Perustutkimusta viljelytoimenpiteiden määrittämiseksi ei enää tehdä — viljelijä on juuri nyt poikkeuksellisen yksin päätöksenteossa

Viljelijän oman päätöksenteon tärkeä merkitys osana tuottavaa ja olosuhteista riippumatonta satoisaa maataloutta ei ole muuttunut, eikä varmaan tule muuttumaan koskaan. Juuri nyt viljelijä on kuitenkin poikkeuksellisen yksin päätöksenteossa.

Teknologia kuten sääasematiedot, maankosteusanturit, drone- ja satelliittikartat, sekä satokartoituslaitteet tuottavat toki taustatietoa päätöksenteon tueksi.

Toimintaympäristön muutokset ovat kuitenkin ajaneet muutamassa vuodessa uusien menetelmien käyttöönottoon. Polttoaineen hinta vähentää ajokertoja, lannoitteiden hinnoittelu ja ympäristösäädökset ohjaavat ravinteiden käyttöä ja vaikuttavat viljeltäviin kasveihin, kasvipeitteisyyteen, viljelykiertoihin sekä muokkaustapaan ja -kertoihin. Myös yleinen keskustelu viljelijän toiminnasta ohjaa päätöksentekoa – kaikilla on jokin mielipide maataloudesta.

Viljelijän kannalta tilanne on vaikea. Päätöksenteko viljelytoimenpiteissä tulisi viedä kannattavuuslaskelmaan saakka. Hyvän kasvukauden alun myötä voitaisiin lisätä typpilannoitusta paremman sadon toivossa, mutta päätökseen sisältyy riskejä, jotka saattavatkin kääntää päätöksen seurauksena kannattavuuden pakkaselle. Tämä on siis vain yksinkertaistuksena lukemattomista tehtävistä päätöksistä.

Ongelmana on vaikeus löytää ja jakaa parhaat käytännöt muuttuvassa toimintaympäristössä. Yksikään maatalouden tutkimusta tekevä taho ei enää tee sellaista käytännön perustutkimusta, mikä auttaisi viljelijää maan rakenteen ja kasvunkunnon parantamisessa sekä viljelytoimenpiteiden määrittämisessä alati muuttuvassa todellisuudessa. Tätä tekee enää kaupalliset toimijat.

Meidän on löydettävä jokin väylä käytäntöä palvelevan tutkimuksen käynnistämiseksi, tai edes jokin vaikkapa informaatioteknologiaa hyödyntävä yhteisöllinen ratkaisu, jotta parhaat käytännöt saataisiin tietoon ja käyttöön, toki datasuvereniteetti huomioon ottaen.