Pääkirjoitukset

Vaikka läpi harmaan kiven

Ympäristöasiat ovat olleet koko 16 vuotta kestäneen päätoimittajakauteni aikana vahvasti tapetilla, koska väestönkasvu ja elintason nousu kuormittavat ympäristöä. Valitettavasti tärkeää asiaa käytetään häikäilemättömästi myös politiikan välineenä, ja näkökulmaa vaihdetaan sen mukaan, ollaanko oppositiossa vai hallitusvastuussa.

Populistinen asioiden yksinkertaistaminen on helppoa. Valtaosalle väestöstä tulee yhteyttämisestä mieleen jotakin ihan muuta kuin fotosynteesi – hiilen ja ravinteiden kiertokulku luonnossa on arvoitus. TV:n ympäristöuutisissa haastatellaankin usein kansalaisjärjestöjen edustajia eikä riippumattomia tutkijoita tai ”syytetyn penkillä” olevan toimialan edustajia. Näkyvyys ohittaa tosiasiat, kun järjestöt haalivat uusia jäseniä kasvattaakseen vaikutusvaltaansa.

Asutuksen keskittäminen kasvukeskuksiin vaikeuttaa esimerkiksi lumen ja hulevesien hallintaa. Ääri-ilmiöt tulevat ilmastonmuutoksen vuoksi yleistymään, mutta suurkaupunkien tiiviisti rakennetuissa keskustoissa ei ole tilaa lumelle, eikä sadevesi pysty imeytymään maahan, joka on katettu betonilla tai asvaltilla. Lunta on pakko kipata mereen tai jopa sulattaa öljyllä, kuten Espoossa tehdään.

Kaupungeissa sähköllä toimivan joukkoliikenteen toteuttaminen onnistuu, mutta vaatii isoja investointeja, joihin myös haja-asutusalueiden veronmaksajat osallistuvat. Sähkö sopii jo nyt erinomaisesti pienten kuormaajien, kaivukoneiden sekä kaupunkiautojen ja taajamien ”pullakuskien” ajoneuvojen voimanlähteeksi, mutta ei vielä raskaampaan käyttöön. Latausverkon laajentaminen koko maan kattavaksi vaatii jätti-investointeja valtakunnalliseen sähköverkkoon.

Yli kymmenen vuoden ajan työkonevalmistajat ovat esitelleet hybridimallejaan, mutta kalliimmalla tekniikalla saatava polttoaineen säästö kattaa edelleen vain harvoin kalliimman hankintakustannuksen. Vaikka akkutekniikan kehittyminen lisää sähkön käyttöä energianlähteenä, niin diesel ja biokaasu tulevat toistaiseksi säilyttämään asemansa ainoina työkoneiden ja raskaan liikenteen polttoaineina.

Ympäristöjärjestöiltä ja -puolueilta on jäänyt huomioimatta päästötekniikan kehittyminen. Nykyaikaisen dieselmoottorin hiukkas- ja typpioksidipäästöt ovat enää vain prosentin luokkaa siitä, mitä ne olivat vielä viime vuosituhannen lopussa. Silti hiilineutraaliuden tavoittamiseksi dieselin ja jopa biokaasun veroa ollaan kiristämässä.

Keskustelu hiilensidonnasta perustuu mielikuviin ja puolitotuuksiin. Metsien hakkuita halutaan rajoittaa, jotta hiiltä ei vapaudu puuta käytettäessä. Hiilen ja öljyn korvaaminen bioenergialla tuomitaan, vaikka metsä uusiutuu nopeasti ja turvekin nopeammin kuin hiili. Turvepeltojen viljely halutaan lopettaa, koska pellosta vapautuvan hiilidioksidin määrä kasvaa, kun peltoa muokataan. Kansainvälisen IPCC ilmastopaneelin laskelmat eivät kuitenkaan huomioi hiilidioksidin sitoutumista pellolla kasvavaan kasvusto- ja juurimassaan. Satoon sitoutuva hiili lasketaan periaatteessa hiilineutraaliksi, mutta sekin kääntyy kuluttajapäässä päästöksi – ja mitä isompi sato, sitä isompi päästö. Samalla periaatteella ihmisen hengityskin on ilmastoa kuormittava tekijä! Laskentatapa perustuu kansainväliseen käytäntöön, jota ei ilmeisesti voida muuttaa, mikä kertoo talonpoikaisjärjen puutteesta ja laskelman tarkoitushakuisuudesta. Tärkeintä olisi kehittää päätösten teon tueksi mittaustapoja, joka huomioivat sekä vapautuvan että sitoutuvan hiilen oikein. Olemme Loimaalla jo 15 vuotta jatkuneessa Koneviestin viljelymenetelmäkokeessa sitoneet maahan merkittävän määrän hiiltä ja saaneet silti erittäin hyviä satoja.

Ajatteleminen on kai ympäristöasioissakin sallittua?

Lue lisää

Niukkuutta H²O:sta

Tietolaari KV 13/2007 05.10.2007
KV PLUS