GEO:lla haluttu määrä haluttuun paikkaan

Täsmäviljelyn eli paikkakohtaisen viljelyn haaste oli pitkään koneiden tekniikan yhteensopimattomuus. Esimerkiksi lannoitteen levittäminen pellon päälle piirretyn annostelukartan mukaan on keksitty konseptina jo vuosikymmeniä sitten. Ensimmäiset laitteet ja ohjelmistot, joilla tämän pystyi tekemään GPS-paikannukseen perustuen, myytiin Suomessa jo 1990-luvulla.

Annostelukarttatiedostotyyppejä on edelleen lukuisia, koska kaikki koneet eivät vielä tue ISOBUS-standardia. Vanhentuneisiin ja valmistajasidonnaisiin karttaformaatteihin perustuvia ohjainlaitteita on edelleen myynnissä, mutta nyt ja jatkossa kannattaa ostaa vain ISOBUS-yhteensopivia ohjainlaitteita. Se on ainut avoin standardi, ja kaikki merkittävät kone- ja ohjelmistovalmistajat ovat sitoutuneet sen käyttöön. Vanhat shapefilet ja trimble-kansiot edustavat jo menneisyyttä, mutta ei olemassa olevia vanhoja ei-ISOBUS laitteita toki tarvitse museoon vielä viedä.

Jotta annostelukarttojen mukaan voi levittää GPS-ohjatusti lannoitetta, siemeniä tai kasvinsuojeluainetta halutun kg/litramäärän per hehtaari, tarvitaan ISOBUS-yhteensopiva työkone. Työkoneen tulee olla sinisellä AEF-logolla virallisesti ISOBUS-yhteensopivaksi testattu, ja siinä tulee olla TC-GEO toiminnallisuus. TC tulee sanoista Task Controller, eli suomeksi tehtäväohjain. GEO tulee sanasta GEOgrafia eli maantieteellinen. "Maantieteellisesti" toimiva tehtäväohjain, eli paikkakohtainen annostelu, vaatii luonnollisesti GPS-vastaanottimen. Tähän voi ISOBUS järjestelmissä usein käyttää ajo-opastimen signaalia, tai tehtäväohjain on yhdistetty ajo-opastimen kanssa samaan laitteeseen.

Mistä niitä annostelukarttoja sitten saadaan? Suomen markkinoilta on ainakin kolme ohjelmistotuotetta, joilla esimerkiksi lannoituskarttoja voidaan laatia. Ensimmäisenä markkinoille tuli Suonentieto (AgriSmart), viime vuonna Yara (CropSat) ja tänä vuonna Mtech (Wisu). Kaikkien avulla – hieman eri periaatteilla – tuotetaan ns. ISO-XML-tiedosto, joka siirretään USB-muistitikulle. Muistitikku kytketään traktorin ohjaamossa olevaan tehtäväohjaimeen, ja työ voi alkaa.

Edellä mainitut tuotteet soveltuvat erityisen hyvin jaetun typpilannoituksen täydennyskertoihin. Tuoreesta satelliittikuvasta voidaan katsoa, miten kasvusto eri paikoissa peltoa kasvaa, ja sen mukaan tuotetaan lisälannoituskartta. Lisälannoituskartan tekotapa vaihtelee yhtenäisten alueiden graafisesta piirtelystä tasokertoimien määritykseen.

TC-GEO:n käyttö ei kuitenkaan rajoitu pelkästään jaettuun typpilannoitukseen, vaan samalla laitteella voidaan tehdä esimerkiksi kylvökoneeseen siemenannostelukartta (kg/ha, tai tarkkuuskylvökoneessa jyviä per neliömetri), ruiskuun nestemäärä (l/ha), tai vaikkapa muokkauskoneeseen työsyvyyskartta. Näihin karttojen laadintaan ei kuitenkaan voi aivan suoraan käyttää satelliittikuvia, vaan viljelijän kokemus on avainasemassa, kun mietitään, mihin kohtaa peltoa kannattaisi kylvää hieman syvemmälle tai hieman tiheämmin siemeniä.

Kirjoittaja on työkoneautomaation ja maatalousteknologian dosentti