Pääkirjoitukset

Tutkittua tietoa maaperästä

Olin jo viime talven (sateisen ja monin paikoin roudattoman) aikana varma, että maataloutta tullaan taas heinäkuussa syyttämään Itämeren pilaamisesta. Valitettavasti ennustukseni osui oikeaan, kun uutispula alkoi lomakaudella vaivata. Vielä valitettavampi on kuitenkin tosiasia, että Itämeren kunto ei todellakaan ole hyvä, vaikka esimerkiksi puhtaissa vesistöissä viihtyvän rakkohaurun eli rakkolevän määrä on kasvanut.

Merkittävä osa Itämeressä olevasta fosforista on kulkeutunut sinne jo aikana, jolloin taajamien vesiä ei puhdistettu. Vuonna 2014 Suomen osuus koko Itämeren kokonaistyppikuormituksesta oli vaajat 5 %, josta maatalouden osuus oli n 2/3. Venäjän saavutukset fosforin vähentämisestä perustuvat pitkälti Pietarin jätevedenpuhdistamon rakentamiseen, joka onnistui vasta muiden Itämeren valtioiden – myös Suomen – tuella. Linjana oli silloin aivan oikein, että kohdistetaan toimenpiteet sinne, missä vaikuttavuus on suurin.

Viime vuonna 93 % Varsinais-Suomen maataloustukea hakeneista viljelijöistä oli tehnyt ympäristösitoumuksen, toisin sanoen rajoittanut lannoitteiden käyttöä, lisännyt kasvipeitteisyyttä, perustanut suojavyöhykkeitä, viljellyt kerääjäkasveja jne.

Viljelijöiden syyllistäminen ei auta, kun he tekevät niin kuin ohjeistetaan. Tosiasia on, että uusia ja tehokkaita toimenpiteitä tarvitaan, mutta tarkkaa tietoa siitä, mikä toimii, ei tunnu olevan. Kipsiin, rakennekalkkiin jne. asetetaan kovia toiveita, mutta niiden soveltuvuudesta eri maalajeille tai vaikutuksista maaperän pieneliöstöön ei vielä ole riittävästi tietoa.

Maataloustutkimuksen resursseja on koko ajan vähennetty etenkin käytännön viljelymenetelmien ja maaperän tutkimuksen osalta. Ilmeisesti pisin yhtäjaksoinen, käytännön mittakaavassa oleva koekenttä on Koneviestin Novidan Loimaan koetilalla, jossa on menossa Koneviestin viljelymenetelmäkokeen 15. vuosi. Siitä ja kentällä käytössä olevista mittausmenetelmistä kerrotaan tämän lehden sivuilla 12–13.

Turvemaat on nostettu hiilikeskustelun syntipukiksi. Vaikka maaperästä vapautuu aina hiiltä, se kuitenkin sitoutuu siinä kasvavaan kasvustoon – hyvä sato on ympäristöteko. Meillä ja monessa muussa maassa käytössä oleva laskentamenetelmä maaperästä vapautuvan hiilen, tai oikeastaan hiilidioksidin, määrästä ei huomioi lainkaan hiilen sitoutumista kasvustoon. Mikäli taloushallinnon laskelmissa otettaisiin vain kulut mukaan, mutta ei tuloja, niin kaikki yritykset olisivat paperilla konkurssikypsiä.

Suomen hallitus on luvannut ravinnepäästöjen vähentämishankkeisiin yhteensä 250 miljoonaa euroa kuluvan 4-vuotisen hallituskauden aikana. Toivottavasti tällä kertaa kaikki luvatut varat eivät kulu konsulttien paperinpyörittelyyn, vaan edes osa rahasta riittää käytännön toimenpiteisiin: lannan ja ravinteiden kierrätykseen kotieläintiloilta kasvinviljelijöille sekä lämpimiä ja sateisia talvia kestävien viljelymenetelmien käyttöönottoon.

Lue lisää