Weteraani
M.A.N 4P1

M.A.N 4P1 -traktori oli varustetasoltaan aikansa huippuyksilö, jonka valttina oli ylivoimainen M-moottori

Saksa on ollut Euroopan johtava traktorivaltio ainakin valmistajien lukumäärän perusteella. Jo 1910-luvulla oli Saksassa yli 70 merkkiä. Muutamaa moottoriauravalmistajaa lukuun ottamatta kunnollisia traktoreita ei tullut vielä yhdestäkään pajasta. Seuraavalla vuosikymmenellä valmistajia oli jo lähes 100.
Kimmo Kotta
M.A.N 4P11960–63, München-Allach, Länsi-Saksa.Valmistettu 2 385 kappaletta, takavetona 2 245.

1930-luvulla yksi neljännes oli hävinnyt kuvioista, johdossa olivat Lanz, Hanomag ja Deutz. Tuolloin aloittelivat tulevaisuuden vahvat merkit Schlüter, Saksan IH, Güldner, Fendt, Eicher ja Fahr. Sodan jälkeen tuotannon aloittaminen siirtyi monelta 1950-luvulle. Kun liittoutuneet alkoivat myöntää helpommin raaka-ainelisenssejä maatalouskonetehtaille, ilmaantui jaetun Saksan läntiselle puolelle ennätysmäärä uusia traktorimerkkejä, lähes 120.

Alkuhuuman laannuttua, ja kun terästä alettiin saada taas vapaammin, määrä putosi kolmasosaan. 1960-luvulla moni tasokaskin valmistaja huomasi kilpailun liian kovaksi ja keskittyi tuottoisammille aloille. Vuosikymmenen lopulla tehtaita oli vielä kymmeniä, mutta merkittävämpiä määriä tuotti vain puolenkymmentä valmistajaa. Eräs parhaimmista 1960-luvun alkupuolella lopettaneista merkeistä oli 4-vetotraktorituotannnon edelläkävijä M.A.N.

Kaikkiruokainen diesel

Maailman ensimmäinen dieselmoottori saatiin monien epäonnistumisien jälkeen pyörimään kunnolla M.A.N-yhtymän tehtaalla Augsburgissa vuonna 1897. Starttausta johti tehtaan henkilökuntaan tuolloin kuulunut Rudolf Diesel, joka oli saanut patentin painesytytysmoottorilleen 4 vuotta aiemmin. Siihen asti lähinnä rautatiekalustoon ja höyrykoneisiin erikoistunut M.A.N keskittyi jatkossa dieselmoottoreihin ja kuorma-autoihin. Ensimmäinen moottoriaura valmistui vuonna 1921, neljä vuotta myöhemmin siihen oli tarjolla jo 4-sylinterinen suorasuihkutusdiesel.

Ensimmäinen M.A.N-traktori valmistui vuonna 1938, AS 250:n moottorina oli 50 hv:n 4,5- litrainen suorasuihkutusdiesel, joka muunneltiin puolenkymmentä vuotta myöhemmin puukaasukäyttöiseksi. Ensimmäistä mallia sai myös 4-vetoisena, mutta varsinaiseen nelivetokauteen M.A.N siirtyi vuonna 1948 esitellyn AS 325 A:n myötä. Länsi-Saksassa oli muitakin nelivetovetomerkkejä, mutta valmistusmäärät olivat korkeintaan muutamia kymmeniä. M.A.N 325:ttä tehtiin neljässä vuodessa 3 600 kpl, joista 4-vetoina 1 900.

1950-luvun puolivälissä esiteltiin Siegfried Meurerin kehittämä M-moottori, joka oli eräänlainen suorasuihkutuksen ja pyörrekammion välimuoto. Imuilman kulkua ohjaamalla saatiin aikaan pystysuuntainen pyörreliike, johon männän palotilan seinämillä höyrystynyt polttoaine sekoittui tehokkaasti. M-moottorissa oli hiljaisempi käyntiääni, sitä sanottiin kuiskausmoottoriksi, ja kulutus oli täydellisemmän palotapahtuman ansiosta vähäisempää. Kylmäkäynnistystä varten imusarjassa oli pyörteenhajottajaksi sanottu kuristusläppä, jolla pisarakokoa saatiin väliaikaisesti kasvatettua. Erikoinen, mutta normaalioloissa merkityksetön seikka oli M-moottorin laaja polttoainevalikoima. Dieselin lisäksi kone toimi petroolilla,bensalla tai jopa voiteluöljyllä.

M-moottorit otettiin M.A.N-traktoreihin heti tuoreeltaan. Tehoskaala oli tuohon aikaan vähintään riittävä: tarjolla oli 7 malia luokissa 13–60 hv. Eniten menekkiä oli alle 40-hevosvoimaisilla. Harvinaisen nelivetovaihtoehdon lisäksi M.A.N-traktorit olivat varustetasoltaan aikansa huippuja. Viimeisen vuonna 1960 esitellyn malliston suosituimmassa traktorissa 4P1 oli vakiona kaksoiskytkin, 2-nopeuksinen voimanotto, ajovoimanotto, planeettavähennyspyörästö ja tasauspyörästönlukko.

Länsi-Saksan vuosittainen traktorimyynti 1960-luvun alussa oli luokkaa 80 000–95 000 kappaletta. Kysytyimpiä kotimaisia olivat Deutz, IH ja Fendt keskimääräisillä lukemilla 15 000, 10 000 ja 9 000. Traktorituotanto oli vain pieni osa M.A.N-yhtymän toimintaa, ja parin kolmen tuhannen menekki vuodessa katsottiin voimavarojen tuhlaukseksi. Niinpä traktoritoiminnot myytiin vuonna 1963 Mannesmann-yhtymälle, jolla oli entuudestaan omistuksessaan Porsche-traktorit. Kummankaan valmistusta ei jatkettu, M.A.N-traktoreiden yhteismääräksi jäi nin 50 000.

Esimakua nelivedosta

Ensimmäiset 4 nelivetoista M.A.N AS 33 A -traktoria tuotiin vuonna 1950 Oy Laatuvaunu Ab:n toimesta. Vuoteen 1956 mennessä saatiin vielä 41 traktoria lisää, mutta sitten tuonteihin tuli 3 vuoden katkos, kunnes traktorimarkkinoista pahasti sivuun jäänyt OTK aloitti maatalousmallien tuonnit vuonna 1960. Maansiirtotöihin tarkoitetut teollisuusmallit toi ja möi Laakerikeskus Oy.

Määrät eivät olleet suuria johtaviin merkkeihin verrattuna, mutta OTK:n kohdalla ennätyksiä: vuonna 1961 myytiin peräti 95 traktoria, joista valtaosa nelivetoina. "M.A.N on voimakkaampi, kuin hevosvoimien lukumäärästä voi päätellä", sanottiin mainoksissa, mikä oli täyttä totta vetovoiman puolesta, mutta saksalaiseen tapaan moottori ei ollut läheskään yhtä sitkeä kuin saman tehoisissa brittitraktoreissa. Useimmat olivat kuitenkin tyytyväisiä M-moottorin sekä nelivedon useasti mainittuun ylivoimaan, ja viimeisetkin traktorit saatiin kaupaksi, vaikka valmistuksen tiedettiin päättyneen. Kaikkiaan "Manneja" on tuotu noin 400 kappaletta.

Liittyvät artikkelit