Pääkirjoitukset

Puunkorjuu taas haasteiden edessä

Viime vuosien aikana suomalaisen puunkorjuun kehitys on suuntautunut vahvasti ympärivuotiseen pehmeiden maiden puunkorjuuseen. Samalla suurten soiden ojitusmäärien myötä metsätalouskäyttöön saatujen alueiden puusto on järeytynyt, ja korjattavan puuston määrä lisääntyy entisestään.

Edessä ovatkin jo ensimmäiset turvemaiden metsien uudistukset. Viimeisimmät tutkimukset turvemaiden ilmastovaikutuksista ovat osoittaneet, että näiden metsien kasvatuksessa olisi siirryttävä mahdollisimman paljon jatkuvapeitteiseen kasvatukseen. Syynä on haitallisten hiilipäästöjen vähentäminen. Sama kasvatusmenetelmä kiinnostaa entistä enemmän myös kantavien maiden puunkasvatuksessa – nykyinen metsälakikin sen mahdollistaa.

Puunkorjuulle tämä asettaa uusia haasteita. Järeiden runkojen poimintahakkuut muuta puustoa varoen ovat hitaampia kuin samojen runkojen korjuu perinteisestä väljennyshakkuusta. Varsinkin perinteiseen uudistushakkuuseen verrattuna työskentely on huomattavan hidasta. Korkeamman korjuukustannuksen myötä voi käydä niin, että puun hinnoittelussa metsänomistaja saa pienemmän kuutiohinnan järeästä puustaan – eli osallistuu tällöin omalta osaltaan myös taloudellisesti ilmastotalkoisiin.