KovaPyry 2020 oli opettavainen metsätyöhistorian katselmus – metsäperinnepäivillä nähtiin metsätyömenetelmiä ennen ja nyt

Viime vuosina on jokaisena talvena järjestetty pari kolme metsäperinnepäivää, mutta muiden yleisötapahtumien tavoin sillä rintamalla on ollut hiljaista. Viimetalvinen Koljonvirran Vauhtipyörä ry:n koostama KovaPyry 2020 ei ollut koneiden puolesta kovin laaja, mutta hyvin opettavainen metsätyöhistorian katselmus.
Justeeri. Ennen moottorisahojen tulemista justeeri oli tukkisavotoiden tehokkain kaatoväline ja useassa tapauksessa vielä sen jälkeenkin, se kun käynnistyi hyvin pakkasessakin, eikä sen kantaminen ollut yhtä raskasta. Jos työparilla oli "kevyet pirrakintaat", saatiin puu nurin muutamassa minuutissa. Justeerikin on melko uusi keksintö, Suomessa se alkoi yleistyä vasta 1900-luvun alussa, aiemmin kaadot ja katkonnat tehtiin kirveellä.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
Justeerikaato aloitettiin kaatokolon, eli vesennyksen tekemisellä. Moottorisahakaudellakin kirves oli siihen vielä pitkään kätevin väline. Kirves oli suhteessa moottorisahaakin vaarallisempi metsätyöväline. Kaatokolon hakkaaminen ei kuitenkaan ollut kovin onnettomuusaltista, eniten vahinkoja sattui karsinnassa.
Justeerikaato aloitettiin kaatokolon, eli vesennyksen tekemisellä. Moottorisahakaudellakin kirves oli siihen vielä pitkään kätevin väline. Kirves oli suhteessa moottorisahaakin vaarallisempi metsätyöväline. Kaatokolon hakkaaminen ei kuitenkaan ollut kovin onnettomuusaltista, eniten vahinkoja sattui karsinnassa. Kuva: Kimmo Kotta
Metriset halot. Lämpöenergia tarkoitti 1960-luvulle asti lähinnä metristä halkoa. Sota-aikaan halkojen saanti turvattiin hakkuuvelvoitteilla, jotka saatiin täyttymään vapaaehtoisilla mottitalkoilla tunnuksella ”motti mieheen”. Virallinen pino oli kooltaan 1,5 m³, pituus oli tarkalleen 1,2 metriä, korkeus 1,25 m. Tomeralta hakkuumieheltä tai -naiselta meni tällaisen pinon tekemiseen kaatoineen kaikkineen pari tuntia.
Metriset halot. Lämpöenergia tarkoitti 1960-luvulle asti lähinnä metristä halkoa. Sota-aikaan halkojen saanti turvattiin hakkuuvelvoitteilla, jotka saatiin täyttymään vapaaehtoisilla mottitalkoilla tunnuksella ”motti mieheen”. Virallinen pino oli kooltaan 1,5 m³, pituus oli tarkalleen 1,2 metriä, korkeus 1,25 m. Tomeralta hakkuumieheltä tai -naiselta meni tällaisen pinon tekemiseen kaatoineen kaikkineen pari tuntia. Kuva: Kimmo Kotta
Kuorinta. Ennen tehdaskuorintaan siirtymistä massapuut kuorittiin parkkuuraudalla metsässä tai varastopaikalla. Puolipuhtaaksi kuorittaessa nilakerrosta sai jäädä puun pintaan, mutta puhtaaksi kuorittaessa puusta vuoltiin pois myös uloin vuosikasvu. Kuorittu puu kuivui nopeasti ja kellui hyvin, mikä oli välttämätöntä, koska lähes kaikki puut kuljetettiin tehtaille uittamalla. Puhtaaksi kuorintaa tarvittiin, koska sellua ei entisaikaan valkaistu kemiallisesti.
Kuorinta. Ennen tehdaskuorintaan siirtymistä massapuut kuorittiin parkkuuraudalla metsässä tai varastopaikalla. Puolipuhtaaksi kuorittaessa nilakerrosta sai jäädä puun pintaan, mutta puhtaaksi kuorittaessa puusta vuoltiin pois myös uloin vuosikasvu. Kuorittu puu kuivui nopeasti ja kellui hyvin, mikä oli välttämätöntä, koska lähes kaikki puut kuljetettiin tehtaille uittamalla. Puhtaaksi kuorintaa tarvittiin, koska sellua ei entisaikaan valkaistu kemiallisesti. Kuva: Kimmo Kotta

Suomen metsissä huhki 1900-luvun alkaessa noin 200 000 miestä ja 60 000 hevosta, joiden toimesta saatiin poikki ja pinoon 26 miljoonaa mottia, mikä oli suunnilleen puolet metsien vuotuisesta kasvusta. Metsäteollisuus oli vielä vähäistä ja reserviä jäi reilusti, koska suuri osa metsistä oli nollarajan takana, eli niin kaukana uittoreiteistä tai rautatiestä, että hakkaaminen oli kannattamatonta. Joiltakin alueilta metsät oli hävitetty lähes kokonaan laiduntamisella, kaskeamisella tai tervanpoltolla.

Jos katsotaan tilannetta 100 vuotta myöhemmin, eli 2000-luvulla, on kuva ihan toisen näköinen. Vuotuinen kasvu oli kohonnut 76 miljoonaan kuutioon, josta hakattiin 62 miljoonaa kuutiota. Teollisuudelle meni kokonaismäärästä 57 miljoonaa mottia – 1900-luvun alussa vastaava määrä oli 10 miljoonaa m³. Vuosituhannen vaihteessa metsätöissä oli 10 000 henkeä, joista puolet metsureita, loput konekuskeja ja yrittäjiä. Hevosilla ei metsätöitä enää tehty kuin näytösmielessä, puut saatiin metsästä 2 000 kuormakoneen ja 1 500 moton avulla. Metsureiden tehtäviin kuuluivat enää lähinnä metsänhoitotyöt ja erikoiskohteet.

Tämä kaikki ja monta muuta asiaa selvisi iisalmelaisten KovaPyry-tapahtumassa viime vuoden helmikuussa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
1950-luvun moottorisaha. Metsätyö Oy:n markkinoima englantilainen Sankey Aspin on tyypillinen 1950-luvun moottorisaha. 132-kuutioisesta moottorista saadaan irti 5 hv, painoa on työkunnossa 19,5 kiloa. Kookkaiden kahvojen avulla kaadossa ja katkonnassa voitiin käyttää apumiestä, karsinnassa oli turvauduttava kirveeseen. Laippa on teräketjun sisässä, eikä päinvastoin, kuten nykysahoissa. Tämän ajan sahat olivat hankalakäyttöisiä, epävarmoja ja tavattoman kalliita, ostamiseen hupeni helposti kolmen kuukauden ansiot.
1950-luvun moottorisaha. Metsätyö Oy:n markkinoima englantilainen Sankey Aspin on tyypillinen 1950-luvun moottorisaha. 132-kuutioisesta moottorista saadaan irti 5 hv, painoa on työkunnossa 19,5 kiloa. Kookkaiden kahvojen avulla kaadossa ja katkonnassa voitiin käyttää apumiestä, karsinnassa oli turvauduttava kirveeseen. Laippa on teräketjun sisässä, eikä päinvastoin, kuten nykysahoissa. Tämän ajan sahat olivat hankalakäyttöisiä, epävarmoja ja tavattoman kalliita, ostamiseen hupeni helposti kolmen kuukauden ansiot. Kuva: Kimmo Kotta
Maataloustraktori metsätöissä. Valmet oli Fordsonin, MF:n ja Nuffieldin ohella eniten metsätöihin käytettyjä maataloustraktoreita ennen varsinaisten metsätraktoreiden tulemista. Puoliteloilla ja nytkäreellä varustettuna alle 2-tonnisella 361-Valmetillakin saatiin liikkumaan isoja kuormia, mutta voimansiirto oli lujilla. Tämän yksikön ollessa uusi (1962) noin 90 % Suomen puista ajettiin vielä hevosilla.
Maataloustraktori metsätöissä. Valmet oli Fordsonin, MF:n ja Nuffieldin ohella eniten metsätöihin käytettyjä maataloustraktoreita ennen varsinaisten metsätraktoreiden tulemista. Puoliteloilla ja nytkäreellä varustettuna alle 2-tonnisella 361-Valmetillakin saatiin liikkumaan isoja kuormia, mutta voimansiirto oli lujilla. Tämän yksikön ollessa uusi (1962) noin 90 % Suomen puista ajettiin vielä hevosilla. Kuva: Kimmo Kotta
Ensimmäiset metsätraktorit. Kuormaakantavien metsätraktoreiden aika alkoi 1960-luvun lopulla, useimmissa merkeissä ja malleissa oli peruskoneena maatalous- tai teollisuustraktori. Ford 5000 oli eräs suosituimmista aihioista, sen pohjalta tehtiin muun muassa Kockum Brunett, Teg, Savotta-County ja kuvan Rottne Blondin, jonka valmistus alkoi 1968. Smoolantilaisen Börje Karlssonin kehittämässä koneessa on Brockhousen muunnin, 6-nopeuksinen suunnanvaihtajalaatikko ja kitkarullavetoinen teli. Blondin omapaino on reilut 8 tonnia ja kantavuus 10 tonnia.
Ensimmäiset metsätraktorit. Kuormaakantavien metsätraktoreiden aika alkoi 1960-luvun lopulla, useimmissa merkeissä ja malleissa oli peruskoneena maatalous- tai teollisuustraktori. Ford 5000 oli eräs suosituimmista aihioista, sen pohjalta tehtiin muun muassa Kockum Brunett, Teg, Savotta-County ja kuvan Rottne Blondin, jonka valmistus alkoi 1968. Smoolantilaisen Börje Karlssonin kehittämässä koneessa on Brockhousen muunnin, 6-nopeuksinen suunnanvaihtajalaatikko ja kitkarullavetoinen teli. Blondin omapaino on reilut 8 tonnia ja kantavuus 10 tonnia. Kuva: Kimmo Kotta
1970-luvulla keskusteltiin onko edullisempaa käyttää autokohtaista kuormaajaa vai erillistä kuormaaja-autoa. 14-litraisella 350 hv:n V8-moottorilla varustettu Scania L140 Super oli tuon ajan tehokkain puutavara-auto.
1970-luvulla keskusteltiin onko edullisempaa käyttää autokohtaista kuormaajaa vai erillistä kuormaaja-autoa. 14-litraisella 350 hv:n V8-moottorilla varustettu Scania L140 Super oli tuon ajan tehokkain puutavara-auto. Kuva: Kimmo Kotta

Kaipuuta vanhoihin menetelmiin

Näinä päivinä metsäalan asiantuntijoista ei ole varsinaista puutetta, siis sellaisista omatekoisista tietäjistä. Tässä taannoin eräs avohakkuut sydämenasiakseen ottanut ympäristöihminen piti kovan luennon harsinnan erinomaisuudesta ja kuinka metsiä saataisiin paljon monimuotoisemmiksi esimerkiksi tammea istuttamalla. Jäljelle jäävien puiden juuret säilyisivät kyllä vahingoittumattomina, jos siirryttäisiin hevoskuljetuksiin, kuten vanhaan hyvään aikaan, jolloin metsiä osattiin vielä hoitaa. Joutilaita hevosiahan on Suomessa vaikka kuinka paljon, samoin metsätöihin mielellään osallistuvia työttömiä. Hevoset ja miehet oppisivat nopeasti vanhat työtavat, kunto kohenisi ja raikas metsäilma olisi terveellistä. Näin pakinoi Lahden satamassa järjestetyssä happeningissa kaveri, joka oli ehkä joskus käynyt metsässä – tai sitten joku tuttava oli käynyt.

Totuus on vähän toisenlainen

Iisalmen tapahtumassa oli toinen meininki. Siellä selvisi oikeasti, kuinka metsätöitä tehtiin ennen ja miten asiat hoituvat nyt. Noin puolentoista kilometrin mittaisen metsäreitin varteen oli sijoitettu rasteja, missä esiteltiin kaikki työvaiheet 100 vuoden takaisesta justeerikaadosta Ponsse Scorpioniin.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Seassa oli infopisteitä, joissa todelliset asiantuntijat kertoivat missä metsäpuolella todellisuudessa mennään. Perinnepuolella oli mahdollista jututtaa miehiä, jotka olivat aikanaan olleet hevossavotoissa, eivätkä he pitäneet niitä kovinkaan auvoisina aikoina.

KovaPyry, joka nimestään huolimatta pidettiin aurinkoisessa säässä, oli monipuolinen tietopläjäys aina ajankohtaisesta aiheesta. Ei se nykyajan metsätalous ole läheskään sellainen peikko kuin tietyt tahot antavat ymmärtää. Hakkuuaukea ei ole karun näköinen aukea kuin muutaman vuoden ajan, pian siellä on taas uusi tehokkaasti hiiltä sitova kasvava metsä.