Tiet ja ympäristö

Kaislanleikkaus kannattaa

Arto Turpeinen
Ensimmäisellä niittokerralla vuonna 2014 ruovikko oli niin sankka, että läpi soutaminenkin oli erittäin hankalaa.

Vesikasvillisuus saattaa levitä lähes huomaamatta peittämään koko ranta-alueen. Leikkaamatta jääneet kaislat kaatuvat ja maatuvat syksyisin paikalleen, mikä nopeuttaa noidankehää entisestään. Tämä oli tilanne myös testipaikkana toimineen tilan rannassa.

Vielä muutama vuosikymmen sitten jutussa esiintyvä ranta oli kovaa hiekkaa, mutta hiljalleen kaislikko muodosti lähes läpisoutamattoman esteen, jolloin myös veden virtaus muuttui, ja rannalle alkoi kerääntyä liejua pehmentäen koko pohjan.

Ensimmäinen rajumpi kaislikon leikkaus tehtiin heinäkuussa 2014. Urakka oli melkoinen, sillä pahimmilla kohdilla kaislikon läpi ei päässyt kunnolla soutamalla. Kaislojen kerääminen vaati ponnisteluja, mutta oli välttämätön osa prosessia. Kaislalauttoja ei missään nimessä saa jättää kellumaan pitkin järvenselkiä. Veneilijöille aiheutuvan turvallisuusriskin ja naapureiden harmistuksen lisäksi leikkuujätteet kuluttavat hajotessaan happea ja vapauttavat ravinteita järveen, mikä lisää leväkukintoja. Riittävän kauas rannalle tehdylle läjityspaikalle nostetut kasvit voi myös kompostoida.

Jo kuukautta myöhemmin kävi ilmi, että leikkaus oli tehty turhan varovasti. Veden laskiessa ja kasvun edelleen jatkuessa pinnalle alkoi jälleen kohota uutta kasvustoa. Ensimmäinen opetus olikin, että leikkaus kannattaa tehdä kesän aikana useamman kerran.

Tulokset näkyvät

Ensiharvennuksen tulokset olivat kuitenkin havaittavissa jo seuraavana vuonna. Kaislikko oli huomattavasti harvempaa – rannalla oli myös vähemmän liejua kuin edelliskesänä. Pieni yllätys kuitenkin oli, että kaislikon harvenemisen jälkeen upos- ja kelluslehtisten määrä oli lisääntynyt reilusti.

Uudet tulokkaat olivat varsin hankalia niitettäviä, sillä varret takertuvat helposti terään. Edelliskesän uurastuksen myötä leikkausinto oli hieman hiipunut, joten tyydyimme varsin summittaiseen käsiniittoon.

Vuotta myöhemmin laiskuus kostautui, sillä ruovikko teki vastaiskunsa. Leikkausalueiden raja näkyi selvästi – leikkaamattomilla kohdilla ruovikko oli tiheämpää kuin vuotta aiemmin leikatulla alueella, mutta ei kuitenkaan lähellekään yhtä pahana kuin lähtötilanteessa.

Kesällä 2018 tilanne oli jo huomattavasti parempi. Hieman tarkemman leikkauksen jälkeen voisi olettaa, että tänä vuonna pärjätään jo käsiniitolla – etenkin jos se tehdään useampaan kertaan. Myös uppokasvien määrä oli vähentynyt. Kunnostus näkyy myös pohjan tilassa, sillä se on muuttunut kauttaaltaan kovemmaksi, kun lietteen määrä on parantuneen veden virtauksen myötä vähentynyt.

Rannan parantaminen vesikasvillisuutta niittämällä on työlästä, mutta palkitsevaa. Lämpimän veden aikaan puuha on jopa rentouttavaa. Niittokertoja täytyy kuitenkin olla useita kesässä, ja vieläpä peräkkäisinä vuosina. Taistelu jatkukoon.

Arto Turpeinen
Vuonna 2018 ruovikko on selvästi harvempi, vaikka niitto onkin ollut enemmän tai vähemmän satunnaista. Kuvan kaislat niitettiin kauttaaltaan pari vuotta sitten. Harvempi ruovikko niitettiin edelliskesänä, mutta laitavasemmalla olevaan tiheämpään ei koskettu. Eron leikkaamattoman alueen välillä huomaa selvästi.