Sato kartalle – ongelmat näkyviin

Puimurin säiliöön tulevan viljan määrää voidaan mitata erilaisilla antureilla, riippuen puimurin tai laitteen valmistajasta. Kun määrä yhdistetään GPS-sijaintiin, voidaan laatia pellosta satokartta. Kilomääräkohtainen sadonmittaus edellyttää yleensä kalibraatiota, ja mikäli tämä vaihe laiminlyödään, lopputulosta ei voida muuttaa eurokartaksi. Kalibroimatonkin satokartta näyttää vaihtelun, ja syitä vaihteluille voidaan etsiä kun on tiedossa mistä etsiä.

Useamman vuoden satokartat auttavat poistamaan erilaisten kasvukausien ja viljelykasvien aiheuttamat satunnaiset vaihtelut. Satokartoista johdettu keskimääräinen satopotentiaali auttaa löytämään peltojen hyvät ja huonot paikat. Erityisesti huonosti tuottavien paikkojen tunnistaminen mahdollistaa juurisyiden etsimisen, eli miksi sato aina on huono. Selitys voi olla itsestään selvä, esimerkiksi viljelyyn huonosti sopiva maalaji, tiivistynyt pellon päiste tai metsän varjostus – tai täysi mysteeri, joka pitää selvittää esimerkiksi tarkasti kohdennetulla maanäyteanalyysilla. Myös hyvien paikkojen tunnistaminen auttaa löytämään paikan, josta voi katsoa mallia.

Satokartoitus tuottaa tietoa, mutta miten se parantaa peltoviljelyn taloutta? Satokartoitin jälkiasennettuna vanhaan puimuriin kustantaa muutamia tuhansia euroja. Uuteen puimuriin satokartoitin ei ole lisävarusteena suhteellisesti niin arvokas – uutta konetta ostettaessa hinta ei ole mahdoton, jos hyödyt ovat näköpiirissä.

Tuhansien eurojen laitteesta ei kuitenkaan ole kovin paljon hyötyä, ellei kartoitustietoa jalosta puimurin hytistä eteenpäin. Puimurissa oleva satokartoitin, siihen liittyvä kalibraatio ja laitteen huolellinen käyttö on ensimmäinen vaihe. Tämän jälkeen tieto pitää siirtää soveltuvaan tietokoneohjelmaan tai palveluun, jossa kerätty tieto voidaan analysoida. Vasta kun tieto yhdistetään muuhun tietoon, esimerkiksi edellisten vuosien satokarttoihin tai konekustannukseen, on mahdollista tehdä syvällisempiä johtopäätöksiä.

Satokartoittimen suurin hyöty ei välttämättä olekaan suoraan viljan ostajalta saatavat lisäeurot lyhyellä aikavälillä. Satokarttojen analysointi on tapa ymmärtää omaa viljelytoimintaa tai peltojen kuntoa. Kun kerrankin näkee kokonaisuuden kartasta, niin peltojen sisällä kuin peltojen välillä, alkaa miettiä pellolla muitakin töitä tehdessään alitajuisesti asiaa. Varsinkin kyntäessä on aikaa miettiä kääntämäänsä peltoa ja pohtia parantavia toimenpiteitä niihin huonoihin kohtiin. Syystä riippuen ratkaisuna voi olla esimerkiksi puiden kaataminen, kalkitus, salaojitus – tai huonosti tuottavan kohdan hyväksyminen huonoksi, mikä otetaan huomioon viljelysuunnitelmissa. Taloudellinen hyöty voi lopulta liittyä lannoitekustannusten vähenemiseen.

Investointi satokartoitukseen lähtee itse puimuriin asennettavasta laitteesta, mutta ei tule unohtaa analysointiin tarvittavien tietokoneohjelmistojen kuluja. Helposti unohtuvin piilokustannus on kuitenkin kaiken datan ja analytiikan pyörittely, johon kuluu varsinkin opetteluvaiheessa paljon aikaa. Jos satokartoitinta aikoo hyödyntää sen tulevana käyttöikänä esimerkiksi tuhannen hehtaarin verran, laitteiston hinta jää muutamaan euroon per hehtaari – mutta edessä oleva työmäärä karttojen hyötykäyttämiseksi voi olla satoja tunteja. Tämä on toisaalta investointi omaan agronomiseen ymmärrykseen.

Kirjoittaja on työkoneautomaation ja maatalousteknologian dosentti