon haluttiin vaikuttaa valtiovallan taholta. Ensimmäinen turvakehikoita- ja katoksia koskenut määräys annettiin v. -65, jonka jälkeen niiden piti olla Vakolan testaamia ja hyväksymiä. Uusien traktoreiden turvakehyspakosta annettiin valtioneuvoston päätös kevättalvella -67, mutta siihen ei juuri reagoitu, koska sen ei uskottu koskevan yksityisiä viljelijöitä.

Koneviesti oli tehnyt hieman aiemmin kyselyn, joka oli osoitettu ohjaamovalmistajalle, käytännön viljelijälle, Vakolalle, Maatalousseurojen Keskusliitolle, Sosiaaliministeriölle ja traktorimaahantuojalle. Kyselyssä puhuttiin lähinnä turvakehyksestä. Maaseudun Kone Oy:n johtaja Pentti Järvi, Vakolaa edustanut agronomi Osmo Kara ja Sosiaaliministeriön asiantuntija diplomi-insinööri Leo Rantanen olivat ehdottoman turvakehyspakon kannalla. Neuvontajärjestöjä edustanut agronomi Heimo Ketola ei ollut yhtä ehdoton, maanviljelijä Jussi Aijasaho ja Oy Ford Ab:n traktoripuolen johtaja Tor Skog puolestaan vastustivat kaikenlaisia pakotteita. Skogin mielestä parhaat keinot turvakehysten ja -katosten menekin edistämiseen löytyisivät neuvonnasta ja varsinkin tehokkaasta propagandasta.

Suomen traktorihistorian ensimmäinen suuri muutos

Kun turvaohjaamopakosta näytti tulevan totta ja kun siihen ei annettu minkäänlaisia viljelijöitä koskevia helpotuksia, nousi asiasta melkoinen äläkkä. Kehys tai ohjaamo nosti traktorin hintaa, hankaloitti työkoneiden ja varsinkin niittosilppurin hallintaa, huoltotoimet vaikeutuivat, näkyvyys heikkeni, tallien ovet kävivät mataliksi, ohjaamon oviaukot olivat ahtaita, melua oli runsaasti, kopissa haisi öljy ja lasit huurtuivat talvella. Valitettavasti tämä kaikki oli monen merkin osalta totta, asia päästiin toteamaan heinäkuun ensimmäisen päivän jälkeen 1969, jolloin määräykset astuivat voimaan.

Pakollisen varusteen tulemiseen oli varauduttu lukuisien ohjaamovalmistajien keskuudessa, uusien traktoreiden virallisia ohjaamomerkkejä olivat Junkkari, Tur-La, Terä, Ylö, Salo ja Palmu, tuontimerkkejä Klippan, Sekura, Hara ja Fernmo. Valmet käytti pienintä mallia lukuun ottamatta omia ohjaamoitaan, samoin Ford. Ainoat vähänkään paremmat ohjaamot löytyivät Valmet-malleista 700, 900 ja 1100, myöskin isoissa Volvoissa T810 ja T814 käytetyt Harat olivat jokseenkin siedettäviä.

Viljelijätkin olivat ennakoineet ohjaamopakkoa ja tehneet innolla traktorikauppoja pitkin kevättalvea, jolloin koneeseen pääsi kiinni lähes pari tonnia halvemmalla. Kysyntää oli sikäli runsaasti, että suosituimmat merkit eivät meinanneet joutua kevättöille. Toki traktoreita ostettiin vielä heinäkuun jälkeenkin ja lähes kaikki ohjaamollisina. Turvakehys oli hyvin harvinainen valinta ja ne hävisivät valikoimista parissa vuodessa.

Maatalouden verouudistus ja syksyn -67 devalvaation aiheuttama hintojen nousu oli pudottanut vuoden -68 traktorimyynnin lukemaan 8 200, mikä oli ainoa alle

10 000:n vuosi 60-luvulla. Vuonna -69 päästiin jo yli 11 000 traktoriin, lähinnä alkuvuoden myyntien ansiosta. Ohjaamopakko ei jatkossa vaikuttanut myyntilukemiin, v. -70 meni 10 217 traktoria ja määrät pysyivät samoina seuraavan 15 vuoden ajan.

Lopultakin mukavuutta

Zetor Crystall 8011 oli maailman ensimmäinen tasokkaalla tehdas-

ohjaamolla varustettu traktori, mutta se ei vielä ohjaamopakon alkuun ennättänyt. Sitä kyllä esiteltiin samana kesänä ainakin Kymenlaakson maatalousnäyttelyssä Utissa, mutta sarjatuotanto alkoi vasta pari vuotta myöhemmin.

Boxer-Volvo T600:n korvannut BM-Volvo T650 oli ensimmäinen saatavilla ollut uuden ajan ohjaamolla varustettu traktori, ensimmäiset kappaleet saatiin tänne syksyllä -70. Vaihdekepakot olivat edelleen perinteiseen tapaan keskellä, eikä muidenkaan hallintalaitteiden sijoitus poikennut totutusta, mutta ohjaamo oli hiljainen, avara ja lämmin, eikä ohjaimiin nousu edellyttänyt minkäänlaista akrobatiaa. Volvot olivat pienintä mallia lukuun ottamatta olleet aina muita huomattavasti kalliimpia, eikä T650 tehnyt poikkeusta, joten siitä ei tullut mitään jokamiehen traktoria.

Seuraavaksi näytti ergonomian kivisellä saralla kyntensä Valmet, joka esitteli v. -71 uuden 502-mallinsa. Tekniikka perustui pitkälti aiempiin 565- ja 500-Valmeteihin, mutta muotoilu ja ohjaamo hallintalaitteineen olivat kokonaan uutta. Hytti oli ennätyshiljainen, 85 desibeliä oli kuulolle turvallinen lukema. Päinvastoin kuin Crystall-Zetoria ja T650-Volvoa, uutta Valmetia ostettiin huomattavan runsaasti. Parin vuoden kuluttua Valmet nousi pysyväksi markkinajohtajaksi.

Melko pian ohjaamoille asetettiin lievät melurajat, vuosikymmenen puolivälissä tehdasasennettuja ohjaamoja alkoi olla useammassa merkissä ja nyt ne istuivat alustoilleen hyvin, koska uudet traktorimallit oli suunniteltu ohjaamollisiksi. Määräykset olivat kiristyneet Euroopassa ja varsinkin täällä, mikä johti muutamissa tapauksissa huikeisiin ylilyönteihin. Yhdellä ovella varustetusta tai kattoluukuttomasta traktorista tuli niin suuri turvallisuusuhka, ettei sellaista kauhukonetta voinut esitellä julkisesti, saati ajaa.

Myöhemmin säännösten tulkinta on loiventunut ja lopulta onnistui niinkin vaarallinen laji kuin käytettyjen traktoreiden ostaminen ulkomailta. Muutamien traktoreiden ohjaamoita verrattiin 70-luvulla henkilöautoihin, mikä oli silloin liioittelua, mutta nyt ne ovat jopa parempia. Tietotekniikan ja elektroniikan puolesta vertaus lentokoneisiin olisi osuvampaa.

Lue myös juttu Varhaisinta traktorimukavuutta - Peltikopeista tasokkaiksi ohjaamoiksi KV 18/2015, jossa myös on käsitelty ohjaamoiden turvamääräyksiä!