Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan

Manitou kurottaa kohti miljoonaa valmistettua konetta — Kurottajia liukuhihnalta

Kurottaja on konetyyppi, jonka markkinat ovat Suomessa ja maailmalla kovassa kasvussa. Vierailu Manitoun tehtaalla kertoi sekä tehokkaasta tuotannosta että kehitystyöhön panostamisesta. Samalla selvisi aimo annos merkin ja konetyypin historiaa.
Vaikka Manitoun kurottajien valmistuksessa käytetään paljon alihankkijoiden toimittamia osia, on laadunvarmistus tarkkaa, ja kaikki valmistuksen avaintoiminnot (esim. puomin ja rungon valmistaminen) on pidetty omissa käsissä.
Vaikka Manitoun kurottajien valmistuksessa käytetään paljon alihankkijoiden toimittamia osia, on laadunvarmistus tarkkaa, ja kaikki valmistuksen avaintoiminnot (esim. puomin ja rungon valmistaminen) on pidetty omissa käsissä. Kuva: Jyrki Karkinen
Marcel Braud on yhä tiiviisti mukana tehtaan toiminnassa ja uusien mallien kehitystyössä. Hänen aikanaan Manitou on laajentunut pikkupajasta kansainväliseksi suuryritykseksi. Takana näkyvässä kuvassa kehittäjä itse on vuonna 1958 testaamassa ideansa perusteella rakennettua mallia MC 5.
Marcel Braud on yhä tiiviisti mukana tehtaan toiminnassa ja uusien mallien kehitystyössä. Hänen aikanaan Manitou on laajentunut pikkupajasta kansainväliseksi suuryritykseksi. Takana näkyvässä kuvassa kehittäjä itse on vuonna 1958 testaamassa ideansa perusteella rakennettua mallia MC 5. Kuva: Jyrki Karkinen
Yksi virstanpylväs ja aikansa menestysmalli oli vuoden 1962 Manitou MC 7 -maastotrukki, jonka erikoisuus oli moottoritilaan sijoitettu liikuteltava vastapaino. Tämän ansiosta kone oli lyhyt, ketterä ja pystyi käsittelemään huomattavan raskaita kuormia (3 000 kg), vaikka moottorissa oli tehoa vain 30 hv. Tämä malli oli jo runkoa myöden Manitoun omaa tuotantoa, eikä rakenne perustunut enää erillisen alustakoneen käyttöön.
Yksi virstanpylväs ja aikansa menestysmalli oli vuoden 1962 Manitou MC 7 -maastotrukki, jonka erikoisuus oli moottoritilaan sijoitettu liikuteltava vastapaino. Tämän ansiosta kone oli lyhyt, ketterä ja pystyi käsittelemään huomattavan raskaita kuormia (3 000 kg), vaikka moottorissa oli tehoa vain 30 hv. Tämä malli oli jo runkoa myöden Manitoun omaa tuotantoa, eikä rakenne perustunut enää erillisen alustakoneen käyttöön. Kuva: Jyrki Karkinen
Moottoritilaan sijoitettu liikkuva vastapaino oli sikälikin kätevä, että se ei lisännyt koneen pituutta.
Moottoritilaan sijoitettu liikkuva vastapaino oli sikälikin kätevä, että se ei lisännyt koneen pituutta. Kuva: Jyrki Karkinen
Tehdasalueella näkyi satoja valmiita koneita, jotka odottivat viimeisiä tarkistuksia ja toimitusta eri puolille maailmaa. Yhtään konetta ei tehdä varastoon, vaan kaikki koneet on valmistettu jälleenmyyjien tilausten perusteella. Markkinat ovat hyvässä vedossa: tällä hetkellä uuden koneen toimitusaika on noin 35 viikkoa.
Tehdasalueella näkyi satoja valmiita koneita, jotka odottivat viimeisiä tarkistuksia ja toimitusta eri puolille maailmaa. Yhtään konetta ei tehdä varastoon, vaan kaikki koneet on valmistettu jälleenmyyjien tilausten perusteella. Markkinat ovat hyvässä vedossa: tällä hetkellä uuden koneen toimitusaika on noin 35 viikkoa. Kuva: Jyrki Karkinen
Jokainen kurottaja testataan ennen toimitusta asiakkaalle. Näin varmistetaan, että ostaja saa heti käyttöönsä toimivan koneen ilman lastentauteja. Tehtaan viereisellä testiradalla kävikin jatkuva kuhina, kun eri kokoluokan koneita testattiin rinta rinnan. Kuten kuvasta näkyy, koneita ei päästetä helpolla, vaan kuormat ovat isoja.
Jokainen kurottaja testataan ennen toimitusta asiakkaalle. Näin varmistetaan, että ostaja saa heti käyttöönsä toimivan koneen ilman lastentauteja. Tehtaan viereisellä testiradalla kävikin jatkuva kuhina, kun eri kokoluokan koneita testattiin rinta rinnan. Kuten kuvasta näkyy, koneita ei päästetä helpolla, vaan kuormat ovat isoja. Kuva: Jyrki Karkinen
Kuvassa taaimpana näkyvässä maastotrukissa on saksiulotin, jonka avulla kuormaa saattoi työntää jonkin verran eteenpäin. Kuva on vuodelta 1969.
Kuvassa taaimpana näkyvässä maastotrukissa on saksiulotin, jonka avulla kuormaa saattoi työntää jonkin verran eteenpäin. Kuva on vuodelta 1969. Kuva: Jyrki Karkinen
Manitou Maniscopic MT 422 oli myyntimenestys ja ensimmäinen nykytyylin kurottaja. Se pystyi nostamaan 2 200 kg:n taakan 5,75 metrin korkeuteen ja 3,25 m eteenpäin. Moottoriteho oli 57 hv.
Manitou Maniscopic MT 422 oli myyntimenestys ja ensimmäinen nykytyylin kurottaja. Se pystyi nostamaan 2 200 kg:n taakan 5,75 metrin korkeuteen ja 3,25 m eteenpäin. Moottoriteho oli 57 hv. Kuva: Jyrki Karkinen
Manitou BL 25 S oli kokeilu, jota valmistettiin ja myytiin vain muutama yksilö. Sinänsä koneen suorituskyky oli hyvä – nostokyky 2 500 kg, ulottuma eteenpäin 1,4 m – mutta ohjaamon katolle sijoitettu nostoaisasto teki koneesta erittäin kiikkerän.
Manitou BL 25 S oli kokeilu, jota valmistettiin ja myytiin vain muutama yksilö. Sinänsä koneen suorituskyky oli hyvä – nostokyky 2 500 kg, ulottuma eteenpäin 1,4 m – mutta ohjaamon katolle sijoitettu nostoaisasto teki koneesta erittäin kiikkerän. Kuva: Jyrki Karkinen

Alkuaan rakennustyömailla yleistyneet kurottajat ovat osoittautuneet todellisiksi monitoimikoneiksi, joita voi käyttää yhtä hyvin nykyaikaisilla maatiloilla kuin rakennustyömaillakin. Hyvä etenemiskyky vaikeassa maastossa, suuri nostokyky ja kyky ulottaa kuorma pitkälle sekä korkeus- että pituussuunnassa ovat ominaisuuksia, joille on käyttöä monessa työssä.

Ranskalainen Manitou on kurottajien kehityksen pioneeri, joka on kasvanut perheyrityksestä monikansalliseksi suuryritykseksi. Yrityksen alku ei kuitenkaan ollut helppo, ja ensimmäisten tuotteiden kehittämiseen liittyy dramaattisia ja traagisiakin vaiheita.

Sodan melskeistä rakennusbuumiin

Toinen maailmansota vaikutti hyvin vahvasti yrityksen kehitykseen monellakin tavalla.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Varsinainen visionääri, perheyrityksen vetäjä Marcel Braud, suunnitteli sodan aikana joukon rakentamiseen käytettäviä yksinkertaisia koneita, joille oletti olevan kysyntää sodan jälkeisen jälleenrakennuksen aikana. Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, ja Marcel sai surmansa saksalaisten luodeista aivan sodan viimeisinä päivinä.

Leski Andrée Braud jäi yksin kahden pienen lapsen ja kolmen prototyyppikoneen (betonisekoitin, nosturi ja vinssi) kanssa. Elämän julmuus ei lannistanut Andréeta, vaan hän perusti vuonna 1945 yrityksen Braud Mécanique Générale, ja osallistui prototyyppien kanssa paikalliseen Nantesin konenäyttelyyn vuonna 1949. Toimelias ja rohkea leski vakuutti sekä ostajat että rahoittajat niin perusteellisesti, että tilauksia koneista tuli, ja yrityksen toiminta saatiin käyntiin.

Sodan jälkeinen rakentaminen oli valtaisa urakka, ja yrityksen tuotteille oli kova kysyntä. Yritys kasvoi ja tuotanto-ohjelmaan otettiin lisää rakentamisessa tarvittavia koneita. Vuonna 1953 yritys yhdistyi toisen rakennusalan yrityksen kanssa, jolloin syntyi Braud & Faucheux, ja tuotevalikoima laajeni nostureihin.

Samoihin aikoihin Andréen poika – myös nimeltään Marcel – osallistui yhä vahvemmin yrityksen toimintaan, ensin juoksupoikana ja hanttihommissa, sitten myös vaativammissa kokoonpanotöissä ja suunnittelijana. 1950-luvun alkupuolella hän oli jo mukana kehittämässä trukkeja ja nostokoneita, joista muodostui myöhemmin yrityksen päätoimiala.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Käänteentekevä maastotrukki

Vuosi 1958 oli yrityksen kasvun ja tuotevalikoiman kannalta erityisen tärkeä, sillä silloin Marcelin ideoinnin perusteella kehitettiin malli MC 5, jota voi pitää suunnannäyttäjänä maastotrukkien osalta. Peruskoneena oli nelipyöräinen McCormick International Farmall Cub -traktori, joka oli muunnettu toimimaan "väärin päin" ja varustettu nostopuomilla sekä nostohaarukoilla tai kauhalla. Kone pystyi nostamaan 1 000 kiloa 2,8 metrin korkeuteen ja liikkumaan epätasaisellakin alustalla.

Vaikka kone oli alun perin tarkoitettu yrityksen sisäiseen käyttöön – sillä lastattiin yrityksen muita tuotteita ratapihalla junavaunuihin – Marcel oivalsi pian koneen potentiaalin muussakin käytössä, ja koneen kehittelyä jatkettiin.

1960-luku oli yritykselle voimakkaan kasvun aikaa. Vuosikymmenen alussa tavallisia ja maasto- trukkeja oli myyty vasta noin viisisataa kappaletta. Vuosikymmenen lopussa valmistettujen koneiden lukumäärä oli jo 10 000, ja tuotanto kasvusuunnassa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Kohti kurottajaa

Kurottajan synty konetyyppinä ja kehittyminen nykymuotoonsa on ollut pitkä ja monipolvinen prosessi. Ennen kurottajia lastin nostamisen ja liikuttamisen isot ongelmat oli ratkaistu, kun nosturit, trukit ja maastotrukit olivat kehittyneet käyttökelpoisiksi työkoneiksi. Nostotyön kannalta suuri puute oli se, että kuormaa ei saatu noston yhteydessä työnnettyä samalla eteenpäin – kuten nykyaikaiset kurottajat pystyvät tekemään.

Manitou, jolla oli jo 1960-luvulla pitkä kokemus nostokoneista, panosti paljon tämän ongelman ratkaisemiseen. Ratkaisu ei löytynyt heti, vaan erilaisia prototyyppejä tehtiin eri aikoina useita. Manitoun mallistossa oli esimerkiksi jo vuonna 1969 trukista kehitetty malli, jossa trukkihaarukkaa pystyttiin työntämään saksiulottimella eteenpäin. Toinen hetken tuotannossa ollut kokeilu oli vuonna 1982 nostohaarukoilla varustettu kone BL 25 S, jossa nostoaisat oli asennettu ohjaamon katolle. Nämä molemmat kokeilut osoittautuivat kuitenkin liian epävakaiksi, ja niistä luovuttiin.

Vasta nykytyylinen laite, jossa puomi on nivelöity koneen takaosaan, osoittautui koneen vakavuuden osalta toimivaksi. Mallia ja oppia tähän rakenteeseen käytiin hakemassa USA:sta, jossa kurottajan tapaisia työkoneita oli valmistettu jo 1950-luvulta lähtien.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Manitoun ensimmäinen menestysmalli oli vuoden 1982 Maniscopic, jossa kurottajan rakenne oli jo melko tavalla nykyistä vastaava – koneessa oli neliveto ja ohjaamon sivulla oleva, takaa nivelöity teleskooppinen nostopuomi.

Tämän jälkeen Manitoun kurottajien kehitys- ja tuotantotahti on ollut kiihkeää. Uusia malleja eri kokoluokkiin on esitelty tasaiseen tahtiin, ja tuotanto on laajentunut nopeasti. Vuonna 2017 valmistui pelkästään agrikurottajia 3 000 kappaletta. Kun mukaan laskuihin otetaan kaikki eri tuoteryhmiin valmistetut nosto- ja materiaalinkäsittelykoneet, paljastuu tuotannon valtava mittakaava ja kasvun nopeus: vuonna 2004 ylitettiin 200 000 valmistuneen koneen rajapyykki, 800 000:s kone valmistui tänä vuonna.

Perheyrityksestä kansainväliseksi toimijaksi

Tänä päivänä Manitou on kasvanut suuryritykseksi, jolla on tuotantoa 11 tehtaassa ympäri maailmaa ja henkilöstöä yli 4 000. Manitou-tuotemerkin rinnalle yritykseen on fuusioitu muita merkkejä, mm. suomalaisillekin tutut Gehl ja Mustang. Tuotanto jakautuu kolmeen päähaaraan: 50 % rakentamiseen, 30 % maatalouteen ja 20 % teollisuuden palveluihin. Vuonna 2017 liikevaihto oli jo luokkaa 1,6 miljardia euroa ja yrityksen valmistamiin koneisiin kertyy vuosittain hulppeat yli 120 miljoonaa käyttötuntia.