Kellfri K275 -kesantoleikkurin testipaikaksi valittiin pienen metsätilan pihapiiri, jota on pidetty avoimena heinäniittynä. Sen vuotuinen niitto on tehty vanhalla Nokka Hydro -lieriöniittokoneella, joka on toiminut remonttien väleillä moitteetta. Koneen suurimmat murheet ovat olleet jokakesäiset terien vaihtotalkoot – kivien ”kasvu” kun on jatkuvaa, ja heppoiset peltiterät ovat jatkuvasti mutkalla.
Mielenkiinto niittotyön helpottamiseen heräsi, kun tutkailtiin Kellfrin tuotevalikoimaa, jossa oli lupaavan oloinen ja hinnaltaan sopiva kesantoleikkuri. Kyseinen traktorin taakse asennettava K275-kesantoleikkuri näytti kuvien perusteella toimivalta ja tekniikaltaan sopivan yksinkertaiselta – lisäksi työleveyttä olisi lähes metri enemmän kuin vanhalla lieriöniittokoneella.
Kokeiluun saatiin maahantuojalta kone, jonka varustuksessa oli mielenkiintoisena lisänä pyöräsarja – vakiona kone toimitetaan pitkillä jalaksilla. Pyöräsarjan myötä koneella pystyy leikkaamaan esimerkiksi talvitiekäytössä olevia, kovapintaisia teitä, joiden ongelmana ovat keskelle kasvavat pajut ja heinikko – joita taas syntyy siksi, että tien pintaa ei voi lanata hienorakeisen pintakerroksen puuttuessa.
K275 on kolmiakselinen, hihnavetoinen niittokone. Runko on laakea teräslevy, johon on hitsattu latasta ja U-palkeista jäykisteet. Vetovarsien kiinnityspisteet ovat kiinteät, työntövarren kiinnike sen sijaan on taaksepäin joustava. Ratkaisulla saadaan kone myötäilemään maanpintaa.
Vaikka kone näyttää kevyeltä, on sillä painoa peräti 475 kiloa – mikä kertoo siitä, että rautaa on valmistuksessa käytetty. Joissain suojapeltien kohdissa hitsauksissa on havaittavissa lievää epätarkkuutta, mutta kriittisimmät kohdat ovat tukevasti kiinni.
Voimansiirto tapahtuu keskellä olevan kulmavaihteen kautta. Kulmavaihteessa on kaksi hihnapyörää, jotka molemmat kiertävät keskiakselin kautta omille sivuakseleilleen. Teräakseleilla on rasvanipat, mutta harmillisesti ne sijaitsevat koneen alapuolella ja rasvauksen ajaksi kone on tuettava pukkien nokkaan. Rasvaus kannattaakin suorittaa samalla kun teroittaa teriä. Tähän käyttöön kannattaa hankkia säädettävät korjaamopukit.
Jokaisella akselilla on kaksi vahvaa terärunkona toimivaa lattaa, joista lyhyempi tukee varsinaista pidempää teräkiinnikettä. Kierretyt terät on nivelletty jämerällä pultilla teräkiinnikkeen päähän. Keskimmäisessä akselissa on alimpana tukikuppi, joka estää koneen laskeutumisen liian alas. Tukikuppeja on saatavilla lisävarusteena myös reunimmaisille akseleille, ja niiden käyttö onkin epätasaisilla pelloilla suositeltavaa.
Sängen pituutta muutetaan sivujalasten korkeutta muuttamalla, asentoja on 5. Jalasten asennon muuttaminen vaatii kahden M16-pultin avaamisen. Kokeilussa säätö oli ensin toiseksi pisimmän sängen jättävässä korkeudessa. Koeajon jälkeen jalasten säätö nostettiin korkeimpaan asentoon. Sillä korkeudella leikkuu onnistui huolettomasti, sillä terät eivät haukanneet epätasaisuuksiin tai pellon pinnan kiviin.
Säätövaroissa näkyy, että alimmillaan koneella saa leikattua todella lyhyeen sänkeen, kuten ruohonleikkurilla. Tästä syystä kone soveltuneekin vaikkapa puistoalueiden leikkuriksi. Pyöräsarjalla on samat säätövarat kuin jalaksillakin.
Pyöräsarjalla varustettuna leikkuri liikkuu huomattavan kevyesti myös pellolla, kunhan pinta on riittävän kova. Etenkin käännöksissä kone seuraa traktoria paremmin kuin jalaksilla. Myös leikkaamattoman heinän osuus vähenee, koska pyörästö ei tallaa jalasten tavoin heinää tiiviisti maahan.
Pehmeillä mailla pienehköjen pyörien kantavuus loppuu ja pyörät uppoavat. Tilannetta helpottaa kriittisissä paikoissa se, että pyöräsarjan runko toimii myös hieman jalaksena. Pyöräsarjan kanssa on huomioitava, että kaarroksissa taaemmat pyörät kaartavat reilusti koneen leikkuualueen ulkopuolelta.
Pyöräsarjan kokeilun kohdalla tuli esiin koneen perusrakenteen jämeryys. Toinen etummaisista pyöristä irtosi nimittäin kokeilussa osuttuaan pellon reunan maavalliin – tällöin pyöränkiinnikkeen pystyakselin hitsaus petti. Irronnut pyörä kiinnityshaarukkansa kera pyörähti koneen sisälle, jossa terät murskasivat renkaan vanteineen ja löivät suuria viiltoja vahvaan kiinnityshaarukkaankin. Lopuksi irronnut osa sinkoutui 25 metriä koneen taakse. Rytinän loppumisen jälkeen havaittiin, että koneen teriin, terävarsiin tai runkoon ei tullut vaurioita – voitiin siis todeta, että usko terien kestävyyteen sai tapahtuman johdosta vahvistuksen.
Leikkuuterien takana on suojapelti, joka estää teriin osuneiden irtokivien suoran lennon taaksepäin. Samalla se kuitenkin jäykkänä myös hieman estää paksun heinän poistumista koneen alta – pellolle muodostuu näin heinätuppaita. Heinäpeltokäytössä voisi toimia paremmin joustavampi, kuminen lieve. Jonkinlainen lieve täytyy kuitenkin olla, sillä pellosta irronnut kivi lähtee avoimesta leikkuutilasta taaksepäin kuin tykin suusta.
Kokeilussa konetta käytettiin 68 hv tehon Valmet 505:lla, ja voima riitti hyvin. Kaksoiskytkin/erillinen VOA -käyttö on suositeltavaa, jotta tiukemmissa paikoissa traktorin voi pysäyttää leikkurin edelleen pyöriessä.
Leikkuujälki on suoraan verrannollinen ajonopeuteen, mutta myös kasvuston korkeuteen. Heikkoheinäisellä ja matalakasvuisella kesannolla pystyi ajamaan viitosvaihteella (n. 9 km/h), ilman leikkuujäljen heikkenemistä.
Korkeammassa timoteikasvustos- sa taasen oli vauhti pudotettava kolmosvaihteelle (n. 5 km/h), jotta pitkät korret leikkautuivat kunnolla. Tämä johtui siitä, että terien ja rungon väli on pienehkö, ja korret taipuivat vinoon ennen leikkausta. Leikkaus piti siksi tehdä useammassa osassa.
Molemmissa tapauksissa leikkuujälkeä oli lomitettava edellisen ajokerran kanssa, jotta vetotraktorin ja kannatinjalasten tallaamat kohdat leikkautuivat kohtuudella. ”Golftason” leikkuujälki syntyi edestakaisella ajolla, jolloin terät leikkaavat myös kaatuneisiin korsiin nähden vastakarvaan.
Kellfri K275 paljastui juuri sellaiseksi, kuin mielikuva siitä olikin. Eli kyseessä on kohtuuhintainen ja helppohoitoinen maisemanhoitoleikkuri, jonka terästö kestää myös kiviosumia paremmin kuin varsinaiset niittokoneet. Reilu työleveys nopeuttaa niittotyötä ja traktorin takana leikkaavana sillä voi siistiä mökkitien keskikohdatkin.
Vahvoissa terälapuissa on runsaasti teroitusvaraa ja uusia teriä saa varaosana 13 euron verottomaan hintaan. Kokeilussa ollut pyöräsarja on idealtaan toimiva. Tosin pyöräsarjojen rungot kaipaisivat jäykistävää lisävahvistusta. Myös pyörien pystyakseleiden lisähitsaukset varmistaisivat pyörien kulkemisen koneen matkassa.
Kellfri K275 -kesantoleikkuria myy maahantuoja Kellfri Oy Leppävedeltä. Leikkurin veroton hinta on 1 850 euroa (sis. nivelakselin) ja kokeilussa ollut pyöräsarja on 399 euron hintainen.
