Rakentaminen ja energia
Kuivaamon rakentaminen

Lisää kuivauskapasiteettia - kuivaamo syntyi räätälintyönä vanhoja rakennuksia hyödyntämällä

Vanhoja rakennuksia voi hyödyntää kuivaamon rakentamisessakin. Helppoa se ei ole, mutta parsimalla vanhaa uuden osaksi, voi saada aikaan toimivia ratkaisuja. Matkan varrella ideat jalostuvat ja joitakin muutoksia on hyvä valmistautua tekemään.
Matti Turtiainen
Kimmo Laamanen on rakennellut kuivaamokompleksin vanhan navettarakennuksen yhteyteen tilakeskuksen pihapiiriin.

Savonlinnalainen Kimmo Laamanen hyödynsi ennakkoluulottomasti pihapiirin vanhaa rakennuskantaa kuivaamon rakentamisessa. Parinsadan peltohehtaarin alalta tulee satoa sen verran, että osuus vanhasta neljän tilan yhteisestä 120 hehtolitraisesta kuivurista ei enää riittänyt.

Tilan pihapiiriin oli jo pystytetty kolme pyöreää viljasiiloa, joten tuntui luontevalta rakentaa uusi kuivaamo niiden yhteyteen. ”Tavaraa ei tarvitse ajella edestakaisin, kun kuivuri on siilojen vieressä”, Kimmo Laamanen sanoo.

Laamanen kävi katsomassa vaunukuivureita monessa paikassa, mutta kaikissa näytti olevan sama ongelma. ”Kuivurin täyttötapa ei miellyttänyt”, Kimmo sanoo. ”Jostain peräkärryn viljaluukusta kun valutellaan viljaa, niin se ei oikein tunnu mielekkäältä työltä.”

Tavoite oli saada kuivurin yhteyteen sellainen täyttösuppilo, johon mahtuu sateen suojaan kuivurillinen eli kolmisenkymmentä kuutiota tavaraa.

Alun perinkin oli tavoitteena myös tehdä rahtikuivausta muille viljelijöille, joten tavaraa on näissäkin tapauksissa saatava kerralla kuivurillinen täyttösuppiloon.

Kaatosuppilo pohditutti

Ainoa ongelma oli kuitenkin maaston muoto – tai paremminkin sen puute, sillä maisema Laamasen pihapiirissä on kuin Pohjanmaalta. Kunnollisen kokoisen kaatosuppilon sijoittaminen tasaiselle maalle olisi vaatinut mittavahkoa massojen siirtoa.

Täyttösuppilon sijoittelu mietitytti, mutta sopivaksi sijainniksi keksittiin vanhan navetan pääty, jossa aiemmin oli sonnikarsinat.

Täyttösuppilon kohdalta täytyi kuitenkin purkaa vanha välipohja ja kolminkertainen ulkoseinän tiilimuuraus pois. Betoniset välipohjan palkit nousivat mukavasti puutavaranosturilla pois ja oviaukon kohdalta poistettujen kattokannattajien korvaajiksi tehtiin pari sopivaa vaneripalkkia. Oviaukon päällä on toinen palkki ja puolessa välissä kattolapetta on toinen kantava vaneripalkki.

Täyttökuilu on kaivettu vanhan navetan lattiaan. ”Tähän mahtuu kippaamalla helposti 20 kuutiota. Ja vähän etukuormaajalla työntämällä lähes 30 kuutiota”, Laamanen sanoo.

Tukeva rakenne takaa hyötykäytön

Täyttösuppilon rakenne on sellainen, että sen päälle voi ajaa huoletta. Seinämät on muurattu betoniharkoista ja suppilon viisteet on tehty filmivanerista. Kuilun päällä on tukeva teräsrunko ja sen päälle on hitsattu ritilä.

”Reunoilla on kaksi moduulia, joiden päälle voidaan ajaa. Ne on tehty 12 x 80 millisestä lattateräksestä. Niitä kannattelevat 100 x 150 x 5 -milliset RHS-profiilit.”

Rakenne on mitoitettu siten, että se kestää kuorma-auton täydellä kuormalla. Kuilun keskellä on kevyemmät ritilät, jotka toimivat huoltoluukkuina. Kolakuljettimen kääntöpään puoleinen filmivaneri on kiinni kahdella ruuvilla, joten huoltotoimet on helppo tehdä.

Tukeva ritilärakenne takaa sen, että rakennusneliöt pystytään hyödyntämään tehokkaasti myös kuivaussesongin ulkopuolella. Talviaikaan täyttösuppilon päälle voi varastoida esimerkiksi koneita. Laamasen nykyinen puimuri mahtuu juuri ja juuri pöydän kanssa varastoon.

Suppilon pohjalla on kolakuljetin, joka vie tavaran kuivurille. Ratkaisuja jouduttiin tässäkin tapauksessa tekemään räätälintyönä, sillä kolakuljettimen nousu ei ollut riittävä, että vilja saataisiin suoraan elevaattorille. Väliin oli laitettava vielä ruuvikuljetin.

Ruuvin ja kolakuljettimen tehot eivät kuitenkaan aivan kohtaa, ja pientä säätöä on vielä tehtävä. Kolakuljettimelle onkin asennettu ohjauskeskukseen taajuusmuuttaja, jolla kuljetinta saadaan passailtua helposti tarpeen mukaan.

Siilot kunnon jalustalle

Siilotilaa on rakennettu pikkuhiljaa, ja ensimmäinen pyöreä terässiilo nousi pihapiiriin samaan aikaan, kun eläimet laitettiin teuraaksi eli vuonna 1995. Kaksi siiloa Laamanen rakensi puolenkymmentä vuotta sitten ja kuivurin teon yhteydessä pystytettiin maamerkkinäkin toimivat kantikkaat siilot.

Neljän 30 kuutiota vetävän siilon jalusta on tehty järeistä 200 x 200 x 12 -millisistä putkipalkeista hitsaamalla. Jalusta on lujuuslaskettu kestämään kovemmankin tuulen täydessä vehnälastissa ja täydellä lumikuormalla.

”Vaikka ei tuolla katolla lumet kestäkään. Lisäksi laskimme vähän ylimääräistä varmuuden vuoksi, jos joku tökkii pystyputkia peräkärrillä”, Laamanen nauraa.

Materiaalit tilattiin piirustusten mukaan paikallisen konepajan kautta esikatkottuina ja hitsattiin ristikkoelementeiksi konepajalla ennen pystystä. Pystytysvaiheessa elementit hitsattiin paikoilleen ja pultattiin betonilaatan tartuntoihin.

Elevaattori on viitisentoista metriä korkea ja siilot saadaan täytettyä juuri ja juuri valuttamalla, mutta kevyt kaura voi aiheuttaa ongelmia. Periaatteessa siiloja voisi vielä jalustan kantavuuden puitteissa korottaakin, mutta sitten täyttöä varten on asennettava vaakakuljetin.

Siilotilaa Laamasella on reilut 650 kuutiota, joten säältä suojaan saadaan noin sadan hehtaarin viljat. Peltoala on nykyisin 200 hehtaarin luokkaa, mutta se tuskin siihen jää.

”Silotilaa pitää vielä saada lisää. Mieluiten terässiiloja, sillä silloin jyrsijät pysyvät poissa. Yhden pari sataa kuutiota vetävän siilon voisi tehdä vielä lisää, kun keksin mihin sen sijoitan.”

Toinen vaihtoehto on rakentaa lisää jalustalla olevia kantikkaita siiloja. Nykyisten siilojen alta saadaan tavaraa suoraan rekkaan, mutta läpiajettavat siilot olisivat lastauksen kannalta paremmat ”Mietinkin, että tuohon tien toiselle puolelle voisi entisten jatkoksi tarvittaessa rakentaa sellaiset.”

Vielä muutamia parannuksia tulossa

Siiloston tukevarakenteinen katto-osa, joka toimii samalla siiloston yläpohjan lattiana, tehtiin omasta sahatavarasta ja kierrätyspelleistä maassa ja nostettiin kokonaisena ylös. Myös kuivurille on rakennettu kierrätysmateriaalista katto.

”On se elevaattorille parempi. Ja mukavampi kiivetä tikkaita pitkin ylös, kun on edes vähän sateelta suojassa”, Kimmo naurahtaa.

Kuivurina on Antin Vacboost 320 -alipainevaunukuivuri, jossa kuivauskaapin koko on 32 kuutiota. Uuniksi valittiin pykälää vakiomallia isompi, sillä aavistus oli, että joinakin syksyinä tarvitaan enemmän uunitehoa.

”Tänäkään syksynä ei olisi päästy lähellekään 90 astetta vakiouunilla. Pakkasyönä päästiin 88 asteen kuivauslämpöön tällä suuremmalla uunilla.”

Kaikki rakenneratkaisut eivät heti osuneet kohdalleen ja kokemuksen myötä on ensi kaudelle jo muutama parannusidea olemassa. Tärkeimmäksi Kimmo Laamanen näkee uunin asemoinnin uudelleen. Nyt uuni on alhaalla ja ilma johdetaan ilmakanaalin kautta kaapille. Kun kuivurin päällä on katto, pudottaa lape lumet ikävästi uunin päälle.

”Suunnittelin, että nostan uunin ylemmäs ja yhdistän suoraan kaappiin. Sitten siihen on helppo tehdä katoskin päälle. Tuon kanavan kautta tulee sitä paitsi aika paljon lämpöhäviötäkin”, Laamanen pohtii.

Lue lisää