Pääkirjoitukset

Näyttelyt tarvitsevat uudistamista

Kotimainen näyttelysesonki on takana. Kävijämäärältään suurin tapahtuma oli Okra, jossa kävi yli 81 000 kävijää. Helsingissä Maatalouskonemessuilla kävi noin 17 000 henkeä, ja KoneAgriassa yli 8 000. Kuluneen vuoden aikana suomalaisissa maatalousalan näyttelyissä ja tapahtumissa kävi yli 100 000 vierasta, mikä osoittaa, että näyttelyiden ammatilliselle annille on kysyntää. Näyttelyt ovat myös merkittävä sosiaalinen tapahtuma, minkä merkitystä ei pidä vähätellä.    

Maatalousnäyttelyjä järjestettiin vielä 1980- luvun lopulle asti kesäisin, koska sopivaa hallitilaa ei ollut. Kesänäyttelyitä oli yleensä kolme, joissa kävi yhteensä 200 000 henkeä. Kesänäyttelyiden kulttuuriin kuului, että yritykset kilpailivat osastojen koolla, mikä kasvatti myös kuluja.

Ensimmäiset sisänäyttelyt järjestettiin 1990-luvun vaihteessa. Tilaa oli silloin vähän käytössä, joten ensimmäisten näyttelyiden osastot olivat melko pieniä, eivätkä kaikki mukaan halunneet alan yritykset mahtuneet mukaan. Isot koneliikkeet saivat mielestään liian vähän tilaa, minkä vuoksi meillä on viime aikoina järjestetty kaksi näyttelyä vuodessa. Näyttelyn asiakkaiden kannalta olisi kuitenkin eduksi, että kaikki alan yritykset olisivat samassa tilaisuudessa.

Kaikki alan toimijat mahtuisivat nykyään samaan sisätapahtumaan, mikäli näyttelyissä ei enää kilpailtaisi neliöillä eikä sinne rahdattaisi kaikkia yksittäisiä konemalleja, vaan koneiden tekniikkaa ja ominaisuuksia esiteltäisiin nykyistä enemmän henkilökohtaisen kontaktin lisäksi videoiden, animaatioiden sekä virtuaalitekniikan avulla. Esimerkiksi Valtra on käyttänyt tätä tapa esitellessään uutta kyynärnojaa ja ajovipua. Koneviesti esitteli KoneAgriassa viljelymenetelmäkokeen tuloksia käyttäen sekä virtuaalitekniikkaa että lisättyä todellisuutta.

Yksi syy valintaamme panostaa virtuaalitekniikkaan oli, että uusien mittausmenetelmien ja ohjausjärjestelmien käyttöönotto on tehokkain tapa vastata maa- ja metsätaloudelle asetettuihin haasteisiin. Ratkaisut kannattavuuden, ympäristön, kotieläintuotannon ja työvoimapulan asettamiin haasteisiin löytyvät entistä useammin toiminnan tehostamisesta digitaalisuuden avulla, koska koneiden kokoa ei voida varsinkaan Suomen olosuhteissa jatkuvasti kasvattaa.

Koneliikkeiden kannattaisikin ottaa tämä entistä paremmin huomioon, ja panostaa yhteen yhteiseen talvinäyttelyyn, jotta asiakkaat eivät äänestä jaloillaan ja jätä kotimaisia näyttelyitä kokonaan väliin. Ulkomaisissa näyttelyissä käynti nimittäin kasvattaa suosiotaan – myös siksi, että se helpottaa koneiden ostoa suoraan valmistajalta, mikäli asiakas on halukas kantamaan varaosa- ja huoltovastuun itse. 

Kotimaista konenäyttelyä tarvitaan, sillä kaikki eivät voi käydä Agritechnicassa tutustumassa alan uutuuksiin. Aika näyttää, onko Helsinki paras paikka, vai tulisiko näyttelyn sittenkin sijaita keskemmällä Suomea.