Weteraani

Väkevä keltainen Valmet 500 -traktori tarjosi aikanaan uutta väriä sekä parempaa tekniikkaa – meluisa ohjaamo ei ollut markkinoiden mukavimpia

Valmet 500 sopi aikansa keskikokoisen maatilan töihin hyvin. Isäntälinjan metsätyöt hoituivat ketterällä traktorilla näppärästi, pohja oli sileä, maavaraa riittävästi ja ketjut mahtuivat heilumaan isojen lokareiden alla.
Valmet 500 -traktoria valmistettiin vuosina 1968–71 Jyväskylässä ja Suolahdessa.

Valmet nousi 1960-luvun puolivälissä myyntitilastojen erittäin hyväksi kakkoseksi, mutta tarjolla oli vain yksi varsinainen maatalousmalli 565. Huomattavasti kookkaamman 864:n valmistus oli vähäistä ja se oli enemmän kaivurien ja kuormaimien peruskone. Tilanne korjaantui vuosikymmenen loppua kohti, jolloin valintoja pääsi tekemään neljän traktorin mallistosta, mikä oli siihen aikaan hyvinkin riittävä valikoima. Maineikkaan 565:n perinteitä jatkoi Valmet 500.

Uutta väriä ja parempaa tekniikkaa

Uuden keltaisen Valmet-sarjan ensimmäinen malli 900 valmistui keväällä 1967. Jatkoa saatiin seuraavan vuoden alussa, jolloin vuoroon tuli Valmet 500 ja hieman myöhemmin Valmet 700. Isot mallit olivat kokonaan uusia, mutta Valmet 500:n erot 565:een olivat vähäisiä. Se varmisti menekkiä, tykkänään uuden malliin kysynnässä kun pakkaa olemaan totutusaika.

Näkyvin muutos oli tietenkin kelta–ruskea väri ja leveät, tuetut lokasuojat, joissa oli kiinnityspisteet turvaohjaamolle. Päinvastoin kuin isoissa Valmeteissa, 500:ssa ohjaamo oli valinnaisvaruste 1.7.1969 saakka. Kierrosluvun nostolla moottoriin oli saatu pari lisähevosvoimaa. Ensimmäisiä 565-traktoreita vaivannut sitkeyden puute oli korjattu jo sen parannetussa versiossa, Valmet 500:n kovin momentti 17,5 kpm irtosi kierrosluvulla 1 350, mikä vastasi saman tehoisten kilpailijoiden lukemia. Kaksivaiheisella termostaatilla ja kanavien muutoksilla moottori saatiin lämpenemään tasaisemmin. Lisävarusteena sai polttoainekäyttöisen Thermostart-imusarjahehkun.

Enimmät parannukset oli tehty traktorin takaosaan. Rumpujarrujen tilalle tuli kuivat levyjarrut ja portaalityyppiset vähennyspyörästöt vaihtuivat vahvempiin, jonka myötä välityksestä tuli noin 15 % hitaampi. Huippunopeus putosi kolmeenkymppiin, missä oli ajo-ominaisuudet huomioituna vauhtia ihan riittävästi. Vaihteisto sai olla entisellään, vaikka sielläkin olisi ollut parannettavaa. ”Hammasmätä” oli Valmeteissa yleinen vaiva. Voimansiirtopuolen lisävarusteita olivat parikytkin, jossa ajovaihteistolle ja voimanotolle oli oma kytkinpolkimensa, sekä ryömintävaihteisto, jonka mekaanisella versiolla päästiin hitaimmillaan alle 1 km/h.

Hydrauliikka säilyi entisellään irtikytkettävine pumppuineen ja 1 350 kilon nostotehoineen. Myöhemmissä malleissa tehoa kasvatettiin painetta nostamalla 100 kilon verran. Vaatimattomalla 11 litran öljymäärällä ei saanut nousemaan ylös asti kovin monijatkoista kippiä, mutta valinnaisvarustelistalla oli vasempaan lokariin pultattava lisäöljysäiliö. Jo Valmet 565:ttä oli käytetty trukkien, kaivureiden ja kuormaimien peruskoneena, sellaista tarkoitusta varten oli Valmet 500:sta saatavana teollisuusmalli 540.

Isojen Valmetien kiinteät ohjaamot olivat aikansa mukavimpia, mutta 500:sen Junkkari-hytti ei ollut yhtä miellyttävä. Moottorin sivupellit ja takalasin alapuolisen aukon peittänyt pressuläppä kyllä pitivät hytin kohtuullisen lämpimänä, mutta meteli oli topatuista lokareista ja katosta huolimatta hirmuinen, tilaakin oli kovin niukasti. Täytyy kuitenkin muistaa, että kilpailijoiden kopit olivat samaa tasoa, monet vielä tylympiä.

Muutto Suolahteen

Valmet-sarja oli runsaasti esillä. Eräs hienoimmista mainoskuvista otettiin Laajavuoren laskettelukeskuksen ”Kansanrinteessä”, missä kolmen traktorin taustalla näkyi vesistöjä, metsää, peltoa ja kerrostaloja. Mainoksen mukaan Valmet 500 oli väkevä, 700 väkevämpi ja 900 väkevin. Väkevyysasteet jouduttiin vuoden 1969 aikana panemaan uusiksi, kun joukon jatkoksi tuli turboahdettu ”väkevintäkin väkevämpi” 1100.

Valmet 500:n tuleminen sattui kysynnän kannalta heikoimpaan mahdolliseen aikaan, vuonna 1968 rekisteröitiin 8 200 uutta traktoria, mikä oli paljon vähemmän kuin yhtenäkään muuna vuotena 60- ja 70-luvuilla. Syynä oli edellisvuoden reilu devalvaatio, mikä oli nostanut traktoreiden hintoja ja vuoden alussa voimaan tullut maatalouden verouudistus, jonka kiemuroihin totuttautuminen saattoi pitkittää ostopäätöstä.

Pienimmän Valmetin kauppa alkoi lopulta käydä odotusten mukaisesti, se sopi sen ajan keskikokoisen maatilan töihin oikein hyvin. Isäntälinjan metsätyöt hoituivat ketterällä 500:lla näppärästi, pohja oli sileä, maavaraa riittävästi ja ketjut mahtuivat heilumaan isojen lokareiden alla. Useimmat 500:sen hankkineet olivat hyvin tyytyväisiä. Armeijakin osti 130 puskurilla varustettua ja tummanvihreäksi maalattua Valmetia.

Suolahdessa vietettiin syyskuussa 1969 uuden traktoritehtaan avajaisia, mutta kaikki eivät olleet juhlatuulella. Tourulan kokoonpanolinja oli todettu liian matalaksi ohjaamollisille traktoreille ja uutta tehdasta suunniteltiin 5 km:n päähän Seppälänkankaalle. Tontti oli jo ostettu ja puut kaadettu, kun Valtionkonttori määräsi kokoonpanolinjan uudeksi paikaksi suolahtelaisen Mikro Oy:n hiljattain valmistuneen työkalutehtaan, joka oli konkurssissa jäänyt konttorin haltuun.

Uudessa tehtaassa oli tilaa ja lisää saatiin rakentamalla, mutta useimmille työntekijöille suunnitelmien yllättävä vaihdos tiesi muuttoa uudelle paikkakunnalle tai vaihtoehtoisesti vajaan 50 kilometrin työmatkaa. Melko pian prosessista toivuttiin ja pari vuotta myöhemmin tehtaasta ajettiin ulos Valmet 500 uraa jatkanut, aikansa ergonomisimmaksi mainittu 502.

Lue lisää