Pääkirjoitukset

Taas mennään metsään

Metsien virkistyskäyttö lisääntyi, kun ravintolat, ostoskeskukset ja kuntosalit suljettiin. Pääkaupunkiseudun virkistysalueilla on ruuhkaa kuin kauppakeskuksessa, minkä vuoksi kävijöitä riittää myös vähemmän tunnetuilla luontopoluilla ja asutusalueiden lähimetsissä.

Valitettavasti kaikki jokamiehen oikeutta hyödyntävät samoilijat eivät tunnu muistavan, että valtaosa metsistä on edelleen yksityisessä omistuksessa – ja että omistaja päättää omaisuutensa käytöstä. ”Jokamiehet” ottavat yleisessä keskustelussa tietämättömyyden tuomalla itsevarmuudella kantaa yksityisen omaisuuden käyttöön vaatimalla metsän jatkuvaa kasvatusta ainoaksi sallituksi menetelmäksi.

Ravintoloiden kriisitukea on perusteltu sillä, että valtiovallan rajoitukset ovat estäneet ravintoloitsijoiden yritystoimintaa, vaikka Suomessa on elinkeinovapaus. Ravintoloitsijoiden hätä on todellinen, ja rahallisen tuen myöntämiselle on poliittinen yhteisymmärrys. Samaan aikaan kuitenkin metsänomistajien elinkeinovapautta halutaan rajoittaa kieltämällä talousmetsien avohakkuut kokonaan. Korvauksia ei ole luvassa kuin muutamiin luontokohteisiin.

Ympäristöministeriö nimesi työryhmän, jonka tavoitteena on elvyttää koronakriisistä kärsinyttä taloutta ja vastata samalla ilmastokriisiin ja luonnon köyhtymiseen. Tavoite on kannatettava, mutta tulosta tuskin tulee, koska metsäteollisuuden ja metsäomistajien edustajia ei kutsuttu mukaan työryhmään. Komitean työn tuloksena syntyvien, metsätaloutta koskevien ideoiden hyödyntämiseen tarvitaan yhteistyötä metsänomistajien kanssa ja metsäteollisuuden rahoja. Ilmeisesti sen vuoksi maatalousministeri kutsuikin asiantuntijoista koostuvan kansallisen metsäneuvoston ylimääräiseen kokoukseen miettimään metsäalan roolia koronan jälkeisessä talouden jälleenrakentamisessa.

Talouskriisin ongelmia ei ratkaista vastakkainasettelulla, vaan uusia ratkaisuja tarvitaan. Kriisi tulee nostamaan omavaraisuuden ja vientiteollisuuden merkitystä, sillä syömällä tuontiraaka-aineista tehtyä ruokaa ravintoloissa tai kuluttamalla kulttuuria ei ulkomaanvelkoja makseta.

Omavaraisuuden arvostus on esimerkiksi maskikauppojen ongelmien vuoksi noussut. Kotimaisen valkuaistuotannon nostamiseksi öljykasvien tuotantoa on luvattu tukea, mutta 3 miljoonaa tuntuu vaatimattomalta summalta satojen miljoonien eurojen yritys- ja kehitystukien rinnalla.

Yritysten tuotekehityksille myönnettyjä 100 000 euron kehitysrahojen käyttöä on valvottava tarkasti. Tunnettu turkulainen kiinteistökauppias ja ravintoloitsija kertoi pyrkivänsä kehittämään rahoilla kossuvissyn myynnin rinnalle uutta liiketoimintaa. Toivottavasti muilla tukea saavilla yrityksillä on kunnianhimoisempia, mutta silti realistisia päämääriä.

Maatalous tarvitsee riittävästi kausityövoimaa koti- ja ulkomailta, jotta sato saadaan keväällä kasvamaan ja syksyllä talteen. Kotimaisen työvoiman käyttöä pitäisi lisätä parantamalla sen kilpailukykyä. Sesonkityöntekijöitä tarvitaan maatalouden lisäksi myös palveluammateissa - ulkomaisen työvoiman käyttö on siinä määrin lisääntynyt, että keskusteluun pääkaupunkiseudun ravintolahenkilökunnan tai toimistorakennusten siivoojien kanssa tarvitaan useimmiten vähintään ”rallienglannin” alkeiden osaamista.

Puun myynti kasvaa koronan vuoksi Suomen metsissä – jos markkina vetää.

Lue lisää