Kotieläintuotanto
GEA DairyRobot R9500

Kokemuksia GEA DairyRobot R9500 -lypsyrobotista puolen vuoden kokemuksen perusteella

Koneviestin numerossa 1/2019 pääsimme kurkistamaan, millaista uuden lypsyrobotin käyttöönotto on. Nyt kyseinen robotti on ollut vastuussa tilan lypsyistä viiden kuukauden ajan. Robotin keräämän datan avulla nähdään nyt, miten eläimet ja tilalliset ovat sopeutuneet uudenlaiseen arkeen.
Tuomas Anttila
GEA DairyRobot R9500 -lypsyrobotti on nyt ollut toiminnassa vajaan puolen vuoden ajan Anttiloiden tilalla.

Lypsymenetelmän vaihto asema- tai parsilypsystä automaattilypsyyn on tilan arkeen valtava muutos, joka täytyy tehdä kertarykäisyllä. Työtä kertyy vaihdon myötä runsaasti, ja tuotantokin hetkellisesti kärsii. Näiden tekijöiden vaikutus tilan toimintaan olisi tärkeää huomioida investointia suunniteltaessa. Mielenkiintoista vaihdoksessa on myös se, miten nopeasti arki palaa takaisin normaaliin, ja saavutetaanko muutoksella parempi lopputulos.

MTY Kyösti, Katri ja Anne Anttilan hankkima GEA DairyRobot R9500 -lypsyrobotti (aiemmalta nimeltään Monobox) on ehtinyt asettua taloksi kuluneen viiden kuukauden aikana. Pääsemmekin nyt näkemään kokemusten ja robotin keräämän datan avulla, millaista kehitystä tänä aikana on tapahtunut, ja millaisia kustannuksia käyttöönottovaihe on aiheuttanut.

Lehmäliikenne suuressa roolissa

Hyvä lehmäliikenne on kaikissa eläinten vapaaseen liikkumiseen perustuvissa pihattonavetoissa merkittävä tekijä tuotannon kannalta. Se kuitenkin nousee erityisen tärkeään asemaan vapaan kierron robottilypsyssä, sillä jos lehmä ei omaehtoisesti mene lypsettäväksi, täytyy jonkun se sinne viedä. Lehmien robotilla käymiseen vaikuttavat monet tekijät tilavista käytävistä aina sopivaan robotin ympäristön valaistukseen asti. Paras työkalu, jolla tilallinen voi aktiivisesti asiaan vaikuttaa, on eläinten saama väkirehu, ja sen saannin suhde lypsyrobotilta ja muista vaihtoehtoisista lähteistä, kuten seosrehusta.

Anttiloiden robotin käyttöönotossa kaikki lehmät ajettiin ensimmäiset kaksi lypsykertaa robotille järjestään. Ensimmäisen ja toisen lypsykerran välisenä yönä robotille uskaltautui yhteensä kuusi lehmää, joita ei tarvinnut näin ollen enää toisella kertaa robotille ajaa. Toisena yönä robottiin uskaltautui jo 12 lehmää, ja viikon jälkeen 43 lypsettävästä ainoastaan 2 ei kulkenut omaehtoisesti. Kuten seuraavalla sivulla näkyvästä lypsykerrat-graafista huomataan, asettuivat keskimääräiset päivittäiset eläinten lypsykerrat jo 10 päivässä noin 2,5-tasolle, kun aiemmin lehmiä oli lypsetty vain kahdesti päivässä. Käytännössä siis lehmien osalta ainoastaan tämä 10 päivän jakso oli opetteluvaihetta.

Maitotuotoksessa muutos näkyi hieman pidempään. Ensimmäisen kolmen päivän ajan lehmien keskimääräinen päivämaito oli noin 24 kg, jonka jälkeen se oli noin kuukauden ajan 27 kg tasoa. Tämän jälkeen tuotos palasi normaaliin, noin 30 kg:n tasoon. Kun tuotosdatasta lasketaan, miten paljon keskimäärin 43 lypsyssä ollutta lehmää ”jättivät tuottamatta” ensimmäisen kuukauden aikana, saadaan luvuksi noin 2 400 kg koko karjalta yhteensä. Tämä tarkoittaa noin 900 euron menetystä maitotilissä.

Lypsykapasiteetti riippuu karjasta

Automaattilypsyssä on varsin olennaista tietää, montako lehmää robotti ehtii lypsää päivässä. Yleisenä hattuvakiona käytetään 70 lehmää ummessaolevat mukaan lukien, eli kahden kuukauden ummessaolojakso huomioiden lypsettäviä olisi 58. Kapasiteettiin vaikuttaa edellisessä osiossa käsitelty lypsykäyntien määrä sekä lypsyn keskimääräinen kesto, joka taas riippuu maitomäärästä ja lehmän kyvystä luovuttaa maitonsa, eli maidonvirtauksesta. Maidonvirtaukseen voidaan vaikuttaa eläinten jalostuksella, ja yleisimmistä roduista Holstein on maidonvirtaukseltaan Ayrshireä nopeampi.

Anttilan tapauksessa näemme hyvin kapasiteetin alapään, sillä karja koostuu lähes kokonaan hidaslypsyisemmistä Ayrshireistä. Kuten käyttöaste ja kapasiteetti -graafista nähdään, on Anttilan robotti ensimmäisen kuukauden jälkeen ollut keskimäärin 79 % käyttöasteella, kun lypsyssä on ollut keskimäärin 44 lehmää. Viimeisimmän kuukauden aikana lypsettäviä on ollut 48, jolloin käyttöaste on noussut 84 prosenttiin. Käyttöasteen ja lypsettyjen määrän perusteella voidaan päätellä myös lypsettyjen määrä, kun käyttöaste on 100 %. Tämä näkyy graafissa punaisella, ja on keskimäärin 56, ja näin ollen hyvin lähellä aiemmin mainittua 58 lypsetyn hattuvakiota.

ProAgrian automaattilypsyn huippuosaaja Satu Sillanpään mukaan robottitilallisen elämä kuitenkin helpottuu huomattavasti, jos käyttöasteessa on 10 % pelivara. Tällöin mahdollisten robotin toimintakatkojen ja muiden häiriöiden jälkeen robotti ehtii kirimään lypsyrytmin takaisin normaaliin. Näin ollen Anttilan karjalla sopiva lypsettyjen määrä olisi 51 ja kokonaislehmämäärä 61, eli varsin kaukana 70 lehmän tavoitearvosta.

Sopivaa eläinmäärää miettiessä onkin tärkeää ottaa huomioon oma eläinaines. Hidaslypsyisillä lehmillä robotin kapasiteetti jää pienemmäksi, ja päivittäisen maitomäärän maksimi tulee nopeammin vastaan. Tulosta maksimoitaessa kannattaakin robottikarjoissa ottaa maidonvirtaus yhdeksi jalostuskriteereistä. Lypsyrobotin kymmeniä sekunteja nopeammalla kiinnityksellä ei ole suurta merkitystä, jos lehmän lypsämisessä menee pari minuuttia ylimääräistä aikaa.

Työnkuva muuttuu

Yksi tärkeä tavoite robottilypsyyn siirryttäessä on muuttaa työnkuvaa navetan arjessa. Asema- ja parsilypsy vaativat lypsäjältä toistuvaa liikettä useita tunteja päivässä, ja potkivat lehmät ovat tapaturmariski. Anttiloiden tapauksessa tämä oli yksi tärkeä tekijä robottia hankittaessa, sillä lypsystä vastanneen Katri Anttilan 30-vuotinen lypsäjän ura johti olkapäävaivoihin.

Fyysisen työn sijaan karjanhoito perustuu robottitilalla suurelta osin aktiiviseen karjantarkkailuun, ja erityisesti ongelmatapausten huomioimiseen. Robotti antaa tämän tueksi huomautuksia jos se löytää ongelmia, kuten maitomäärän väheneminen. Anttilan robotista löytyy poikkeavuuksien löytämiseksi esimerkiksi CowScout-aktiivisuus- ja märehtimismittaus, sekä DairyMilk M6850 -solumittari, joka mittaa solulukua neljänneskohtaisesti.

Automaattilypsyyn siirryttäessä pyritään myös vähentämään päivittäistä työmäärää yhtä eläintä tai tuotettua maitolitraa kohti. Käyttöönoton aikana tämä ei kuitenkaan päde, sillä lehmien ajaminen yksitellen robotille ja odottaminen joka lypsyn välissä on huomattavasti työllistävämpää kuin asemalla lypsäminen.

Työmäärä-graafista näkyy, miten robotin käyttöönotto vaikutti tilan päivittäiseen työaikaan. Laskuun on otettu mukaan ainoastaan pakolliset päivittäiset toimet kuten lypsy, ruokinta ja lannanpoisto. Käyttöönottoviikolla navetta työllisti neljä ihmistä lähes täysipäiväisesti. Ensimmäisenä päivänä tunteja kertyi huimat 60 ja seuraavana 40. Noin viikossa työmäärä palasi käyttöönottoa edeltäneelle tasolle, ja kuukaudessa sitä pienemmäksi.

Jos käyttöönotosta aiheutuneen, noin 10 päivää kestäneen työhuipun normaalia suurempi työmäärä lasketaan yhteen, kertyy ylimääräistä työtä 105 tuntia. Jos tälle työajalle lasketaan esimerkiksi 15 e/h vaihtoehtoiskustannus, kertyy tästä kustannusta noin 1 600 euroa. Jos taas työhön tarvitaan täysin ulkopuolista työvoimaa, ja kustannus on palkanmaksukuluineen 30 e/h, saadaan summaksi noin 3 200 euroa.

Pitkällä aikavälillä muutos on kuitenkin pelkkää työmäärää katsoessa varsin positiivinen. Viikoittainen työmäärä ennen robotin käyttöönottoa samalla eläinmäärällä oli 15 tuntia päivässä. Ennen kuin Anttiloiden pihaton laajennus otettiin käyttöön ja asemalypsyn lehmäliikenne oli hieman sujuvampaa, oli päivittäinen työaika 13 tuntia päivässä, lypsettävien määrän ollessa noin 5 lehmää vähemmän. Noin kuukauden päästä robotin käyttöönoton jälkeen päivittäinen työaika asettui 12 tunnin tasolle, ja on sittemmin laskenut 11 tuntiin.

Tekniikka toimii

Teknisten ongelmien kanssa Anttilat ovat päässeet vähällä, sillä huoltomiestä on tarvittu muissa kuin ylläpitävää huoltoa vaativissa tapauksissa vain muutaman kerran puolen vuoden aikana. Ensimmäinen ongelma johtui pienestä asennusvirheestä. Robottikopin yläosassa on etäisyysanturi, joka tunnistaa, onko kopin sisällä eläin. Anturia ei ollut kiristetty, ja se pääsi liikkumaan sen verran, että se osoitti anturin vieressä olevaa peltilevyä, ja oli näin ollen usein sitä mieltä, että kopissa on eläin vaikka näin ei ollutkaan. Huoltomiestä ei kuitenkaan tarvinnut paikalle, vaan puhelimen välityksellä korjaustyön ohjeistaminen riitti.

Pari kertaa robotin käsivarren nivel on mennyt väärään asentoon lehmän potkimisen johdosta. Säädön on hoitanut huoltomies, sillä vaikka säädön mekaaninen puoli tapahtuu yksinkertaisesti muutamaa kuusiokoloruuvia löysäämällä, täytyy säätöä tehtäessä tietää tismalleen, mihin asentoon nivel tulee säätää. Noin 60 päivää käyttöönoton jälkeen säädettiin myös 3D-kameran asentoa. Virhettä ei ollut paljon, mutta vaikutus oli hyvin selvä, kuten voidaan huomata sekä ongelmalliset lypsyt -graafin ”jokin ongelma” -kuvaajasta, että vedinkuppien kiinnitysnopeuksista. Samassa yhteydessä myös pidennettiin aikaa, jonka robotti odottaa että maito lähtee virtaamaan ennen kuin se irrottaa vedinkupin ja yrittää uudelleen, joka on todennäköisesti myös osaltaan pienentänyt ongelmallisten lypsyjen määrää.

Viimeisin ongelma oli myös 3D- kameraan liittyvä, kun robotti ei yrittänytkään aloittaa lypsinten kiinnitystä. Huoltomies saapui paikalle uusi kamera mukanaan, mutta lopulta vika osoittautui hyvinkin helpoksi korjata. Huoltomies irrotti kameran datakaapelin liittimen ja kytki sen takaisin kiinni, jonka jälkeen robotti toimi taas normaalisti. Kyseessä oli siis vain kosketushäiriö.

Kaikki huollot ja korjaukset ovat menneet Anttiloiden huoltosopimuksen piikkiin. Huoltosopimus sisältää Anttiloiden tapauksessa robotin ja lisälaitteiden huoltojen ja korjausten lisäksi esimerkiksi ohjelmistopäivitykset, ja ensimmäisen vuoden täyden takuun, joten lisäkustannuksia näistä ei ole koitunut. Mestarifarmin hankintajohtaja Jukka-Pekka Laitilan mukaan huoltosopimuksen hinta on tapauskohtainen, ja riippuu laitteistosta jonka sopimus kattaa (onko useampi robotti tai muita laitteita), mitkä huollot sopimukseen sisältyy ja mitkä tila tekee itse, sekä tilan ja lähimmän huoltopisteen välisestä etäisyydestä. Keskimäärin hinta robottia kohden on noin 6 000 euroa. Koska Anttilan tapauksessa ongelmat ovat jääneet hyvin vähäisiksi ja lyhytkestoisiksi, eivät ne ole myöskään päässeet vaikuttamaan tuotokseen, joka sen sijaan vaikuttaisikin yrittäjien talouteen.

Robotilla on huoltojen lisäksi myös omat käyttökustannuksensa. DLG:n tekemien mittausten mukaan Monobox kuluttaa 100 maitolitraa kohden keskimäärin 2,68 kWh sähköä ja 52,1 litraa vettä. Luvut kuitenkin riippuvat päivittäisestä lypsyjen määrästä, ja useamman robotin navetoissa veden kulutus on robottia kohden pienempi. Edellä mainituilla luvuilla ja Anttiloiden nykyisellä vajaan 60 lehmän kokonaismäärällä sähkön vuosikulutus olisi noin 13 MWh, eli noin 1 300 euroa. Robotin veden kulutus on noin 250 kuutiota vuodessa, joka olisi Kurikan kunnanveden hinnalla tarkoittaa 290 euron vuosikustannusta.

Käyttöönotto ei ole merkittävä kustannus

Kaiken kaikkiaan karjan tottuminen lypsyrobottiin kävi varsin nopeasti. Viimeisenä normaaliin asettunut maitomääräkin palasi entiselleen noin kuukaudessa. Maitotili pieneni noin 900 eurolla, kun ylimääräisestä työstä muodostui noin 1 600 euron vaihtoehtoiskustannus. Näin ollen käyttöönottovaihe maksoi tilalle noin 2 500 euroa. Vaikutus on siis yhden kuukauden osalta suuri, mutta sen merkitys muuttuu hyvin pieneksi, kun asiaa ajatellaan ensimmäisen vuoden, tai koko robotin käyttöiän mittakaavassa. Tällä aikavälillä tärkeämpiä asioita ovat maitotuotos, käyttökustannukset, päivittäinen työaika, sekä tietenkin eläinten ja yrittäjien hyvinvointi.

Lue myös ensimmäinen osa lypsyrobotin käyttöönotosta Onko lypsyrobotin käyttöönotto kaaosta vai kevyttä puuhaa? (KV 1/2019)!

Jukka-Pekka Lindbäck
Työmäärät päivää kohden puolen vuoden ajalta.