10 miljoonaa kuutiota hakkuita on miljardi euroa julkista rahoitusta – ”Metsät kasvavat enemmän kuin niitä käytämme”

Puuvirta Venäjältä tyrehtyi. Siitä seuraa tarve kasvattaa kotimaan puunhankintaa puunjalostusta ja energiantuotantoa varten.
”Meidän pitäisikin keskittyä rajoittamisen sijaan etsimään keinoja, joilla saamme metsämme kasvamaan yhä enemmän”, kirjoittaa Simo Jaakkola. Kuvituskuva.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Puun käyttöä lisäävät myös uudet investoinnit saha- ja biotuoteteollisuuteen, sekä kasvava puun käyttö energiantuotannossa. Raakapuun kysynnän voidaan arvioida lisääntyvän 10–20 miljoonaa kuutiota lähivuosina.

Kriitikot, esimerkiksi ministeri Mikkonen (vihr), ovat todenneet, että Venäjän tuontia – noin 10 miljoonaa kuutiota vuodessa – ei saa korvata lisäämällä kotimaan hakkuita. Perusteluna käytetään uhkaa hiilinieluille ja monimuotoisuudelle. En ymmärrä tätä halukkuutta etsiä ratkaisuja rajoittamalla ja samalla rajoittaa metsien kykyä tuottaa taloudellista hyvää Suomelle.

Taloustutkimus selvitti pari vuotta sitten puunkäytön muutosten vaikutuksia talouteemme. Yksi mahdollinen kehityskulku oli hakkuiden kasvattaminen vuoden 2019 tasosta noin 10 miljoonaa kuutiota. Toinen vaihtoehto oli, että hakkuita rajoitetaan niin, että palaamme pikkuhiljaa vuoden 2010 tasolle. Näiden kahden tarkastelun välinen ero hakkuissa olisi vuonna 2025 noin 16 miljoonaa kuutiometriä.

Tulos laskelmista oli, että vuonna 2025 kasvuvaihtoehdon ja näivettymisvaihtoehdon välinen ero metsänhoidon, puunkorjuun, kuljetusten ja metsätalouspalveluiden liikevaihdossa olisi 800 miljoonaa euroa vuodessa. Työllisyysvaikutus olisi vajaa 3000 henkilötyövuotta. Puunmyyntituloja kertyisi noin 500 miljoonaa euroa vähemmän. Isoja lukuja ja puhutaan vasta metsätaloudesta.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Metsäteollisuudelle pysyvä 10 miljoona kuution rajoitus olisi Taloustutkimuksen mukaan tuonut liikevaihdon alenemaa noin 8 miljardia euroa vuodessa.

Kaikesta edellä kuvatusta seuraa, että julkiseen rahoitukseen syntyisi vuositasolla vajaan 800 miljoonan euron vaje. Se tarkoittaa vähemmän valtionveroja, kuntaveroja sekä eläkemaksutuloa. Eihän meillä ole tällaiseen varaa, eihän?

Meidän pitäisikin keskittyä rajoittamisen sijaan etsimään keinoja, joilla saamme metsämme kasvamaan yhä enemmän. Se mahdollistaisi taloudellisen hyvän synnyttämisen puun jalostuksella. Lisäksi kasvun kiihdyttäminen kasvattaisi hiilinielua ja antaisi lisää mahdollisuuksia suojelullekin sekä talousmetsien luonnonhoitotoimille.

On huomattava, että metsien hiilinielu on aktiivisin hoito- ja lannoitustoimin kasvatettavissa lisääntyneiden hakkuiden ohessa. Toisekseen on huomattava, että talousmetsissä on tosiasiassa vasta aika hiljattain alettu käyttää laajasti luonnonhoidollisia keinoja muun muassa jättämällä säästöpuita sekä vesistöjen ja soiden reunaan suojavyöhykkeitä. Lahopuun määrää lisätään aktiivisesti. Näitä toimia tehdään nyt vapaaehtoisesti metsäsertifioinnin vaatimusten mukaan.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Idea harkittavaksi: puuta ostava teollisuus voisi puun ohella ostaa monimuotoisuushyötyjä ostamalla metsänomistajien vapaaehtoisesti jättämien säästöpuiden lisäksi metsänomistajilta lisäsäästöpuita. Näin edistettäisiin monimuotoisuutta. Arvioin, että kyse olisi noin 25 miljoonan euron lisäpanostuksesta, 10–20 €/säästöpuu. Kymmenessä vuodessa saisimme liki 20 miljoonaa säästöpuuta lisää.

Muistetaan, että puuta meillä riittää. Olemme lisänneet 1960-luvulta lähtien puustopääomaa noin miljardilla kuutiolla. Ja vaikka lisäisimme hakkuita nykyisestä 10 miljoonalla kuutiolla, meillä silti metsät kasvavat enemmän kuin niitä käyttäisimme. Mutta monimuotoisuuden ja hiilinieluille asetetut vaatimukset haastavat meidät. Taklataan haaste.