Lisäartikkeli: Mistä hyvä rehu on tehty?

Yleisellä tasolla kun puhutaan, koostuu korsirehun laatu monista tekijöistä.
Jussi Knaapi
Hyvälaatuisessa rehussa on korkea D-arvo ja se on tuotettu tavalla, jossa rehuun on saatu kerättyä ravinteita ja maittavuutta. Nopea oikea-aikainen korjuu varmistaa, että vaivalla tehty työ ei valu liian korsiintumisen myötä hukkaan.

Luettelossa voisi mainita seuraavat:

• Maaperä ja sen ominaisuudet mukaan lukien ravinnesuhteet, rakenne ja biologinen aktiivisuus.

• Säätilaolosuhteet mukaan lukien sade, lämpötila ja auringon tulosäteily.

• Nurmen lajikoostumus ja suhteet seoksessa.

• Korjuun ajankohta ja olosuhteet, jotka vaikuttavat sekä korsiintumisasteeseen, että korjattavan rehun kuiva-ainepitoisuuteen.

• Tapa, jolla rehu käytetään, laidunnus, kuivaus tai säilöntä eri muodoissaan

Ympäristökeskustelun ässäkortti on nurmi

Monimahaiset eläimet eli märehtijät ovat varsinaisia moniosaajia ja ravintoketjun tärkeitä lenkkejä. Päinvastoin kuin yksimahaiset eläimet, pystyvät märehtijät elämään ja muuntamaan korsirehuja lihaksi ja maidoksi. Nautatalous paitsi pitää tuotantoympäristön peitteisen vihreänä, niin se myös pystyy tuottamaan meille elintarvikkeita ilman suuria ostopanoksia tai voimakasta jokavuotista muokkausta. On sanomattakin selvää, millainen vahvuus tämä on. Nurmitalous on erityisesti suomalainen vahvuus, koska luonnonolosuhteissamme nurmet ovat tuottokyvyltään hyvin kilpailukykyisiä verrattuna esimerkiksi Keski-Eurooppaan.

Nykyiseen ympäristökeskusteluun peitteinen nurmitalous tuo kestäviä ratkaisuja kuin luonnostaan. Onneksi ymmärrys tästä perustavaa laatua olevasta vahvuudesta on hiljalleen alkanut saada ymmärrystä myös laajemmin, vaikka vielä on töitä tehtävänä, että kuluttajat todella oivaltavat, kuinka hyvä vaihtoehto nurmipohjainen tuotanto olisi meille.

Nurmi- ja karjatalouden tärkeys ymmärtäen, on meillä meneillään monia kehityshankkeita, joissa alan pullonkauloja ratkotaan. Peltopuolella yksi tärkeimmistä on, miten saamme maksimoitua nurmialamme tuottavuuden. Korsirehun laadun ylläpito ja jatkuva parantaminen onkin eräitä painopistealueita.

Rehun laadun mittauksen ”kultastandardi”

Nurmen laadun mittaus kiinnostaa nyt erityisesti, koska markkinoille on tullut mittatekniikkaa, jonka avulla sekä rehun korjuun, että ruokintakäytön laatua voidaan parantaa.

Alkujaanhan sekä Suomen, että Ruotsin sulavuutta kartoittavat rehuanalyysit pohjautuvat ”aitoon” ruokintakokeeseen. Näin saadaan selville, kuinka paljon rehusta on sulanut sekä klassisin kemian menetelmin laboratoriossa, paljonko rehussa on ns. hyvää NDF-kuitua sekä runsaasti ligniiniä sisältävää sulamatonta ns. iNDF-kuitua.

Suomalaiset rehulaboratoriot ovat kehittäneet nykyisen NIR-menetelmää käyttävän rehutestauksen käyttäen verrokkina ”aitoa” lehmällä testattua sulavuutta. Näin on saatu matemaattisesti määriteltyä luotettava referenssiaineisto NIR-mittaukselle.

Jo 1960-luvulla maailmalla alettiin kehitellä erilaisia NIR-tekniikoita, eli opittiin hyödyntämään ns. lähi-infrapunaisen aaltoalueen erityisominaisuuksia. Tämä silmälle näkymätön valospektrin alue on kätevän hyödykäs, koska sen eri kaistat reagoivat (eri sovellutuksissa) esimerkiksi lehtivihreän voimakkuuteen (NDVI-tyyppiset kasvustosensorit), viljan laatuun (valkuainen, öljypitoisuus ym.), peltoskannauksessa multavuuteen ja korsirehun tilanteessa moninaisiin laadun osatekijöihin.

Nimenomaan korsirehujen osalta mittaukseen käytetty aaltoalue poikkeaa muista edellä mainituista käyttökohteista, sillä NIR-aaltoalue jatkuu pidemmälle ja aivan ns. MIR-alueen rajalle (2500 nm) ja ylikin.

Kaikki rehulaboratoriot siis käyttävät nopeaa NIR-analysaattoria ja heillä on menetelmän vakuudeksi olemassa vertailuaineistot myös edellä kerrotulla ”golden standardilla” mitattuihin rehuarvoihin.

Hieman haastetta tulee siitä, että erilaisia rehuseoksia tulee käyttöön – maissia, kokoviljaa ja erilaisia monilajisia nurmiseoksia. NIR-testiä on rutiininomaisesti kalibroitava sisältämään myös nämä vaihtoehdot.

Kalibroinnin haaste

Viljelijöille suunnatut NIR-mittarit, esimerkkinä Dimamican XNIR ja AgroNIR, ovat mittaustarkkuudeltaan verrannollisia kalliimpiin laboratoriomittareihin. Haasteena on kerätä riittävä määrä vertailumittauksia, jotka periaatteessa olisi hyvä tehdä verraten työlääseen, mutta varmaan ”Golden standardiin. ”Toimiva vaihtoehto lienee myös vertailu laboratorioiden käyttämiin NIR-laitteisiin. Toimijat käyvätkin parhaillaan keskustelua, miten uudet kenttäkäyttöön tarkoitetut NIR-mittarit sopisivat tiloille ja neuvojille työkaluiksi.

Valion Arttu -rehuanalyysiaineisto tekijänä Laura Nyholm

Seuraavassa esitämme muutamia rehun koostumista, korjuuaikaa ja laatua kuvaavia tuloksia, jotka perustuvat Valion Artturi -rehuanalyysiaineistoon. Suurkiitokset Laura Nyholmille ja Valiolle aineistoista!

Lue myös säilörehun laadun mittaukseen liittyvä pääjuttu Älykästä mittausta ja tarkkuutta rehuntuotantoon – katsaus säilörehun mittalaitetarjontaan KV 6/2020!

Lue lisää