Työkoneen lohkoautomatiikka

Täsmäviljelyn selkäranka on GPS/GNSS-satelliittipaikannus. Mikäli tämä tekniikka katoaa, kaupalliset ratkaisut ja käytettävyys rampautuvat. GPS:n ensimmäisiä käyttökohteita maataloudessa olivat leikkuupuimurin satokartoitus ja ajo-opastimet. Myöhemmin kädet vapauttava automaattiohjaus ja levityskarttojen mukaan toimiva määränsäätö ovat yleistyneet. Näiden jo 1980-luvulla tunnettujen konseptien yleistyminen Euroopassa ei ole kuitenkaan edennyt oletettua tahtia, vaikka esimerkiksi Australiassa automaattiohjaus on valtavirtaa.

Lohkoautomatiikka (automatic section control) on konseptina huomattavasti tuoreempi kuin täsmäviljely ja automaattiohjaus. Lohkoautomatiikasta eri valmistajat käyttävät sekä suomen kielessä että muissa kielissä erilaisia markkinointinimiä. Lohkoautomatiikalla tarkoitetaan yleisesti kuitenkin esimerkiksi kasvinsuojeluruiskuun toteutettua automaattista lohkojen sulkemista silloin, kun puomi on alueella, joka on jo kertaalleen ruiskutettu saman operaation aikana. Lohkoautomatiikka on seurausta automaattiohjaukseen tarvittavan tarkennetun GPS-paikannuksen hyödyntämisestä myös työkoneessa ilman erityistä säätökarttaa. Riippumattomuus maatilan tiedonhallinnasta, satokartoista ja usb-tikuista helpottaa käyttöönottoa verrattuna täsmäviljelyn vaatimaan pakettiin.

Lohkoautomatiikan tehtävä on siis estää päällekkäislevitys, ja tätä varten lohkoautomatiikan ohjain jatkuvasti "maalaa" omaan muistiinsa karttaa, joka kertoo mitkä kohdat pellosta on jo levitetty. Peittokartan resoluutio on parhaimmillaan senttimetrejä, mikä on tarpeen, kun halutaan ohjata tarkkuuskylvökoneen kylvöyksiköitä (maissi, sokerijuurikas), jotta kiilapäisteisiin ei tule päällekkäiskylvöä. Ruiskutukseen ja lannoitteenlevitykseen riittää karkeampi teknologiataso, johon kykenevät kaikki markkinoilla olevat tuotteet.

Saksalaisten tutkimusten mukaan kannattaa kuitenkin ensisijaisesti investoida traktorin automaattiohjaukseen ja toissijaisesti lohkoautomatiikkaan – yhdessä nämä tuottavat kuitenkin parhaan työtuloksen pellolla. Mikäli lohkoautomatiikkaa yrittää käyttää ilman automaattiohjausta, se edellyttää kylvössä hyvin tehtyjä ruiskutusuria ja tarkkaavaisuutta niiden seuraamisessa. Jos ohjaus ei ole tarkka, laitimmaiset lohkot saattavat vahingossa mennä kiinni ja ohjelman asetukset tulee asettaa kohdalleen. Laitteiston takaisinmaksuaika riippuu kuitenkin viljeltävästä kasvista ja käytettävistä tehoaineista tai lannoitteista. Päällekkäislevityksen automaattinen eliminointi kiilapäisteissä ja esteitä kierrettäessä tuottaa helposti parin prosentin säästön tehoaineen kulutuksessa. Tämä prosentuaalinen säästö on helppo muuttaa rahaksi suhteuttamalla se kasvinsuojeluaine- ja lannoitekuluihin.

Urakoitsijoiden koneissa lohkoautomatiikka on yleisempi ja myös perusteltu ajamisen helpottamiseksi. Automaattisesti kytkeytyvät lohkot vähentävät kuljettajan kuormitusta erimuotoisten ja kokoisten peltolohkojen työskentelyssä ja esteiden kiertämisessä. Myös asiakkaan kannattaa arvostaa urakoitsijan käyttämää automaattiohjausta ja lohkoautomatiikkaa, sillä päällekkäislevityksen estäminen oikein käytettynä vähentää esimerkiksi lakoontumista kiilapäisteissä. Tekniikkaa pitää kuitenkin osata käyttää oikein, sillä väärin säädetyt päälle/pois viiveet johtavat jopa huonompaan lopputulokseen kuin puomin lohkoja ohjaaminen käsin. Erityisesti urakoitsijan on syytä harjoitella tekniikan käyttöä ja varmistaa lopputulos pellolla ennen laajempaa käyttöönottoa.

ISOBUS-järjestelmän yhteydessä käytettynä sertifioitu tuki lohkoautomatiikalle selviää TC-SC tunnisteesta.

Kirjoittaja toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.