Pääkirjoitukset

Traktorikanta vanhenee käsiin

Yli 1 800 kiloa painavia ja teholtaan yli 35 kilowattisia ajoneuvoja rekisteröitiin vuonna 2018 traktoriksi vain 1 418 kappaletta. Traktorimyynti tekikin viime vuonna jälleen uuden ennätyksen, sillä näin pieniä myyntilukuja ei ole nähty yli 60 vuoteen. Alhainen myyntimäärä ei ollut yllätys, koska traktoreita käyttävien yrittäjien taloustilanne on tiukka.

Traktoreiden keskiteho kasvaa, sillä noin puolet myydyistä traktoreista oli yli 200 hevosvoimaisia – mikä pienentää merkittävästi kappalemääriä. Myytyjen hevosvoimien tai kilowattien määrä on sekin laskenut noin kolmannekseen huippuaikojen lukemista. Traktoreiden keskiteho oli 1980-luvun lopussa noin 75 hevosvoimaa, mutta vuotuinen myyntimäärä pyöri 10 000 tietämissä.

Tilakoon kasvu sekä uusien, kevyempien muokkausmenetelmien käyttöönotto on vähentänyt traktorityön tarvetta varsinkin viljan viljelyssä, toisaalta lantaa raahataan tilakoon kasvun vuoksi jopa kymmenien kilometrien päähän.

Traktorikantamme rapistuu kuitenkin vääjäämättä. Arvioiden mukaan traktorimyynnin tulisi nousta nopeasti yli 2 000 kappaleeseen, jotta kalusto pysyy edes kohtuullisen nykyaikaisessa ja luotettavassa kunnossa. Uuden tekniikan käyttöönotto on yksi keinoista, joilla maatalouden tulisi parantaa kilpailukykyään. Valitettavasti uusia työkoneita ei voida käyttää vanhoilla vetokoneilla ilman merkittäviä muutoksia.

Näin alhainen myyntimäärä heikentää Suomen huoltovarmuutta ratkaisevasti. Mikäli traktoreita uusittaisiin edes 2 000 kappaleen vuosivauhdilla, niin parin vuoden kriisitilanteesta johtuvan markkinahäiriön merkitys maataloustuotantoomme tai esimerkiksi lumitöiden tekoon olisi nykyistä vähäisempi.

Traktorikannan hidasta uusiutumista voidaan kompensoida uudehkojen käytettyjen traktoreiden tuonnilla sekä lisäämällä urakointipalvelujen tai vuokrakoneiden käyttöä. Urakoinnin käyttö on kasvanut varsinkin suurilla karjatiloilla, koska se on havaittu kokonaistaloudelliseksi ja kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi.

Koneen tai laitteen omistaminen ei saa olla itsetarkoitus, johon ei kiristyvässä taloustilanteessa ole enää mahdollisuuksia. Markkinoille on tulossa myös uusia ns. jakamistalouden palveluita, jotka ovat yleistyneet monilla muilla toimialoilla, kuten esimerkiksi loma-asuntojen vuokrauksessa. Kaikki uudet vaihtoehdot ovat tervetulleita, sillä myös toimintatavat ja toimintaympäristö muuttuvat nopeasti.

Valitettavasti monien yritysten kannattavuus on niin alhainen, että niiden kassavirta ei mahdollista ostopalvelujen käyttöä.

Koneiden vuokraaminen naapureiden kesken alentaa konekustannuksia, mutta silti se sisältää riskejä. Siksi perinteinen naapuriapu, jossa tilat vaihtavat työtä keskenään, on edelleen varteenotettava vaihtoehto. Konerikon mahdollisuus on pienempi, kun koneen omistaja ajaa tutulla traktorillaan omat ja naapurinsa pellot, ja saa työstään korvauksen joko rahassa tai vastaavana työnä.