Weteraani

Mullistava Lanz Landbaumotor - Entisajan yksinkertaista tekniikkaa

Muokkaustöihin tuli uudenlaista otetta 1700-luvun puolivälin jälkeen yleistyneiden rauta-aurojen, -äkeiden ja -harojen myötä. Traktorit tulivat kuvioihin reilut 150 vuotta myöhemmin ja työkoneisiin voitiin lisätä reilusti leveyttä, mutta kyntämisen jälkeen tarvittiin edelleen pari kolme muokkauskertaa. Unkarilainen Karol Köszegi kehitti jo vuonna 1905 peltojyrsimen, jonka uskottiin tekevän auroista ja äkeistä museoesineitä.
Vuosina 1912–26 tehty Lanz Landbaumotor oli jyhkeä kone. Suomallin 2-metriset takapyörät olivat 1,3 metriä leveät, etupyörien mitat olivat 80 cm x 100 cm. Traktori painoi täydessä varustuksessaan 6 tonnia. 16-litrainen nelosmoottori kehitti 800 kierroksella 80 hv, kolmella vaihteella päästiin 2,2–5 km/h.

Ensimmäisen konevoimaisen jyrsimen patentin sai edinburghilainen James Usher vuonna 1849. Höyrykäyttöiset koneet olivat kömpelöitä ja raskaita, esimerkiksi unkarilaisen András Mechwartin jyrsin painoi 20 tonnia, mikä oli liikaa kovapohjaisillekin maille, työleveyttä kun oli vain 150 cm.

Mechwartin jyrsimessä oli täysleveät terät, mutta niin ikään unkarilainen Karol Köszegi käytti vuonna 1905 valmistuneessa koneessaan kapeita teriä, jotka ottivat huomattavasti vähemmän voimaa. Köszegin jyrsintä teki vuodesta 1909 lähtien sen 70 hv:n moottorit toimittanut Kämper, mutta jo kolme vuotta myöhemmin valmistusoikeudet siirtyivät Heinrich Lanz oHG:lle.

Enemmän ja parempaa kerta-ajolla

Lanzilla vahvistettiin koneen runkoa, vaihdettiin suurempi moottori, ketjuvetojen tilalle tuli siirtopyörävaihteisto, jyrsimelle voima välittyi kardaaneilla ja kulmavaihteilla. Painoltaan 6-tonniseksi kasvanut 80-hevosvoimainen kone sai nimen Landbaumotor (viljelymoottori) ja se oli Lanzin ensimmäinen traktorimalli.

Ensimmäisissä versioissa veto jyrsimelle otettiin tasauspyörästöltä, eli kela pyöri traktorin liikkumisen tahtiin, mutta myöhemmin voima siirrettiin suoraan kytkinakselilta. Jyrsimen työsyvyyttä säädettiin pyörillä, ylös se saatiin joko mekaanisella voimansiirron käyttämällä nostolaitteella tai alkeellisella hydrauliikalla.

16-litraisen nelosmoottorin starttaus tehtiin aluksi paineilmalla, mutta myöhemmin otettiin käyttöön yksinkertaisempi systeemi. Siinä kaikkien sylintereiden ryyppyhanat avattiin, jolloin puristukset hävisivät ja ykkössylinteri käännettiin työtahdin alkuun. Muihin sylintereihin kaadettiin bensaa ja aukot suljettiin, mutta ykkössylinteriin painettiin käsipumpulla erillisen venttiilin läpi bensan ja ilman seosta, joka sytytettiin viritettävällä starttimagneetolla. Hyvällä tuurilla ykköspytyssä pamahti ja sen jälkeen sytytysjärjestyksen mukaisesti kaikissa muissakin.

Landbaumotor herätti laajaa kiinnostusta ympäri maailmaa ja Lanz-yhtymä piti sitä yllä painattamalla useita jyrsinviljelyoppaita, joissa lueteltiin tieteellisiin näyttöihin vedoten menetelmän ylivoimaisia etuja. Maa saatiin jo syksyllä kylvökuntoon parhaimmillaan hehtaarin tuntivauhdilla. Karjanlanta ja kasvijätteet sekoittuivat täydellisen tasaisesti, mikä tehosti mikrobitoimintaa. Muokkauskerros pystyi varastoimaan moninkertaisesti vettä, minkä ansiosta ojatkin kävivät joissakin tapauksissa tarpeettomiksi. Pintakerrokseen lajittuneen hienojakoisemman aineksen ansiosta kevätkosteus saatiin säilymään ilman erillistä pintaäestystä. Satotaso kasvoi siinä määrin, että lyhteet eivät meinanneet mahtua samalle pellolle, jos kuviin oli uskomista. Käytännössä ainoa paikkansa pitävä väite koski kevätkosteutta, joka talviaikaisen pinnan liettymisen takia säilyi niin hyvin, että joskus kylvöt uhkasivat jäädä tekemättä.

Liminkalaisten peltojätti

Hankkija tuotti syksyllä 1920 suoraan Saksasta yhden Landbaumotorin testatakseen sitä suomalaispelloilla. Tarkoituksena oli osallistua myös lokakuun alussa järjestettyihin virallisiin traktorikoetuksiin, mutta saksalaiset monttöörit eivät tulleet ajoissa ja kone jätettiin testien ulkopuolelle. Uutuuskonetta esiteltiin syksyn mittaan käytännön työssä ja asiantuntijat vakuuttivat, että peltojyrsin syrjäyttäisi pian traktorit ja aurat kokonaan, vaikka hintaa oli 3–4 tavallisen traktorin verran (230 000 mk). Kivettömästä ja kannottomasta uudisraiviostakin saatiin peltoa parilla ajokerralla.

Keväällä näytöskiertuetta jatkettiin ja juhannuksen tienoilla jyrsijää esiteltiin jo Limingassa asti Isoniityn alueella. Sikäläiset isännät vakuuttuivat koneen tehosta ja 10 viljelijän perustama osuuskunta lunasti sen omakseen. Muun muassa Maaseudun Tulevaisuudessa kerrottiin, että lokakuun alussa niitystä oli tehty peltoa jo 100 hehtaarin verran. Tiettävästi Hankkijalta oli tilattu ainakin viisi konetta lisää, mutta tehtaan toimitusvaikeuksien ja muiden syiden takia niitä ei koskaan tuotu ja Limingan Lanz jäi ainoaksi.

Liittyvät artikkelit