Maatalous
Vertailu Kyntöauravertailu

Kyntö pitää edelleen pintansa maanmuokkausmenetelmänä varsinkin karjatiloilla - kuuden kääntöauran ominaisuudet vertailussa

Kyntö kuuluu edelleen maatalouden perustyömenetelmiin muutaman vuoden takaisen lautasmuokkainbuumin jälkeenkin. Esittelemme nyt myydyimpien auramerkkien ominaisuuksia ja kokemuksia niiden käytöstä Norjassa. Vertailussa olivat mukana kuusi kääntöauramerkkiä: Agrolux MRWT, Kuhn Vari-master 123, Kverneland ES 85, Lemken Juwel 7M VT, Pöttinger Servo 35S N P ja Överum VFCX.
Martin Innerdal Dalen
Norjassa tehty kyntöauravertailu oli osa Pohjoismaista yhteistyötä. Vertailussa mukana olevat kyntöaurat olivat Agrolux MRWT, Kuhn Vari-master 123, Kverneland ES 85, Lemken Juwel 7M VT, Pöttinger Servo 35S N P ja Överum VFCX.

Tämä kyntöauravertailu on osana pohjoismaista yhteistyötä viime vuosien traktorivertailussa mukana olleelta norjalaiselta Bedre Gardsdrift -lehdeltä. Yhteistyö on luontevaa, sillä sekä Suomessa että Norjassa myydään samoja auroja kutakuinkin samoilla varusteilla. Olosuhteet maidemme välillä ovat myös suhteellisen samanlaisia esimerkiksi maalajien osalta.

Poikkeuksiakin on, esimerkkinä Norjan paikoitellen hyvinkin jyrkkärinteiset lohkot, joista johtuen aurojen paino näyttelee suurta roolia siinä, pysyykö traktori pystyssä jyrkässä rinteessä tehdyssä päistekäännöksessä. Myös muokkausmenetelmissä on eroja, kollegat ovat alkuperäisessä tekstissä antaneet suosituksia muun muassa tasausäkeen säätämiseen kunkin auran kynnöstä muokatessa.

Tämä vertailu tarjoaa lukijalle paitsi mahdollisuuden tutustua testattujen aurojen ominaisuuksiin, myös mahdollisuuden tutustua ulkomaisten lehtien vertailujen tasoon. Toivoisimmekin palautetta siitä, minkä tasoisia vertailuja ulkomaiset lehdet tekevät lukijoiden mielestä suhteessa Koneviestin omiin testeihin.

Testissä olleet kuusi neliteräistä kääntöauraa – Agrolux MRWT, Kuhn Vari-master 123, Kverneland ES 85, Lemken Juwel 7M VT, Pöttinger Servo 35S N P ja Överum VFCX – edustavat Norjan markkinoiden myydyimpiä malleja.

Testiryhmässä oli mukana kokenut maatalousalan neuvoja, joka arvosteli kyntöjäljen tarkasti ja hieman eri perustein kuin käytännön kyntäjä. Suomessa vastaavaa arvostelua käyttävät yleensä lähinnä kilpakyntötuomarit. Viilujen ulkonäkö oli tärkeämpää kuin Suomessa. Meillä arvostetaan hyvin murustunutta ja kosteutta läpäisevää viilua, koska talvi tiivistää kynnöksen joka tapauksessa.

Testissä havaittiin eroja paitsi traktoriin kiinnittämisessä ja säätämisessä, mutta myös työjäljessä. Eroja havaittiin myös tien päällä siirtoajossa.

Testattiin raskaalla maalajilla

Aurat testattiin sekä sängellä että nurmen kynnössä. Sänkipellon maalaji oli jäykkää savea, jonka pinnalla oli vähän olkea. 160-hevosvoimainen Deutz-Fahr pääsi tositoimiin, sillä loivasta maastosta huolimatta tiukka savimaa rajoitti ajonopeuden reilusti alle kymmeneen kilometriin tunnissa. Maasto oli kumpuilevaa ja loivasti kaltevaa koko pellon alalta.

Nurmipellon maalaji on multavampi ja pelto melko tasainen. Suunniteltu nurmilohkon vaihtui toiseen. Siinä kasvoi 20–30 cm pitkää heinää, joka oli hyvin haastavaa esiauroille. Testilohkolla oli vähän kiviä.

Martin Innerdal Dalen
Ennen testikyntöjen suorittamista testiryhmä sai koulutuksen aurojen käyttöön valmistajan edustajalta. Tässä on meneillään Kvernelandin koulutus.

Samanlaisilla varusteilla

Aurojen varustus oli seuraava: kaikkien aurojen kolme ensimmäistä terää oli varustettu vantaan kylkeen kiinnitetyillä veitsileikkureilla, viimeisessä terässä oli kiekkoleikkuri. Maahantuojien mukaan tämä on vakiintunut yleiseksi varustukseksi.

Itse suosimme kiekkoleikkureita joka terällä, sillä veitsileikkuri jättää vaon reunan epätasaisemmaksi kuin kiekkoleikkuri. Hinta- ja painoero vakiovarusteisen auran ja neljällä kiekkoleikkureilla varustetun auran välillä on kuitenkin merkittävä. Tästä syystä kiekkoleikkuria käytetäänkin usein vain viimeisessä teräparissa, koska näkyville jäävän vaon pohja ja reuna ovat siistimmät kuin veitsileikkurin jäljiltä.

Perinteiseen tapaan ensimmäisen viilun leveys on mitattu toisen terän maapuolesta ensimmäisen veitsileikkurin tekemään viiltoon. Jos veitset ovat kovin lyhyet, maa ei leikkaannu siististi ja viilun leveyden tarkka mittaaminen on vaikeaa.

Kiekkoleikkuria edullisemman hinnan lisäksi veitsileikkurin hyviin puoliin lukeutuvat huoltovapaus sekä se, ettei se ole arka kiville. Veitsileikkurin säätö on lisäksi aina kohdallaan, sillä kiekkoleikkuria joutuu yleensä aina säätämään, kun työleveyttä tai -syvyyttä muutetaan.

Testin aikana aurojen varustusta vaihdettiin siten, että sänkipellon kynnössä käytettiin kuorimia ja nurmella esiauroja.

Suomessa esiauroja käytetään käytännön kynnössä melko vähän, koska ne vaativat enemmän säätämistä kuin normaali, terän yläpuolelle kiinnitetty kuorin. Esiaurojen ja kuorimien välillä on merkittävä hintaero. Esiaurat soveltuvat nurmelle ja luomuviljelyksille, koska ne ohjaavat kasvinjätteet viilun alle.

Kokeilukynnöt vantaan mukaan

Kaikissa kokeiluauroissa työleveyttä voitiin säätää hydraulisesti, mutta parhaan kyntötuloksen varmistamiseksi aurojen työleveydet säädettiin niiden vantaiden leveyden mukaisesti. Testiauroissa oli sekä 16 että 18 tuuman vantaita.

Suomessa esimerkiksi maalaji rajoittaa vantaan leveyttä. Parhaaseen tulokseen päästään vanhan nyrkkisäännön mukaan silloin, kun työsyvyys on kaksi kolmasosaa työleveydestä. Näin ollen 18 tuuman vantailla varustetun auran työsyvyys tulisi olla 12 tuumaa, mikä on esimerkiksi savimailla usein liikaa.

Suomessa ei kynnetä niinkään vantaan työleveyden mukaan, vaan sen mukaan, miten hyvin traktori jaksaa vetää auraa. Savimaille hankituissa auroissa käytetään usein 14 tuuman vannasta ja 16 tuuman vannas on ollut pitkään yleisesti käytössä. Auroilla, joissa työleveys on hydraulisesti säädettävissä, kynnetään usein vantaan leveyttä suuremmilla viilunleveyksillä.

Testiä lukiessa on hyvä muistaa, että maakohtaisen varustelun ja maalajien erojen vuoksi kaikki havainnot eivät välttämättä päde Suomen olosuhteissa.

Kuvat: Martin I. Dalen, tekninen avustus: Jan Arve LangØrgen (NLR), Atle Haugnes, Norsk landbruksrådgivning, TrØndelag (NLR), Käännös: Erkki Mäkelä, Uolevi Oristo, Tapio Vesterinen.

Martin Innerdal Dalen
Testin painopisteenä oli aurojen käytettävyyden vertailu, sillä varustelueroista, kuten muun muassa vanteiden leveyseroista, johtuen työjälkien vertailu ei ollut mahdollista tasapuolisesti.
Aiheeseen liittyvät artikkelit