Koneklassikot

Masinistikesä 2021 tarjosi vähän veteraanikone­tapahtumia, mutta konetarjonta tapahtumissa oli hyvää – pitkän tauon jälkeen monen tapahtuman tulevaisuus on epävarma

Rokulivuoden jälkeisen kesän piti olla täynnä tapahtumia, mutta kalenterit täyttyivät taaskin peruutuksista. Muutama masinistiväen kokoontuminen saatiin hyvällä onnella järjestettyä.
Kimmo Kotta
Valmetin 70-vuotista traktorihistoriaa piti olla isosti esillä kahdessa paikassa, mutta koronatilanteen heikettyä pitkiä Valmet-rivistöjä ennätettiin nähdä vain Oulaisissa. Kuvan traktorit ovat pelkkiä Valmeteja, tyyppinumero 15 keksittiin jälkikäteen.

Vanhemman väen puheissa vilahtaa usein erilaisia vuosia. On sotavuosia, pulavuosia, iäkkäämmät ihmiset muistelivat joskus kapinavuosia, nälkävuosia ja valapaton vuotta 1899, jolloin oli ollut pahoja tulvia.

Tulevaisuudessa saadaan varmasti kuulla kyllästymiseen asti meidän muisteluksiamme koronavuosista, jolloin ei voitu järjestää pahaisiakaan kissanristiäisiä, ja kuinka kaikki naamioituivat pankkirosvojen näköisiksi ja hieroivat käsiinsä tenulle tai pontikalle haisevaa lientä. Toivottavasti tarinamme tulevat päättymään sanoihin: ”Onneksi se oli ohi kahdessa vuodessa”.

Veteraanikonetapahtumien järjestäjinä ovat lähes aina alalle vihkiytyneet kerhot ja yhdistykset. Koska tapahtumat ovat joidenkin kohdalla olleet telakalla jo kahtena kesänä, jatkossa joudutaan kaikki aloittamaan melko tyhjästä. Ei ole varmaa, onko talkooväki enää käytettävissä täysilukuisena. Rahaa palaa moniin tarpeisiin jo etukäteen, mutta kassakirstu saattaa olla tyhjää täynnä.

Kun kaikki on saatu valmiiksi, voi ennen tapahtumaa tulla viranomaismääräys, että tämä alue onkin nyt kiivaassa leviämisvaiheessa ja kaikki yli kolmen hengen kokoontumiset ovat ankarasti kiellettyjä. Rajoitukset ovat tietysti kaikkien hyväksi tarkoitettuja, mutta masinistitapahtumien suhteen voitaisiin olla sallivampia. Alueet ovat yleensä sikäli avaria, että tungosta ei synny ja monille muille tapahtumille tyypilliset rennot oheisilmiöt puuttuvat. Oulaisissa kerrottiin olleen yli 16 000 vierasta, mutta eipä sieltä näkynyt koronalinkouutisia...

Vähän, mutta hyvää

Heinä–elokuussa voitiin pitää noin 10 pelkästään vanhoihin koneisiin keskittynyttä tapahtumaa. Loppukesä ja alkusyksy näyttivät lupaavilta, mutta tautitilanteen pahentuessa suunnitelmia jouduttiin perumaan. Syyskuussa oli vielä pari kolme kyntöpäivää, joiden jälkeen masinistikesä 2021 oli taputeltu.

Oulainen oli laajin niin tarjonnaltaan kuin yleisömäärältäänkin. Toiseksi suurin varsinainen perinnekonetapahtuma oli Alavudella, Katteluksen kylässä. Loput vanhojen koneiden näyttelyt olivat rompetorien kylkiäisiä tai vaatimattomampia kyläkekkereitä, mikä ei tarkoita, että ne olisivat olleet tasoltaan yhtään huonompia.

Tämän kesän vierailukohteista mieleen jäi erityisesti Vuolijoen Riihipihan Kesäpäivät. Riihipiha on museoalue pysyvine konenäyttelyineen, mutta tapahtumapäivinä kalustoa oli moninkertaisesti. Sunnuntaina, joka on yleensä väkimäärältään vähäisempi, yleisöä saattoi olla yhtä paljon kuin esittelijöitäkin, mutta tunnelma oli kerrassaan mainio. Lotat tarjoilivat korviketta, joka ei kyllä ollut kovin kaksista juotavaa, mutta tulipahan maistettua jyvävettä, höröttiä ja mitä muita pilkkanimiä tuolle sota-ajan juomalle on aikanaan annettukin. Ystävällisen oppaan kanssa virisi kiintoisa ja polveileva keskustelu entisajan neuvontatyöstä, karjanjalostuksesta ja muusta maaseutuun liittyneestä toiminnasta. Kerrassaan mieluinen vierailu.

Tässä artikkelissa on joitakin valittuja otoksia Iisalmen Megaromppeilta, Oulaisten Weteraanikonepäiviltä, Parkanon Vahojärveltä, Alavudelta Katteluksen Perinnepäiviltä, Kuhmon Harrasteajoneuvotapahtumasta, Vuolijoen Riihipihan Kesäpäiviltä, sekä Maalahden ja Orimattilan Heinämaan kyntöpäiviltä.

Runsaat kiitokset kaikille, odotetaan toiveikkaina uutta masinistikesää.

Pieni traktori runsailla varusteilla

Fiat 18 La Piccola (pieni) tuli Suomeen Työväline Oy:n tuomana heti tuoreeltaan v.1957. 18-hevosvoimaisessa 2-sylinterisessä, alle tonnin painoisessa pikkutraktorissa oli tekniikkaa, joka puuttui monesta paljon suuremmasta koneesta, kuten ajovoimanotto, tasauspyörästön lukko, 6 + 2R -vaihteisto ja kytkimestä riippumaton hydrauliikka. Maataloudessa piikkilangankiristäjä-luokan traktoreiden menekki oli reilussa laskussa, mutta erikoisviljelyssä Piccolan kaltaisilla koneilla oli jatkossakin roolinsa. Parkano.

Kimmo Kotta

Maan hiljaisia

Vuoden 1969 kesäkuun jälkeen kaikki uudet traktori piti varustaa kaatumisen kestävällä ohjaamolla tai kehikolla. Jälkiasennetut ohjaamot vähensivät tapaturmia, mutta ergonomialtaan ne olivat ala-arvoisia; meluisia, kylmiä ja ahtaita. Myöhemmin tiukentuneet ohjaamomääräykset saivat useimmat traktorivalmistajat siirtymään tehdasasennusiin, joissa voitiin huomioida kunkin vientimaan vaatimukset. Alussa parhaiten onnistui Ford, jonka ruotsalaisista Hara-ohjaamoista mitattiin alle 85 desibelin arvoja. 66-hevosvoimainen Ford 4000 oli mainoksissa esimerkkinä ”maan hiljaisista”. Alavus

Kimmo Kotta

Helevetin kone

Useimmat kuhmolaiset tuntevat nimeltä tämän Edvin Komulaisen romuosista kokoaman yleistyökoneen. 1-sylinterinen Bernard-moottori käynnistetään 600-Fiatin startilla, kytkin on niin ikään Fiatista, etuakseli Taunuksesta, samoin sitä käyttävä vaihteisto. Takana on Saabin etuakseli ohjauslaitteineen ja vaihteisto, jota pyöritetään tarvittaessa nestemoottorilla. Varusteisiin kuuluu 2-toiminen kuormaaja, sekä tehokas uittovinssi, jolla Edvin on vedellyt pellon laidalta käsin vaimonsa ohjustamaa perunavakoauraa. Vetokuulassa on sähköinen sivusiirto. Laajalti tunnetun nimensä tämä persoonallinen laite sai sattumalta, kun eräs rekkamies valitti, että ”Olin männä mehtään, kun kahtelin liian pitkään sitä helevetin konetta”. Edvinin kootut teokset pelasti romutukselta kuhmolainen Antero Kyllönen.

Kimmo Kotta

Katso myös lisää kuvamateriaalia Masinistikesän 2021 -annista:

Lisää Masinistikesää 2021 ja kuvia veteraanikoneista

Lue lisää