Lisäartikkeli: Kaukainen masinistivieras – Uusiseelantilainen Andre kävi koeajolla

Olen vuosien mittaan vieraillut hyvin monen veteraanikoneharrastajan luona ja visiitit ovat olleet poikkeuksetta hyvin miellyttäviä. Onpa omaankin vaatimattomaan kokoelmaamme käynyt vuosien mittaan tutustumassa jos ei ihan satoja, niin ainakin kymmeniä alasta kiinnostuneita.
Päälle kaksi vuotta sitten Uudessa Seelannissa, Otorohangan upeissa maisemissa toteutetun International TD5-telatraktorikokeilun jälkeen sovittiin koneen omistaja Andre de Haanin kanssa, että hän tulisi vuorostaan testaamaan Allistamme. Puolileikillään heitetty suunnitelma toteutui elokuun alkupuolella, kun Doreen ja Andre de Haan aloittivat laajan Euroopan matkansa Suomesta. Andre totesi Allis-Chalmers HD-5:n paljon järeämmäksi ja tehokkaammaksi, mutta oltiin yhtä mieltä, että International TD5:n käsittely on huomattavasti helpompaa.

Enimmät vieraat ovat tulleet korkeintaan muutaman sadan kilometrin takaa, mutta viime elokuussa välimatkojen keskiarvoon tuli railakka nousu, kun uusiseelantilainen Andre de Haan kävi vastavuoroisesti kokeilemassa tela-Allistamme.

Pari vuotta sitten tehtyyn Uuden Seelannin matkaan sisältyi museoiden ja mainion Wheat & Wheels-tapahtuman lisäksi vierailu Doreen, Andre ja Rose de Haanin karjatiloilla Pohjois-Saarella sijaitsevan Otorohangan lähettyvillä. Kyse ei ollut mistään tuiki tuntemattomista ihmisistä, vaan tuttavien tuttavista, joten suomalaiset eivät olleet heille mitään pohjoisen ihme-eskimoita.

Hienon reissun komeaksi lopuksi pääsin kokeilemaan Andre de Haanin International-telatraktoria todella vaikuttavassa ympäristössä. Pitkän keikan saalista on julkaistu numeroissa 9/2016, 10/2016, 18/2016 ja 1/2017. Hyvästelyseremonioissa de Haanit lupailivat, että he tulevat piakkoin vastavierailulle, mutta siinä vaiheessahan sanotaan aina kaikenlaista, "see you soon"...

Kuinka ollakaan, tämän vuoden toukokuussa yhteinen kuopiolaistuttavamme Seppo Kokkonen soitti, että panehan Fordsonit, Belarukset ja Allikset ajovalmiuteen, sillä de Haanit aloittavat elokuussa Euroopan matkansa Suomesta.

Pr-toiminta kohdallaan

Meidän yhteensä parikymmentä traktoria ja työkonetta käsittävässä museokonearsenaalissamme ei riitä katsomista kovin pitkäksi ajaksi, mutta onneksi lisäohjelmaa järjestyi helposti. Valtran tehtaille ei ole kuin vajaat 70 kilometriä ja siellä meidän 4-henkinen ryhmämme sai markkinointipäällikkö Kimmo Kokkoselta perinpohjaisen esityksen Valtran historiasta ja nykytilasta. Valtraa myydään Uudessa Seelannissakin, mutta kovin yleinen merkki se ei siellä vielä ole. Tehdaskierroksella päästiin toteamaan, että Valtra kootaan äärimmäisen siistissä ympäristössä ja pienikin naarmu vaikka maskissa johtaa kyseisen osan hylkäämiseen. Varusteluvaihtoehtojen laajuus herätti myös kummastusta, erilaisten versioiden määrä kun nousee miljooniin. Niinpä linjalla ei nähty yhtään identtistä traktoria.

Viikonloppuna ajoimme Nurmekseen Kuhmon Mobilistien järjestämään Harrasteajoneuvotapahtumaan. Erilaiset museokonenäyttelyt ja rompetorit ovat yleisöä varten ja vieraiden tyytyväisyys on monen pikkutekijän summa. Yli-innokas pysäköinninohjaaja tai tympeäkäytöksinen sisäänkäyntivahti pystyvät pilaamaan hyvänkin näyttelyn fiilikset. Onneksi tuona viikonloppuna sattui olemaan nimenomaan Kuhmon Mobilistien tapahtuma. Antero Kyllönen joukkueineen nosti kaukaisten vieraiden entuudestaankin hyvää Suomi-kuvaa vielä muutaman pykälän korkeammalle, ei onnistu kaikilta.

Vierailun päätteeksi kävimme vielä katsastamassa Mäkelän Pasin ja Sahlbergin Hannun konerivistöt. "Piikkilangankiristäjä" oli syynätty tarkkaan jo Valtralla, mutta Hanskin luona järjestyi mahdollisuus koeajoon. Vertailun vuoksi Andre olisi saanut kokeilla myös "Täystuhoa", mutta tutustuttuaan sen uskomattomaan vipuviidakkoon ja karuun olemukseen, hän päätti jättää testiajon tekemättä. Euroopan matka kun oli vasta alussa ja reissaaminen jalka- tai käsipuolena olisi hankalaa...

Aiheeseen liittyvät artikkelit