Ilmastonmuutoksen lumoissa

Mediaan mahtuu tunnetusti yksi asia kerrallaan. Viime vuosina ilmastonmuutos ja siihen liittyvät ilmiöt sekä niiden suhde ihmisen toimintaan on ollut jatkuvasti esillä maailman valtamedioissa. Internet-aikakaudella Suomen mediassa pinnalla olevat asiat seuraavat hyvin nopeasti sitä mistä länsimaissa pöhistään.

Ilmastonmuutos on globaali haaste ja sen vuoksi houkutteleva uutisteema nyt ja tulevaisuudessa. Kaikki havaintoennätykset ovat uutisen arvoisia: jonkun mittauspisteen ennätyskorkea lämpötila, kaikkien aikojen kylmin kuukausi, korkea tai matala sademäärä, jääpeitteen muutokset tai mikä tahansa ääriolosuhde. Uutiskynnys on matalalla, ja media tarvitsee polttoainetta klikkimainoksia varten. Jossain päin maailmaa löytyy aina ennätys, kun riittävän ahkerasti mitataan.

Ilmasto lämpenee nyt hitaasti mutta varmasti. Nopeudesta tai sen kiihtymisestä sen sijaan kiistellään, ja eri tiedemiesten tekemät mallit yrittävät ennustaa kuinka paljon ilmasto lämpenee vuoteen 2100 mennessä. Oletettavasti lämpeneminen jatkuisi, vaikka ihmiskunta nyt tekisi kaikki mahdolliset toimet ilmastonmuutoksen vastustamiseksi.

Koulujärjestelmämme on myös ajan tasalla yleisten globaalien huolien tutuksi tekemissä. Jokaiselle koululaiselle on nykyään selvää, mitkä ovat ilmastonmuutoksen tekijät ja erilaisia ennusteita opetellaan – kuten myös ihmisen valintojen vaikutusta muutoksen tekijöinä. Huolestuminen globaalista ilmastonmuutoksesta on jopa saanut sellaiset mittasuhteet, että Ruotsissa lopetellaan koulunkäyntiä.

Ennen ilmastonmuutoshuolestumista suuria globaaleja murheita olivat väestönkasvun räjähtäminen ja öljyn loppuminen maailmasta. Koska maailmaan mahtuu kerrallaan noin yksi iso huolenaihe, uutisia maailman väkiluvun määrästä tai ennusteesta vuoteen 2100 saakka ei ole viime vuosina ollut paljon esillä – ainakaan suhteessa ilmastonmuutosuutisiin. Nämä aiheet ovat suomalaisesta näkökulmasta kuitenkin merkittävämpiä kuin ilmaston lämpeneminen asteella tai parilla. Maailman väkiluvun kasvu kymmenillä prosenteilla samalla aikavälillä aiheuttaa suuret paineet ruoan tuotannolle.

Öljyvarojen loppuminen oli lehdistön suosikkiaiheita niin 1970-luvun öljykriisin aikana kuin 1990-luvulla Persianlahden sodan seurauksena. Yhteiskuntamme on edelleen erittäin riippuvainen maaöljystä ja siitä jalostetuista tuotteista – eivätkä vähiten dieselmoottoreilla kulkevat maatalous- ja metsäkoneet. Vaikka henkilöautot alkavat enenevässä määrin kulkea akkusähköllä, maatalouskoneinsinööreillä ei ole tällä hetkellä kovin varteenotettavia ratkaisuja dieselmoottorin korvaamiseksi traktoreiden voimanlähteenä. Edes häkäpönttövalmiutta ei ole tällä hetkellä lisävarustelistalla ruksattavana.

Tasapainon häiriintyminen johtaa helposti kriisiin – on kyse sitten väestönkasvuun liittyvän ruoantuotannon ja -kulutuksen tasapainosta, tai öljyntuotannon ja -kulutuksen tasapainosta. Viime aikoina on keskimäärin pysytty tasapainotilassa, jossa tuotanto riittää täyttämään kysynnän. Tasapainon vakavasti häiriintyessä sivilisaatio joutuu miettimään, mistä saadaan ruokaa ja mistä saadaan sen tuotantoon tarvittavaan traktoriin polttoainetta – maanviljelijä on silloin keskiössä.

Kirjoittaja toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.