Pääkirjoitukset

Digiloikka muuttui Koronan kolmiloikaksi

Korona on vauhdittanut Suomen kaipaamaa digiloikkaa, koska se on pakottanut meidät omaksumaan uusia työtapoja ja menetelmiä. Etäkokoukset tai -opetus onnistuvat joskus jopa tehokkaammin kuin perinteisillä menetelmillä. Yrityskulttuuri muuttuu, kun kellokorttikontrolli vaihdetaan tavoitteilla johtamiseen ja suorituksen laadulliseen arviointiin.

Koronakriisi on osoittanut, että monien työtehtävien hoito onnistuu hyvin myös kotoa tai vapaa-ajan asunnolta käsin. Toivottavasti se vauhdittaa maallemuuttoa, sillä asutuksen ja yhteiskunnan palveluiden hajauttaminen parantaisi kykyämme kestää myös muita kuin epidemioiden aiheuttamia kriisejä.

Koronan ”kakkosloikka” on arvomaailman muuttuminen ainakin kriisin keston ajaksi. Henkilösuhteiden merkitys on kasvanut, ja osaamme entistä paremmin arvostaa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita sekä niiden tuomaa vakautta ja turvallisuutta. Luonnon merkitys hyvinvoinnille korostuu, ja puhtaan ravinnon arvostus on toivottavasti noussut pysyvästi.

Kolmiloikan viimeinen ja yleensä pisin loikka on yritystoimintamme selviytymiskyky. Kriisin vaikutukset talouteen tulevat olemaan pitkäaikaisia, ja lopputuloksen näemme vasta vuosien kuluttua, kun hoidamme taloutemme kasvanutta velkataakkaa – onnistuiko loikka vai pyllähdimmekö hiekkaan?

Talouden ongelmat vaativat ripeitä ja varmasti myös kipeitä toimenpiteitä. Kriisin alkuvaiheessa varsinkin ravintolayrittäjät toivat nopeasti esille alansa ongelmat. Pien- ja yksinyrittäjien työllistävä vaikutus havaittiin kerrankin. Yrittäjiä luvattiin tukea nopeasti, jotta vältetään 1990-luvun kaltaiset konkurssiaallot. Valitettavasti käytännön toimenpiteet eivät ole edenneet lupausten mukaisesti. Tukihakemuksien teko on lehtitietojen mukaan viivästynyt, koska ohjeistusta tarkennetaan jatkuvasti, ja hakulomakkeita puuttuu edelleen.

Teollisuuden näkymät ovat ristiriitaiset. Metsäteollisuudella menee edelleen kohtuullisesti, vaikka vessapaperin kysyntähuippu on jo ohitettu. Sahoilla on hiljaista, koska rakennustyömaat seisovat. Konepajateollisuus potee komponenttipulaa, koska koko maailma on riippuvainen alihankkijoista, joista valtaosa sijaitsee Kiinan ja Italian kaltaisissa ”koronapesäkkeissä”. Alihankinnan kustannussäätöjen ja toimitusriskin hintaa laskeskellaan parhaillaan monissa yrityksissä.

Elintarvikehuolto on toiminut hyvin, koska teollisuudella on ollut riittävästi raaka-aineita. Viljaa on tilojen, myllyjen ja Huoltovarmuuskeskuksen varastoissa pitkäksi aikaa. Toivottavasti yrittäjät ja heidän työntekijänsä saavat kylvöt, kasvustojen hoitotyöt sekä sadonkorjuun tehtyä ajallaan.

Aalto-yliopisto on osallistunut tutkimushankkeeseen, jonka tulosten mukaan vain murto-osa maailman väestöstä pärjäisi lähiseudulla tuotetulla ravinnolla (Nature Food 17.4.2020). Tuotannon keskittymien ja ruuan pitkät toimitusmatkat kasvattavat riskejä merkittävästi. Tutkijoiden mukaan Suomen tulisi pitää elintarvikeomavaraisuutensa nykyisellä tasolla ja vähentää ulkoa tuotavien tuotantopanosten, kuten valkuaisrehujen osuutta.

Lue lisää