Pääkirjoitukset

Ensikosketus etänäyttelyihin

EuroTier Digitalissa oltiin uuden äärellä, kun maatalousmessut vietiin ensimmäistä kertaa virtuaaliseksi suuressa mittakaavassa. Millainen sitten oli tapahtuman anti fyysiseen ammattinäyttelyyn verrattuna?

Jos messuvieras tiesi mistä tietoa kaipaa, oli tapahtumalla annettavaa lähes yhtä paljon kuin ennenkin. Tuotesivujen selaaminen oli sujuvaa, ja hakutyökalu toimi nopeammin kuin halleissa suunnistaminen. Yritysten edustajat oli helppo tavoittaa pikaviesteillä, puheluilla ja tapaamispyynnöillä. Ammattitaitoaan pystyi kehittämään asiantuntijaseminaarien runsaassa tarjonnassa – ellei vastassa ollut kielimuuri.

Sen sijaan messutunnelmaa, wau-kokemuksia ja ahaa-elämyksiä oli vähemmän tarjolla, sillä verkkoympäristö ei ollut messusimulaattori vaan yhteydenpitoväline. Mielenkiintoisten tuotteiden löytäminen muuttui aiempaa mekaanisemmaksi, kun ne eivät olleet käytävän vieressä tyrkyllä, vaan tasapäistettyinä näytteilleasettaja- ja tuotelistauksissa.

Messuvieraiden saama anti oli pääosin näytteilleasettajien panostuksen varassa. Joidenkin toimijoiden messusivuilta sai paljon olennaista tietoa, kun taas toisilla ainoa panostus saattoi olla yrityksen yhteystietojen ilmoittaminen. Messuilla ei päässyt syynäämään hitsaussaumoja, vaan oli tyydyttävä myyjän kertomukseen tehtaan laadunvalvontamenetelmistä.

EuroTier Digital toimi kuitenkin osoituksena siitä, että monet messujen hyödyistä saadaan myös virtuaalisessa muodossa. Näyttelyiden anti riippuu toki verkkoalustan toimivuudesta, ja nyt taustalla olikin melkoisesti messujätti DLG:n hanskanjälkiä. Jos loputkin alan yritykset huomaavat virtuaalimessujen potentiaalin, tulee tällaisten tapahtumien anti paranemaan entisestään.

Lue lisää