Koneklassikot

KovaPyry 2020 oli opettavainen metsätyöhistorian katselmus – metsäperinnepäivillä nähtiin metsätyömenetelmiä ennen ja nyt

Viime vuosina on jokaisena talvena järjestetty pari kolme metsäperinnepäivää, mutta muiden yleisötapahtumien tavoin sillä rintamalla on ollut hiljaista. Viimetalvinen Koljonvirran Vauhtipyörä ry:n koostama KovaPyry 2020 ei ollut koneiden puolesta kovin laaja, mutta hyvin opettavainen metsätyöhistorian katselmus.
Kimmo Kotta
Justeeri. Ennen moottorisahojen tulemista justeeri oli tukkisavotoiden tehokkain kaatoväline ja useassa tapauksessa vielä sen jälkeenkin, se kun käynnistyi hyvin pakkasessakin, eikä sen kantaminen ollut yhtä raskasta. Jos työparilla oli "kevyet pirrakintaat", saatiin puu nurin muutamassa minuutissa. Justeerikin on melko uusi keksintö, Suomessa se alkoi yleistyä vasta 1900-luvun alussa, aiemmin kaadot ja katkonnat tehtiin kirveellä.

Suomen metsissä huhki 1900-luvun alkaessa noin 200 000 miestä ja 60 000 hevosta, joiden toimesta saatiin poikki ja pinoon 26 miljoonaa mottia, mikä oli suunnilleen puolet metsien vuotuisesta kasvusta. Metsäteollisuus oli vielä vähäistä ja reserviä jäi reilusti, koska suuri osa metsistä oli nollarajan takana, eli niin kaukana uittoreiteistä tai rautatiestä, että hakkaaminen oli kannattamatonta. Joiltakin alueilta metsät oli hävitetty lähes kokonaan laiduntamisella, kaskeamisella tai tervanpoltolla.

Jos katsotaan tilannetta 100 vuotta myöhemmin, eli 2000-luvulla, on kuva ihan toisen näköinen. Vuotuinen kasvu oli kohonnut 76 miljoonaan kuutioon, josta hakattiin 62 miljoonaa kuutiota. Teollisuudelle meni kokonaismäärästä 57 miljoonaa mottia – 1900-luvun alussa vastaava määrä oli 10 miljoonaa m³. Vuosituhannen vaihteessa metsätöissä oli 10 000 henkeä, joista puolet metsureita, loput konekuskeja ja yrittäjiä. Hevosilla ei metsätöitä enää tehty kuin näytösmielessä, puut saatiin metsästä 2 000 kuormakoneen ja 1 500 moton avulla. Metsureiden tehtäviin kuuluivat enää lähinnä metsänhoitotyöt ja erikoiskohteet.

Tämä kaikki ja monta muuta asiaa selvisi iisalmelaisten KovaPyry-tapahtumassa viime vuoden helmikuussa.

Kaipuuta vanhoihin menetelmiin

Näinä päivinä metsäalan asiantuntijoista ei ole varsinaista puutetta, siis sellaisista omatekoisista tietäjistä. Tässä taannoin eräs avohakkuut sydämenasiakseen ottanut ympäristöihminen piti kovan luennon harsinnan erinomaisuudesta ja kuinka metsiä saataisiin paljon monimuotoisemmiksi esimerkiksi tammea istuttamalla. Jäljelle jäävien puiden juuret säilyisivät kyllä vahingoittumattomina, jos siirryttäisiin hevoskuljetuksiin, kuten vanhaan hyvään aikaan, jolloin metsiä osattiin vielä hoitaa. Joutilaita hevosiahan on Suomessa vaikka kuinka paljon, samoin metsätöihin mielellään osallistuvia työttömiä. Hevoset ja miehet oppisivat nopeasti vanhat työtavat, kunto kohenisi ja raikas metsäilma olisi terveellistä. Näin pakinoi Lahden satamassa järjestetyssä happeningissa kaveri, joka oli ehkä joskus käynyt metsässä – tai sitten joku tuttava oli käynyt.

Totuus on vähän toisenlainen

Iisalmen tapahtumassa oli toinen meininki. Siellä selvisi oikeasti, kuinka metsätöitä tehtiin ennen ja miten asiat hoituvat nyt. Noin puolentoista kilometrin mittaisen metsäreitin varteen oli sijoitettu rasteja, missä esiteltiin kaikki työvaiheet 100 vuoden takaisesta justeerikaadosta Ponsse Scorpioniin.

Seassa oli infopisteitä, joissa todelliset asiantuntijat kertoivat missä metsäpuolella todellisuudessa mennään. Perinnepuolella oli mahdollista jututtaa miehiä, jotka olivat aikanaan olleet hevossavotoissa, eivätkä he pitäneet niitä kovinkaan auvoisina aikoina.

KovaPyry, joka nimestään huolimatta pidettiin aurinkoisessa säässä, oli monipuolinen tietopläjäys aina ajankohtaisesta aiheesta. Ei se nykyajan metsätalous ole läheskään sellainen peikko kuin tietyt tahot antavat ymmärtää. Hakkuuaukea ei ole karun näköinen aukea kuin muutaman vuoden ajan, pian siellä on taas uusi tehokkaasti hiiltä sitova kasvava metsä.

Lue lisää