Startuppi ei ole tavallinen yritys

Yrittäminen tarkoittaa perinteisesti liiketoimintaa, jossa rakennetaan oman yrityksen toiminta sellaisen liikeidean varaan, joka tarjoaa leipää kestävällä tavalla. Yrittäminen tarkoittaa työntekoa, ja työstä toivottavasti kertyy sen verran tuottoa, että yrittäjä pystyy sillä elämään. Maatalousyrittäjät ovat ryhmä yrittäjien joukossa.

Startup-yritys poikkeaa tavanomaisesta yritystoiminnasta monella tavalla. Varsinkin teknologia-alalla yleistyneet startup-yritykset eivät noudata kaavaa, että suunnitellaan pitkäjänteinen suunnitelma omalle kestävälle yritystoiminnalle. Startup-yritys on yleensä työkalu muuttaa oma huikea keskintö innovaatioksi ja tuotteistaa se. Tyypillinen teknologinen keksintö on usein sellainen, jolle on kysyntää maailmanlaajuisesti. Jos oma idea menestyy ja tuotteistus onnistuu, markkinat ovat valtavat.

Startup-yrittäjät eivät yleensä varsinkaan alkuvaiheessa saa työstä palkkaa, vaan tuotetta kehitetään omaan piikkiin toivoen, että jonain päivänä työ muuttuu tosi isoksi rahaksi. Kun alkuvaiheen jälkeen pystyy osoittamaan että tuote on hyvä, on mahdollista saada mukaan esim. bisnesenkeli, joka mahdollistaa tuotekehityksen tarvitseman rahoituksen.

Motivaationa startup-toiminnassa on osoittaa, että idea toimii käytännössä, löytää tuotekehityksen tarvitseman rahoituksen, ja sopivassa vaiheessa myydä koko yritys eniten tarjoavalle – eli toteuttaa ns. exit. Onnistunut startup-yritys on yleensä miljoonien tai kymmenien miljoonien kauppa. Tilastollisesti kuitenkin vain hyvin harva tässä onnistuu. Loput joko hiipuvat ja loppuvat itsestään, tai muuttuvat tavanomaiseksi yritystoiminnaksi.

Yritystoiminnan ostaja on tarkka siitä mitä startup-yrityksessä saa. Tyypillisesti startup-yrityksen arvo muodostuu tuotteesta ja siihen saaduista patenteista, asiakkaista, ja yrityksen liittyvistä avainhenkilöistä. Yrityksen perustaja ei välttämättä ole tuotteen avainhenkilö, ja sen vuoksi startup-yritysten ympärillä onkin oma sarjayrittäjien ammattikunta, joka tietää miten temppu tehdään. Kun yritys on myyty, on aika siirtyä seuraavaan ilman sen kummempaa tunteilua.

Startup-yrityksen perustajan suurin virhe onkin rakastua omaan yritykseensä niin, että ei raski luopua siitä. Kun tuote on riittävän valmis, teknologia toimii ja on jotain asiakkaita referenssiksi, pitää aktiivisesti etsiä yritykselle suuri ostaja, joka pystyy skaalamaan tuotannon maailman mittakaavaan. Pienellä suomalaisella teknologiastartupilla ei ole rahkeita rakentaa omaa massatuotantotehdasta ja pystyttää kaikkea tarvittavaa infrastruktuuria – ellei tuote sitten ole esimerkiksi kännykkä-appi.

Maatalousautomaation alalla on viime aikoina ollut globaalisti muutamia menestystarinoita, joista voi oppia toimintamalliin. Esimerkiksi Kalifornian Piilaaksossa muutaman alan huippuosaajan porukka perusti Blue River Technology -nimisen yrityksen. Perustajat olivat oivaltaneet, että kalifornialaisilla vihannesviljelijöillä on kova työ saada harvennettua kaalipeltoa, ja tähän ratkaisuksi perustajainsinöörit keksivät robotisoidun koneen, jolla ihmistyötä voidaan korvata. Tämä edellytti niin automaation, robotiikan kuin tekoälyalgoritmien kehittämistä. Vieraillessani yrityksessä keväällä 2015, töissä oli parikymmentä hyvähenkistä superteekkaria. Pari vuotta myöhemmin uutisoitiin, että John Deere oli ostanut yrityksen 305 miljoonalla dollarilla.

Kirjoittaja toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.