Puolalainen Ursus-traktoritehdas konkurssiin – nyt Puolasta tulee laadultaan tasokkaita puimureita kilpailukykyiseen hintaan

Puolalaiset kutsuivat 1970-luvulla Ursus-merkkisiä traktoreita tuottanutta tehdasta maatalouskoneteollisuutensa jalokiveksi. Jos mitali jaetaan tuotantolukujen perusteella, sitä se olikin.
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Traktoreita valmistui 50 000 kpl vuodessa ja muutamia satoja tuotiin vuosittain myös Suomeen. Nyt tehdas on mennyt konkurssiin. Niin katoaa mainen kunnia.

Vuonna 1974 minulla oli tilaisuus kiertää tehdas alusta loppuun. Kierroksen aikana sai kävellä useamman kilometrin. Kun kierros läheni loppuaan, kuvittelin viimeisenä olevan lopputarkastushallin, mutta ovesta tultiin kadulle. Sellaista hallia ei tehtaalla ollut. ”Lopputarkastus tehdään asiakkaan luona”. Komentotaloudessa määrän saavuttaminen oli tärkeätä, ei laadun.

Valmistaja oli tottunut siihen, että valtaosa traktoreista meni itäblokin maiden isoille kolhooseille ja niissä oli aina korjaamo ja kolhoosin traktorikantaan sisältyi muutama varakone.

Kun Ursuksia tuotiin Suomeen, niiden maahantulohuoltoon meni asentajalta aikaa 2 viikkoa. Sama työ länsitraktorin kohdalla vei aika asentajalta yhden päivän.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Hintaneuvottelut olivat Puolassa oma rituaalinsa. Ne käytiin maatalouskoneiden ulkomaankauppaa hoitavan Agromet Motoimportin kanssa. Tehtaan edustaja ei ollut mukana. Neuvottelun alussa hintanäkemykset olivat hyvin etäällä toisistaan. Puolalaiset lähtivät liikkeelle ylisuurilla hintapyynnöillä. Toinen osapuoli taas tarjosi alakanttiin. Lopputulos saattoi olla se, että alkuperäisestä hintapyynnöstä putosi puolet pois.

Puolalaisille oli tuohon aikaan – 1970-luvulla – äärimmäisen tärkeätä saada maahan länsivaluuttaa, jolla saa ostettua valmistuksessa tarvittavia länsikomponentteja. Jos Agromet Motoimportissa nähtiin, että neuvottelutilanne on ota tai jätä, he ottivat.

Toisaalta myyjä kyllä tajusi sen, että ei konekauppias voi olla ilman myytäviä koneita. Ostajakin oli pakkoraossa. Keskustelut vaativat kekseliäisyyttä ja hyviä istumalihaksia.

Länsivaluutan kaipuu teki toisaalta sen, että jos tehtaalla oli tuotannossa viivästyksiä, länsivaluutalla myytävät koneet olivat etusijalla. Rupla-asiakkaat saivat odottaa.

MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY
MAINOS (teksti jatkuu alla)
MAINOS PÄÄTTYY

Ei puolalaisten maatalouskoneiden peruskonstruktio huono ollut. Ursus-traktoreita oli jopa turveurakoitsijoilla ja ne kestivät. Bizon-puimuri oli New Hollandin kopio. Perunannostokone oli tehty saksalaisen Wühlmausin piirustuksilla.

Heikko kohta oli se, että kokoonpanossa tehtiin huolimattomuusvirheitä, eikä teräs aina ollut laadultaan sitä, mitä vastaavissa länsikoneissa käytettiin. Komponenttien laadussa oli länsivaluutan puutteessa jouduttu tinkimään.

Rajojen avauduttua länteen vanhojen itäblokin maiden vanha maatalouskoneteollisuus on hiipunut, mutta tilalle on tullut uutta, länsimaisesti johdettua. Esimerkkinä on New Holland, joka tekee puimureita samassa tehtaassa, missä aikoinaan tehtiin New Hollandin kopiota, Bizonia. Nyt sieltä tulee laadultaan kilpailukykyisiä puimureita ja kilpailukykyiseen hintaan. Työvoimakustannukset ovat Puolassa alhaisemmat kuin Länsi-Euroopassa.

Ursus-traktoritehdas haki länsimaista yhteistyökumppania jo 1970-luvulla, mutta sitä ei löytynyt. Nyt kaivataan enää historian kirjoittajaa.

Lue lisää