Weteraani
Entisajan yksinkertaista tekniikkaa

Vahvasti vetävä County oli nelivetojen pioneeri – merkin kysyntä pysyi vilkkaana 70-luvun lopulle saakka

Englantilainen County oli ensimmäisiä nelivetoja, joita voitiin hyödyntää täysipainoisesti myös raskaissa maansiirtotöissä. Legendaarisen merkin tarina päättyi 1980-luvun alussa, kun traktoritehtaat alkoivat tuottaa omia halvempia nelivetojaan.
Ford TW 15:n moottorilla ja 7600:n voimansiirrolla varustettu 1184 kuului viimeiseen County-mallistoon, valmistaja ajautui vararikkoon vuonna 1983. Vajaassa 22 vuodessa valmistui 35 000 Ford-pohjaista nelivetoa lähes kuutenakymmenenä eri versiona.

Nelivetotraktoreita alkoi ilmaantua markkinoille 1950-luvun alussa. Yhteistä kaikille tuon ajan 4-vedoille oli hyvin heiveröinen tekniikka. Etukuormaimet, puskulevyt ja muut mainiot lisävarusteet alkoivat yleistyä samoihin aikoihin, mutta niiden käytössä ei 4-vedosta ollut vielä apua. Akselit, nivelet ja tasauspyörästöt paukahtelivat jo melko kevyessäkin käytössä, maansiirtourakoihin niistä ei vielä ollut.

Englantilaiset viljelijät käyttivät 50-luvulla vielä yleisesti telatraktoreita etenkin kyntämisessä, koska joillakin seuduilla oli, ja on vieläkin, niin tiukkoja savia, että takavetoisella kumipyörätraktorilla työ ei onnistunut. Telakoneet olivat tehokkaita, mutta ne eivät soveltuneet kuin harvoihin töihin ja niiden siirtämisessä lohkolta toiselle oli oma vaivansa. Moni olisi mielellään vaihtanut pillarinsa kunnolliseen nelivetoon, jos sellaisia olisi ollut saatavilla. Fordson-pohjaisia telakoneita vuodesta 1948 lähtien tuottanut County Commercial Cars Ltd. aloitti nelivetotraktorin kehittämisen 50-luvun lopulla, mutta lähestyi aihetta kokonaan uudelta kantilta. Jeeppien tai Kempsujen etuakseleita ei edes harkittu, sillä tarkoituksena oli saada markkinoille raskastakin käyttöä säikähtämätön neliveto.

Yhteiset jarrut ja tasauspyörästö

Countyn ensimmäinen neliveto oli telatraktorista muunneltu Fourdrive, jota tehtiin pieniä määriä vuodesta 1954 alkaen. Koneessa oli neljä suurta pyörää, veto takapyöriltä etupyörille hoitui koteloidulla rullaketjulla. Traktoria ohjattiin pillarityyliin irrotuskytkimillä ja jarruilla. Siirtoihin ei tarvittu enää lavettia, mutta hiemankaan joutuisampi maantieajo oli ohjaussysteemin takia melkoista poukkoilua. Hintaakin siunaantui 25 prosenttia enemmän kuin telaversiolle, tavalliseen diesel-Majoriin verrattuna ero oli kolminkertainen.

Seuraava ja lopullinen nelivetoversio tehtiin tavallisesta Super Majorista, lisäämällä jatkettujen jarruakseleiden päihin kulmavaihteet ja kardaanit, jotka oli yhdistetty etupyöriin. Etupyörien vähennyspyörästöt tehtiin Dextan lautaspyöristä ja murikka-akseleista. Kahdesta kohtaa nivelöidyt teleskooppikardaanit muunneltiin Thames Trader -kuorma-auton komponenteista. Kääntyvät etupyörät toteutettiin melko yksinkertaisesti, mutta vahvoilla rakenteilla. Kääntösäteestä tuli kyllä melko laaja, mutta jarruilla traktori kääntyi huomattavan pienessä tilassa.

Uusi County Super Four oli tavalliseen takavetoiseen Super Majoriin verrattuna tuplahintainen, mutta paljon huokeampi ja monikäyttöisempi kuin telaversio. Muihin nelivetoihin verrattuna siinä oli muutama ylivoimainen etu. Kardaanit ja vähennyspyörästöt olivat sivuilla, joten maavara ei juurikaan pienentynyt. Koska veto otettiin erikseen kummallekin etupyörälle suoraan tasauspyörästön akseleilta, vaikuttivat jarrut ja tasauspyörästönlukko myös etupyöriin, mikä oli vielä tuolloin ainutlaatuinen ominaisuus. Voimansiirto ja etuakseli olivat järeää tekoa, joten traktoria voitiin käyttää hyvinkin raskaissa maansiirtotöissä. Pahimmalle kilpailijalle, vanhalla Kempsun etuakselilla varustetulle Roadless Manuelille tyypilliset rusahdukset olivat Countyssa harvinaisia.

Nousu ja tuho

Brittiviljelijät innostuivat uudesta nelivedosta siinä määrin, että maatalouteen tarkoitettujen telatraktoreiden menekki kääntyi jyrkkään laskuun. Vientimarkkinoitakin avautui ympäri maailmaa. County oli itsenäinen traktorimerkki, mutta monessa vientimaassa maahantuonnista ja markkinoinnista vastasi Ford. Suomi oli eräs Countyn parhaimmista asiakasmaista, mutta peltokäytössä nelivetoja ei täällä juuri näkynyt. Meillä oli 60- ja vielä 70-luvuillakin hyvin runsaasti tietyömaita, joilla Countylle riitti monenlaista tekemistä. Se vastasi pientä telatraktoria täryjyrän vedossa, penkkatöissä ja muussa kevyemmässä maansiirrossa. ARA- tai Vilske-puskulevy oli Countyssa lähes vakiovaruste. Metsäajoonkin Countya käytettiin kohtalaisella menestyksellä.

Super Fourin jälkeen tuli markkinoille 6-sylinterinen Super Six, jossa oli Traderista tuttu 95 hv:n moottori. Kun Fordsonien tilalle tulivat Fordit vuoden 1964 lopulla, oli Countylla välittömästi valmiina 5000-Fordista muunneltu County 654 ja hieman myöhemmin 6-sylinterinen 954. Etuohjaamolla varustetut FC-mallit kuuluivat tuon ajan tarjontaan, mutta niitä tehtiin enimmäkseen erikoistilauksesta.

Countyn kysyntä pysyi vilkkaana aina 70-luvun lopulle saakka, jolloin jokaisella traktorivalmistajalla alkoi olla tarjolla omia nelivetomallejaan. Countyn alusta saakka samana pysynyt rakenne oli edelleen hyvässä maineessa ja hyvän painojakautumansa ansiosta se hakkasi vetotehossa pienipyöräiset kilpailijansa mennen tullen. Uudet tehdasnelivedot olivat kuitenkin ketterämpiä, monikäyttöisempiä ja paljon halvempia. Kestävyyskin oli jo kokonaan toista luokkaa kuin aiemmin. Menekin tyrehtymisen ja monen muun syyn myötä County joutui lopettamaan nelivetojensa tuotannon 80-luvun alkupuolella.

Lue lisää