Sorateiden hoidossa on paljon kohentamisen varaa – ”Teiden kesäaikaista kunnossapitoa ei tutki kukaan”

Suomen tieverkosta valtaosa on sorapäällysteisiä. Sorateitä tuskin päällystetään lisää, ja huonokuntoisia päällysteitä, joiden uudelleen päällystämiseen ei rahaa ole, joudutaan muuttamaan takaisin sorateiksi. Sorateiden kunnossapito käy yhä tärkeämmäksi.
Pahasti kuluneiden asfalttipätkien palauttaminen soralle voi olla joissain tapauksessa järkevää. Kuvituskuva.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Sorateistä osan kunnostus menee valtion piikkiin, mutta suurempi osa on yksityisten tiekuntien tai maanomistajien hoidossa.

Soratieverkoston piirissä asuvana koen, että valtion ylläpitämien teiden kesäaikaisessa hoidossa on paljon kohentamisen varaa. Tiekarhua ei ole nähty vuosien aikana kuin kerran ja se johtui siitä, että liikenneministeri oli tulossa tarkistamaan valituksia aiheuttaneiden sorateiden kuntoa. Hyvä olisi, jos ministeri ehtisi tekemään tietarkastuksia useammin.

Toisaalta ihmisten toiveet ovat kasvaneet. Soratien odotetaan olevan yhtä tasainen kuin päällystetie. Kun 1950-luvulla kuljin koulumatkaa bussilla, tie oli kelirikkoaikaan kokonaan kulkukelvoton. Bussi joutui ajamaan kiertotien kautta. Ei siitä porua syntynyt. Katsottiin, että ei sille mitään voi.

Kun routiminen keväällä päättyi, Fordsonin vetämällä tielanalla tasoitettiin pintaa ja se tarkoitti, että lana veti kuoppien peitoksi irtohiekkaa, mikä lensi pian pois ja kuopat jäivät.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Fordson-aikakauden jälkeen tulivat tiekarhut ja jälki parani. Kun rahasta on ollut pula ja säästää piti, kesäaikaisessa kunnostuksessa siirryttiin kuorma-auton alle asennettuun alusterään. Työ kävi nopeasti ja sen sai halvalla, mutta tasausjälki ei pitkään kestänyt. Toisaalta liikenteen määrä on kasvanut ja se rasittaa tietä lisää. Uudet kuopat tulevat ja entisestäkin syvemmät, juuri sellaiset, joita ministeri kuskattiin katsomaan. Ongelma on tienvarrella asuville todellinen ja valtion rahatilanne ei anna mahdollisuutta teiden kunnossapidon kohentamiseen.

Olen parin vuoden ajan seurannut valtion hoidossa olevan lähitien kesäkunnostusta raskaalla traktorivetoisella tielanalla. Yllätys yllätys: lanattu tie on pysynyt sileäpintaisena selvästi aikaisempaa pitempään. Juju on se, että käytössä ollut lana möyhentää tietä yhtä syvältä kuin tiekarhu, mutta viimeisenä lanan perässä on teräsrakenteinen täryjyrä. Se kovettaa tien pinnan ja silloin kestää pidempään, ennen kuin siihen alkaa kuoppia tulemaan.

Tuollainen tielana, vaikka kallis onkin, on monta kertaa halvempi kuin tiekarhu.

Sorapintaisten teiden kesäaikaista kunnossapitoa ei tutki kukaan. Menetelmien ja laitteiden kehitys tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Tutkimustuloksia on turha hakea Keski-Euroopan maista. Siellä peltotietkin ovat päällystettyjä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Tutkimista vaikeuttaa sekin, että vertailua pitää tehdä usean vuoden ajan, koska kesän sateet vaikuttavat teiden kuntoon.

Teiden kunnossapito siirtyy myös yksityisteiden puolella enemmän urakoitsijoiden hoidettavaksi. Yksityisen tiekunnan ei kannata hankkia omaa kalustoa, kun sillä ei kuitenkaan ole varaa hankkia tarpeeksi järeätä. Ongelma tahtoo olla se, että kun urakoitsija perii työstä kustannuksia vastaavan korvauksen, aina joku kateellinen pitää sitä kohtuuttomana.