Koneklassikot
Nuffield 4/65

Nuffield 4/65 -traktorin kunnostusprojekti osa 1: Hankinta ja kuntoselvitys – hylkykoneesta käyttötraktoriksi

Vanhan, pitkään seisseen traktorin saaminen takaisin käyttökuntoon ei ole aivan yksinkertainen työ. Nyt alkavassa artikkelisarjassa kerrotaan, mitä kaikkea projektikoneeksi hankitun Nuffield 4/65 -traktorin kunnostaminen vaati.
Ossi Selus
Nuffield oli ollut samoilla sijoillaan parikymmentä vuotta. Traktori oli uponnut jonkin matkaa maan sisään ja renkaat olivat repeytyneet irti sivuistaan.

Lähtökohtana projektille oli hylätty traktori, joka tultaisiin kunnostamaan pienen viljatilan apukoneeksi. Traktori purettiin osa osalta, tarkastettiin kaikilta osin ja havaitut viat korjattiin.

Projektisarja kertoo myös hankalammista työvaiheista, joissa tarvitaan erikoistyökaluja ja tarkkuutta. Kunnostamisen kustannukset ja työmäärä kerrotaan, ja lisäksi pohditaan, miksi osat ovat päätyneet sellaiseen kuntoon kuin ne ennen kunnostamista olivat.

Sarjan ensimmäisessä osassa selvitetään, mitä kaikkea ulkona vietetyt vuodet tekevät traktorin tekniikalle. Sarjan tarkoituksena on paitsi kertoa erään traktorin kunnostustarina, myös kertoa vastaavaan projektiin ryhtyville, minkälaisia haasteita ja vaikeuksia työssä on.

Nuffield 4/65, ensimmäinen kohtaaminen

Projektikohde – Nuffield 4/65 – löytyi läheiseltä tilalta. Traktori oli hankittu tilalle vuonna 1967 Nuffield Universal 4:n korvaajaksi ja 342:n kaveriksi. Traktoria oli käytetty lähinnä maan muokkaukseen.

Traktorissa on aikoinaan ollut Horn-Draulic-merkkinen etukuormaaja, mistä johtuen koneessa on yhä siihen liittyvä runkosovite. Viimeinen huollosta kertova merkintä oli polttoaineensuodattimeen raapustettu päivämäärä. Se oli vuodelta 1991.

Sen jälkeen traktori oli ollut ulkosalla käyttämättömänä viisitoista vuotta. Syy, miksi traktori oli alun perin hylätty, oli kytkimen hajoaminen. Se oli kuulemma lakannut irrottamasta.

Ulkoisesti traktori vaikutti olevan aika hyväkuntoinen. Peltiosat olivat suorat ja suhteellisen ruosteettomat. Ajovaloumpiot, maski, mittaristo ym. pisteosat olivat ehjiä, mutta kuten kuvistakin näkyy, kaikki merkit olivat enemmän tai vähemmän rikkinäisiä. Sähkölaitteet olivat tallella käynnistinmoottorin solenoidia lukuun ottamatta.

Moottori osoittautui olevan jumissa, mutta tärkeämpää oli, että öljyn mittatikussa ei näkynyt vesipisaroita. Öljy oli hyvin kirkasta, mikä antoi viitteitä siitä, että öljyt oli vaihdettu juuri ennen hylkäämistä. Syöttöpumpun vivut liikkuivat, eikä jäähdytysnesteessä näkynyt huomattavaa määrää ruostetta. Ulkoinen tutkimus vaikutti lupaavalta, sillä myös moottorin lohko ja nostolaite olivat ehjiä. Jarrupolkimet liikkuvat, mikä viittasi siihen, että jarrujärjestelmä oli toimintakunnossa. Seisontajarru oli tosin jumiutunut päälle.

Hydrauliikkapumpun ja voimanoton kytkinvipu liikkui ja voimanotto myös kytkeytyi päälle. Päävaihdevipu liikkui, mutta aluevaihdevipu oli jumissa. Nostolaitevivut liikkuivat jonkun verran. Ulkopuolisen hydrauliikan käyttövipu oli poikki, mutta nostolaite oli muuten osiltaan täydellinen. Alkuperäinen työntövarsi oli yhä paikallaan ja vetokoukku oli joskus aikanaan otettu Leylandista. Samaten traktoriin oli asennettu Leylandin ohjaustehostin.

Traktori oli pitkän seisonnan aikana uponnut jonkin verran maan sisään. Renkaat olivat repeytyneet irti sivuistaan, mikä toi omat haasteensa koneen siirtämiseen. Kiteytetysti voi sanoa, että ensimmäisten havaintojen mukaan kyseessä oli osiltaan täydellinen kone, joka tulisi vaatimaan paljon työtä.

Suunnitelma ensimmäisistä toimenpiteistä

Kohteeseen tutustumisen jälkeen alkoi kuumeinen suunnittelu. Koska oli talvi, ei konetta saisi heti siirrettyä, mutta joitakin alustavia töitä voisi tehdä heti. Aivan ensin pitäisi aloittaa moottorin ja vaihteiston liotus ja avata jumiutunut seisontajarru. Kevättöiden jälkeen olisi sitten vuorossa siirto kotiin, mikä edellyttäisi traktorin kaivamista maan sisästä ja renkaiden korjaamista. Siirron jälkeen vuorossa olisi pesu kuumalla vedellä ja pesuaineella.

Purkutyössä on tarkoitus toimia mahdollisimman systemaattisesti ja tehdä tarkat muistiinpanot kaikista purkamisen aikana ilmenevistä asioista. Pultit ja mutterit merkitään selkeästi ja laitetaan osakokonaisuusien purkamisen yhteydessä purkkeihin. Sähköjohtoihin merkitään selvästi mistä mikäkin johto on, sillä vaikka vanhat johdot uusitaan, tarvitaan vanhoja mallina uusia johtosarjoja tehtäessä. Kuvia otetaan reilusti jokaisesta irrotettavasta osasta.

Moottorissa ei ensimmäisen tutkimisen perusteella ole menneet vedet ja öljyt sekaisin, mikä kertoo ehjästä sylinterilohkosta ja näin ollen kampiakseli ja kiertokanget eivät välttämättä tarvitse uusia laakereita. Tämä tosin varmistuu vasta mittausten jälkeen. Sylinteriputket ja männänrenkaat todennäköisesti joutuvat vaihtoon – kuten myös venttiilit ja niiden jouset. Jos männät ovat mitoissaan ja hyväkuntoiset, niille riittää pelkkä soodapuhallus.

Sylinterikantta ei yritetäkään korjata itse, vaan työ teetetään koneistamolla. Tarpeen mukaan kannen tiivistepinnat hiotaan ja suoristetaan, venttiili-istukat koneistetaan ja mahdollisesti venttiiliohjurit vaihdetaan. Mikäli kampiakseli ei ole enää mitoissaan, se viedään myös koneistettavaksi, jossa sen laakerikaulat hiotaan alikokoon.

Moottoriin tulee täydellinen uudelleentiivistys. Tämän mallisarjan Nuffieldeissa on ominaisuutena suurehko tärinä, joka johtuu kampiakselin massasta. Kampiakseli ja kiertokanget pitää todennäköisesti tasapainottaa, sillä alan harrastajien tietojen perusteella kiertokangissa voi olla suurtakin epätasapainoa.

Odotettavissa laakeri- ja kytkinremonttia

Peräöljy oli kirkasta ja siinä oli hieman valkoista emulsiota, mistä oli pääteltävissä, että vaihdelaatikon ja taka-akselin pohjalla on vettä. On siis mahdollista, että voimansiirron alimmaisissa laakereissa on ruostetta, minkä vuoksi laakerit on uusittava.

Odotettavissa on myös vaihteiston yläakselin keskilaakerin vaihtaminen, sillä laakerin kuluminen on tyyppivika, josta muut vaihteistoviat alkavat. Kyseessä on kaksirivinen viistokuulalaakeri, joka väljistyessään aiheuttaa värinää ja tätä kautta lisää vaihteiston muiden osien kulumista. Mikäli laakeri on ehjä, pelkkä kiristys palauttaa oikean toiminnan.

Taka-akselisto käyttää samaa öljyä kuin vaihdelaatikko. Siksi voi olettaa vikakertomuksenkin olevan yhtenäinen vaihdelaatikon kanssa – tarpeen tullen vaihteisto pitää laakeroida uudelleen. Akselitiivisteet menevät ilman muuta vaihtoon, sillä ne ovat aikojen kuluessa kovettuneet.

Voiman ulosotto kytkeytyy päälle ja irti kytkettynä akseli pyörii, mutta pitää rahisevaa ääntä. Se tarvitsee siis myös laakeroinnin.

Kytkin lakkasi edellisen omistajan mukaan irrottamasta. Siihen vaihdetaan painelaakeri, silmälaakeri, kytkinjouset ja mahdollisesti kytkinlevy. Mikäli vauhtipyörässä on syvät urat, pinta suoristetaan koneistamossa. Osien hyvän saatavuuden takia koko paineasetelma kannattaa vaihtaa.

Nostolaitteet liikkuvat käsin nostamalla, mutta kaltevuudensäädin, sivurajoittimet ja vetokoukun lukkosalpa olivat jumissa. Nostolaitteisto on kuitenkin todennäköisesti kunnossa, sillä pitkäkään seisonta ei yleensä hajota paikkoja (osat ovat korkealla ja mahdollinen laitteiston sisälle päässyt vesi on valunut alas). Nostosylinterin sokka on vaihdettava, sillä sen murtuminen on Nuffieldien ominaisuus.

Jos sokka pääsee katkeamaan, tulee nostosylinterin mäntä perän kannesta läpi. Nostolaitteiston kaikki O-renkaat ja tiivisteet uusitaan, ja jumiutunut käyttövivusto herkistetään toimivaksi.

Hydraulipumppu kytkeytyy päälle mutta sen pyörimisestä ei ole tietoa. Joka tapauksessa se on avattava ja välykset tarkastettava.

Sähköjärjestelmä on uusittava

Sähköjärjestelmän osalta lamppujen vaihtaminen tuskin on tarpeellista, sillä lamput kupuineen – lukuun ottamatta vasenta etuajovalon lasia – ovat ehjät. Kaikki liittimet ovat todennäköisesti hapettuneet pilalle, ja rotat ovat voineet syödä osan johdoista. Sähköjohdot liitoksineen uusitaan, samaten asennetaan 45 Ah:n vaihtovirtalaturi, jonka avulla saadaan enemmän virtaa kylmäkäynnistyksiä ja lisävaloja varten.

Starttimoottori on alkuperäinen Lucas M45G, josta tosin puuttuu solenoidi. Startti saa uudet hiilet, ankkuri sorvataan ja solenoidi lisätään. Vaihteiston öljynpaineanturin, moottorin lämpömittarin anturin, polttoainemittarin anturin sekä valonkatkaisijan vastusarvot mitataan ja rikkinäiset osat vaihdetaan.

Virtalukko menee vaihtoon, koska vanhassa ei ole liittimiä vaihtovirtalaturia varten. Vaihtovirtalaturille pitää laittaa merkkivalo. Samalla öljynpaineelle lisätään merkkivalo. Näissä kohdissa joutuu valitettavasti poraamaan kojelautaan reiät.

Peltiosille riittää pesu. Traktorin alkuperäistä ulkonäköä ei pilata maalauksella. Ulkoasua pyritään kuitenkin siistimään sen verran kuin on mahdollista. Tarrojen irtoamista pesussa varotaan, ja rikkinäiset merkit liimataan kasaan, mikäli kaikki puuttuvat osat ovat tallessa.

Projektin aikatauluksi määritettiin noin kaksi vuotta. Tällöin tekemiselle olisi näin riittävästi aikaa, ja välillä korjaamolla voisi olla muutakin aktiviteettia – tarkoituksena ei ollut ottaa suurta stressiä projektin etenemisestä.

Suuri päivä: traktorin siirtotyö alkaa

17.4. koitti suuri päivä: oli aika aloittaa traktorin siirto kunnostettavaksi omalle tilalle. Nuffield nostettiin sijoiltaan etukuormaajan avulla. Kun traktori oli saatu ylös kuopastaan, havaittiin oikean jarrun olevan jumissa. Jarrukilpi avattiin ja jarrulevyn koteloa koputeltiin vasaralla, jolloin jarru aukesikin ja traktori oli tältä osin valmis hinattavaksi.

Etupyörät irrotettiin ja vietiin oman tilan pajalle, jossa rikkinäiset renkaat irrotettiin vanteilta ja uudet renkaat asennettiin vanteelle käsipelillä.

Tässä vaiheessa palattiin takaisin Nuffieldin luo. Kunnostetut etupyörät asennettiin takaisin ja huomio keskitettiin takapäähän. Traktorin varsinaiset takarenkaat olivat revenneet, joten niiden varassa traktoria ei voinut siirtää.

Pitkästä seisonnasta huolimatta traktoriin asennetut levikepyörät olivat säilyneet ehjinä, joten niiden osalta riitti ilman lisääminen, ja traktori oli nyt kaikin puolin valmis siirtoa varten.

Varsinainen siirto sujui sitten ilman suurempia murheita: nokkapainotelineeseen kiinnitettiin ketju ja traktori hinattiin kahden kilometrin päähän uuteen kotiin.

Vihdoinkin kotitallissa

Kotitilalla varmistettiin, että siirron aikana ei ollut rikkoutunut mitään. Tämän jälkeen traktori pestiin, levikepyörät poistettiin ja takapyörät irrotettiin. Tarkoitus oli asentaa paikoilleen jo aiemmin Fiatagrista hankitut 13.6–36-kokoiset takarenkaat.

Uusien takarenkaiden pulttikehä ja keskireikä olivat oikean kokoiset, mutta yllättäen asennus keskeytyi mittajärjestelmien eroihin – tuumainen ja metrinen maailma eivät kohdanneet. Pyörän pultit olivat ¾” (19,4 mm), kun taas vanteen pulttikehän reiät olivat tasan 19 mm.

Pultinreiät avarrettiin, minkä jälkeen takarenkaat saatiin asennettua ja traktori työnnettyä uuteen kotitalliinsa.

Lue lisää