Uutiset

Peltometsäviljely avuksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on ehdotettu peltojen metsittämistä. Puiden tuomat hyödyt ja peltojen viljelykäytön voi kuitenkin myös yhdistää. Suomen peltometsäviljelyverkosto järjestää 17.6. Paraisilla Peltometsäviljelyseminaarin, jossa tuodaan alan oppeja muualta Euroopasta sekä esitetään keinoja soveltaa niitä Suomen olosuhteisiin.

Puita ja perinteisempää peltoviljelyä yhdistävillä tuotantomenetelmillä on monia ympäristöhyötyjä. Puut peltoekosysteemissä lisäävät luonnon monimuotoisuutta, vähentävät eroosiota ja ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin sekä parantavat hiilensidonnan edellytyksiä maaperään. Puiden avulla peltoekosysteemit myös kestävät paremmin ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittoja, kuten kuivuutta ja entistä sateisempia talvia. Lisäksi puut monipuolistavat maatilan tuotantoa, kun samalla pellolla voi viljellä esimerkiksi hedelmiä ja viljaa, rehua tai vihanneksia. Vaikka peltometsäviljely kuulostaa uudelta ja oudolta käsitteeltä, on sitä Suomessa toteutettu jo pitkään metsälaidunnuksen muodossa.

Varsinaisilla viljelysmailla puiden kasvattamisesta on kokemusta Kilpiän tilalla Lohjan Pusulassa. Iiris ja Tuomas Mattilan pelloilta löytyy hedelmätarha ja tuulensuojana toimiva puukujanne.

”Tilamme rinnepelloilta on vuosikymmenten mittaan valunut hedelmällistä pintamaata notkon pohjalle. Kevään ja syksyn valumavedet ovat vieneet maata ja ravinteita myös pellon alapuolella virtaavaan pieneen jokeen. Puukujanne pellon ylälaidassa paitsi pidättää maa-ainesta juuristollaan, myös vähentää tuulen nopeuksia ja siten tuulieroosiota pellolla”, Iiris Mattila kertoo.

Hän näkee, että puiden lisääminen pelloille olisi erityisen hyödyllistä Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rinnepelloilla. Samalla vähennettäisiin kiintoaineksen ja sen mukana ravinteiden päätymistä vesistöihin.

Peltometsäviljelyverkostoon kuuluvat Baltic Sea Action Group, Luomuinstituutti, Ammattiopisto Livia, Luomuliitto ry, Kilpiän tila, Suomen Agrometsä Oy, Afinet, Luonnonvarakeskus, Helsingin yliopisto sekä muutama vapaaehtoinen yksityishenkilö.