Asbesti koneiden ja autojen korjaustöissä

1990-luvun alussa seisomaan jääneen Simcan jarrukengät on poistettu, mutta napaa ei pidä silti mennä puhaltamaan kuvan paineilmapistoolilla. Jarruosissa oleva pöly sisältää hyvin todennäköisesti asbestia. 

Asbestin käyttö kytkinten osissa kiellettiin 1990-luvulla. Nykyisin asbestivapaudesta on usein maininta myös pakkauksessa. 

Auto- ja koneteollisuudessa asbestia käytettiin laajalti sen lämmöneristävyyden ja kestävyyden vuoksi. Asbestia sekoitettiin usein jarruosiin, kytkinlevyjen kitkapintamateriaaleihin, tiivisteisiin, letkuihin ja polttomoottoreiden osiinkin. Asbesti löysi paikkansa usein myös lasikuiduista ja seosmuoveista. Tästä syystä varsinkin vanhempaa auto- tai konekalustoa korjaavien kannattaa ottaa asia huomioon.

Esimerkiksi kytkinkopan tai jarrurummun pölyjä ei kannata pölläyttää paineilmalla hengitysilmaan, turvallisempaa on varmuuden vuoksi kostuttaa pölyt ja pyyhkiä ne rätillä. Asianmukaista hengityksensuojainta on myös syytä käyttää.

Asbestia käytettiin vielä 1980-luvulla esimerkiksi autojen jarrupaloissa. Saab ilmoitti yhtenä ensimmäisistä autonvalmistajista vuonna 1982 siirtyvänsä käyttämään ensiasennuksissa asbestivapaita jarrupaloja. Kaikki Saabit vuosimallista 1983 eteenpäin lähtivät tehtaalta asbestivapailla jarrupaloilla varustettuna.

Amerikassa asbestin käyttöä alettiin rajoittaa 1970-luvun lopulla. Asbestia käytettiin kuitenkin erityisesti raskaan kaluston jarruhihnoissa vielä 1990-luvullakin, kunnes asbesti vuonna 1994 kiellettiin kokonaan.

Nykyiset klassikkoautojen uustuotanto-osat ovat asbestivapaita, mutta ns. NOS-osissa (new old stock) voi edelleenkin olla asbestia.

Australia on yksi tiukimmin asbestiin suhtautuvista maista. Vanhaa jenkkiautoa maahantuotaessa asbestittomuuden todistaminen on omistajan vastuulla. Koko prosessi saattaa tutkimuksineen ja mahdollisten asbestia sisältävien osien vaihtotöineen maksaa yli 20 000 paikallista dollaria.

Tapio Vesterinen