Maatalousteknologian muutoksessa on muistettava riskit ja riippuvaisuus yleiseen maailmantilanteeseen ja raaka-aineiden saatavuuteen – ”Jos hienostuneiden koneiden kaikkia rakennusosia ei ole saatavilla, pitää koneet suunnitella uudelleen”

Koneviestin täyttäessä komeat 70 vuotta on hyvä muistella, miten maatalouskonetekniikka on muuttunut vuosikymmenten kuluessa.
70 vuoden päästä peltorobotit saattavat olla arkinen näky peloilla. Kuvituskuva.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Muutos kirjaimellisista hevosvoimista petroli- ja dieselvoiman kautta moderneihin korkean automaatioasteen koneisiin on ollut maanviljelyn maailmanhistorian aikajänteellä hyvin nopeaa viimeisen 70 vuoden aikana. Entistä vähemmällä aktiivikäytössä olevalla hevosenkenkä-, kumirengas- ja saapasmäärällä saadaan tuotettua pelloilla ruokaa suomalaisten tarpeisiin.

Tulevaisuuden ennustaminen olisi helppoa, jos menneisyyden kehityskäyriä voisi jatkaa viivoittimella kauas tulevaisuuteen. Muutaman vuoden ennustamiseen menetelmä toimiikin, mutta aika ajoin tapahtuu merkittäviä teknologia- ja/tai tuotantoprosessiharppauksia, joita ei voi ennustaa. Yhtä lailla polttomoottorin, säilörehun kuin transistorin keksiminen toivat mukanaan harppauksia maatalouskoneisiin.

Pitkään on puhuttu teknologiaharppauksista, joita pidemmälle viety automaatio ja tekoäly mahdollistavat, esimerkiksi miehittämättömät koneet. Näiden lisäksi harppaukset ovat mahdollisia sadonkorjuuprosesseissa, jos esimerkiksi löydetään nykyistä leikkuupuimuria merkittävästi parempi prosessi, mahdollisesti yhdessä maatilalla tapahtuvan sadon jälkikäsittelyn kanssa. Myös viljelykasvien kehittäminen geenejä manipuloimalla on johtanut koneiden ja prosessien optimointiin yhteensopivaksi.

Maatalouden asteittainen kehittyminen tuhansien vuosien aikana on mahdollistanut ihmiskunnan väestönkasvun. Koneviestin ilmestymisen aikana Suomen väkiluku on kasvanut noin 35 % ja maailman noin 200 %. Maailman väestö on siis kolminkertaistunut. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman traktoreita, leikkuupuimureita ja maasta kaivettua öljyä.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Tuotannon ja koneiden pidemmälle viety optimointi ja automatisointi mahdollistavat lyhyellä aikavälillä suuremman tuotannon, mutta samalla muodostavat kompleksisen systeemin, joka on herkempi hajoamaan kokonaan. Ketjun heikoimman lenkin katketessa systeemi ei toimi. Tämä on nähty viime vuosina globaalissa kaupassa, kun tavara ei pääse liikkumaan ja tehtaat pysähtyvät – tai jopa koko yhteiskunta pysähtyy, kun suojavälineitä viruksilta suojautumiseen ei ole saatavissa lähialueilta.

Ennustamisessa on helppo tuudittautua viime vuosikymmenten menestykseen ja eksponentiaaliseen teknologiakehitykseen länsimaissa, esimerkiksi tietokoneiden laskentatehoa tarkasteltaessa. Maatalousteknologiassa on silti hyvä muistaa riskiskenaariot ja riippuvaisuus yleiseen maailmantilanteeseen ja raaka-aineiden saatavuuteen. Jos hienostuneiden koneiden kaikkia rakennusosia ei ole saatavilla, pitää koneet suunnitella uudelleen käyttäen saatavilla olevia rakennuspalikoita ja materiaaleja. Pahimpana tulevaisuuden skenaariona voidaan pitää yhteiskunnallista romahdusta, joka voi johtaa paluuseen hevosaikakauteen ja puun käyttämiseen koneenosina.

70 vuoden päästä Koneviestiä luetaan joko edelleen paperilehtenä tai sitten sisältöä kulutetaan jollain vielä tuntemattomalla puettavalla teknologialla. Jos Paluu tulevaisuuteen -elokuvaa mukaellen Marty toisi minulle nyt DeLoreanillaan vuoden 2092 Koneviestin, lukisin siitä ensimmäisenä masinistiartikkelin, jossa käydään läpi huolto-, korjaus- ja entisöintivinkkejä vuonna 2022 valmistetulle traktorille.