Koneklassikot
Valmet 02 Valmet 03

Keltaiset 02 ja 03 Valmet-traktorit – Comprexida, Hi-Tracia ja Hankkijaa

Valmet nousi vuonna 1973 ylivoimaiseksi markkinajohtajaksi 02-sarjallaan, jota uudistettiin menekin varmistamiseksi päältä ja sisältä vuosikymmenen lopulla. Uusien keltaisten Valmetien ja paremmin varusteltujen 03-mallien uskottiin myyvän hyvin, etenkin kun edustus siirtyi Hankkijalle – mutta ihan odotettuihin lukemiin ei päästy. Viimeinen kokonaan suomalaisten suunnittelema mallisto ennen Volvo BM Valmeteja pysyi kuitenkin tilastokärjessä reilulla etumatkalla.
Kimmo Kotta
Valmet 702 ja paremmin varustettu 703 olivat viimeisiä turbottomia 4-sylinterisiä malleja, uudistettuina versioina niitä tehtiin vain vuoden ajan. Värin lisäksi uutta oli 6 milliä pitkäiskuisempi C-sarjan moottori märillä sylinteriputkilla. Parasta Valmeteissa oli niiden metsäajovalmius – etuakselilla ei ollut vielä minkäänlaista lukkoa, mutta pyörät olivat riittävän suuret, pohja sileä ja maavaraa runsaasti.

Valmetin ergonomiasarjaksikin kutsuttu 02-mallisto alkoi vuonna 1971 mallista 502, jonka tekniikka oli pitkälti samaa kuin aiemmissa 3-sylinterisissä Valmeteissa, mutta ohjaamomukavuus jotain aivan muuta. Sitä mainittiin maailman hiljaisimmaksi, mitä se lyhyen aikaa olikin.

Noihin aikoihin Valmet tarvitsi uskottavuudenkin takia jotain ylivertaista. Mainittuna vuotena tuotanto oli pahasti alamaissa – 1 807 traktoria oli pienin lukema 14 vuoteen – 1960-luvulla oli sentään tehty parhaimpina vuosina reilusti yli 3 000 traktoria. Valmet 500 ei poikennut samantehoisista kilpailijoista millään tavalla edukseen, ja suuremmilla malleilla oli maatalouspuolella rajallinen kysyntä, eikä urakointikäyttöönkään mennyt määräänsä enempää. Valmet 502 oli pitkästä aikaa kiinnostava traktori ja se näkyi pian valmistusmäärissäkin.

Seuravana vuonna esitelty 4-sylinterinen 702 oli perusrakenteeltaan uudempaa perua, pohjana oli 1967 markkinoille tulleen Valmet 900:n kevytversio 700. Turbomalli 1102, jonka markkinointi alkoi vuoden 1973 lopulla, oli muotoilua ja ohjaamoa lukuun ottamatta jokseenkin sama traktori kuin 1969 uutuuksiin kuulunut Valmet 1100, joka sekin pohjautui 900-malliin.

Vuosikymmenen puolivälissä kovalla kohulla lanseerattu uuden ajan telitraktori Valmet 1502 jäi lyhytikäiseksi ilmiöksi, mutta 702:n turbotetulla versiolla 702S oli paikkansa noin 100-hevosvoimaisten traktorien luokassa. Neliveto alkoi turbon ohella olla traktorimaailman vakiosanastoa, Valmetin vastaus sille osastolle olivat Carraron etuakseleilla varustetut 702, 702S ja 1102, jossa oli huomattavasti järeämpi NAF-akseli. Kun sarjaan lisättiin 1978 vielä 3-sylinterinen 58 hv:n Valmet 602, oli valikoimassa 9 traktoria ja 6 teholuokkaa rajoissa 49–130 hv, missä oli tuohon aikaan valinnan varaa vähintäänkin riittävästi.

Iskunpituutta moottoriin ja uutta väriä pintaan

Volvo BM:n ja Valmetin tulevasta yhteistyöstä oltiin varmoja jo vuoden 1979 alussa, vaikka varsinainen sopimus allekirjoitettiinkin vasta lokakuussa. Kokonaan uuden malliston tulemiseen oli vielä aikaa ja traktoreita piti saada kaupaksi niitä odotellessakin. Entinen mallisto kaipasi uudistamista, mutta kovin mittaviin parannuksiin ei ollut tarvetta, pikkumuutoksillakin saataisiin pidettyä yllä mielenkiintoa.

Valmetin muotoilu oli kohdallaan, mutta ruskeasävyisenä se näytti useampiin kirkasvärisiin kilpailijoihin verrattuna hieman varpuselta. Puute oli helposti korjattavissa: kirkkaan keltaisen, tummanruskean ja valkoisen yhdistelmällä traktori muutti ilmettään vaativankin asiakkaan silmille sopivaksi. Pellit saivat olla suunnilleen entisellään, samoin ohjaamo, johon tehtiin vain pientä sisustusremonttia.

Työsuojelu- ja muutkin viranomaiset olivat 1970-luvulla innokkaita puuttumaan hyvinkin vähäpätöisiin seikkoihin. Valmetin takaikkunan edessä oli suurikokoinen tila työkaluille ja siinä pehmustettu kansi, jonka päällä mahtui istumaan kaksikin keskikokoista henkilöä. Työturvallisuusmääräys 980/74/75 kuitenkin kielsi ottamasta ohjaamoon matkustajia ja ehkä senkin takia tuo ylimääräinen penkki poistettiin uudesta mallistosta. Samalla 2-osainen takaikkuna, jonka alaosa oli avattava, vaihtui 1-osaiseen kokonaan avautuvaan, josta näki paremmin vetokoukulle.

4-sylinteristen mallien kuivaputkiset moottorit vaihtuivat C-sarjalaisiin, joissa oli märät sylinteriputket ja 6 milliä enemmän iskunpituutta, iskutilavuus kasvoi 220 kuutiosentillä. 502, 602 ja 1502 olivat entuudestaan märkäputkikoneita, joten niiden moottoreihin ei paljoa kajottu, eikä itse traktoreihinkaan tullut kummoisia muutoksia väriä lukuun ottamatta; 1502:n vetävä etuakseli oli mainittavin tekninen uudistus.

Mekaaninen Hi-Trac-lisävaihde oli kuulunut nelos-Valmetien valinnaisvarusteisiin jo aiemminkin, nyt se oli vakiona 4-pyttyisissä 03-rinnakkaismalleissa, jotka olivat muutenkin hieman vauraammin varusteltuja. Paluuaurat olivat tuon ajan paljonpuhuttuja työkoneuutuuksia, niinpä 702-pohjaisten mallien nostolaitteisiin järjestettiin lisäpuhtia.

Valmet oli uusinut mallistojaan tipoittain, traktori kerrallaan, mutta nyt koko sarja tuotiin esille yhdessä rysyssä. Näitä vuoden 1979 enemmän ja vähemmän uudistuneita traktoreita olivat 502, 602, 702/703, 903, 1102/1103 ja tuolloin jo poistolistalla ollut 1502. Pari vuotta aiemmin kovalla rummutuksella lanseeratut Valtran maatalouskoneet alkoivat niin ikään olla menneen talven lumia.

Valtra Rehuri -sarjaan kuuluneen niittomurskaimen ja tarkkuussilppurin teki Maaseudun Kone Oy, perävaunun Velsa Oy, mutta aika ei ollut vielä kypsä kalliille rehukalustolle, eikä tekniikkakaan ollut täysin hallussa. Lietteen ajoon oli suunnitteilla Maakunnan Metalli Oy:n tekemä Valtra Lanturi -sarja, johon olisi sisältynyt pumppuja, sekä levitys- ja multausvaunuja, mutta ilmeisesti niitä ei maalattu Valtran väreihin montakaan kappaletta.

Turbouutuuksia

Varhaisimmat turbomoottorit eivät olleet varsinaisia voimanpesiä. Tehoja kyllä saatiin ulos kunnioitettavia määriä, mutta vain huippukierrosten tuntumassa. Ensimmäisiin eurooppalaisiin turbotraktoreihin kuulunut Valmet 1100 ei tehnyt poikkeusta, parhaat väännöt voitiin mitata 1 600 kierroksen paikkeilla. Tuolloin käytettiin mittayksikkönä sitkeyskerrointa, joka oli 1100-Valmetissa 1,9, eli heikoin Vakolassa vuosina 1963–1973 testatuista traktoreista.

Kovin paljoa parempi ei ollut 700 MK2 -Valmetinkaan saavuttama 4,2. Valmet 702 pääsi jo lukemaan 10,7, ennätys 17,0 oli tuolloin MF135:n nimissä. 1970-luvun puolivälin jälkeen otettiin mittariksi momentin nousu, joka oli uudelleen testatussa Valmet 702:ssa 16–18 %, mutta sen turboversiossa 702S vain 9,6 %. Huonon rajana oli 10 %, sitkeys oli erittäin hyvällä tasolla, jos momentin nousua löytyi yli 20 %.

Keltaisten Valmetien sitkeydessä ei ollut enää valittamista, Valmet 702S-mallia seuranneen 903:n momentinnousuprosentti oli kohtalaiset 16, mutta paljon parempaa oli tulossa. Vuodesta 1980 lähtien alkoi Valmetin varsinainen turboaika, tuolloin esiteltyjen uusien mallien myötä sarjaan jäi vain 2 turbotonta traktoria. Tekniikassakin oli menty eteenpäin pitkillä loikilla, turbon olemassaolon huomasi nyt muustakin kuin vinkunasta.

Imumoottorisen 702:n tilalle tuli turbotettu 802/03, jonka tehot nousivat parantuneen polttoainetalouden ohella 7 DIN-hevosvoimalla. Kolmisylinterisen 602:n turbottaminen oli harvinaisempi operaatio ja tiettävästi lajissaan ensimmäinen, lisätehojen määrä oli samaa luokkaa kuin 802:ssa. Sitkeyttäkin löytyi riittävästi: 602T:ssä oli nousua 18 %, eli prosentin verran vähemmän kuin perusmallissa. 802:n lukema oli kunnioitettavat 24 %.

Lähinnä sähköntuotantolaitteisiin keskittyneellä sveitsiläisellä Brown, Boveri & Cie -yhtymällä oli vahvaa osaamista erilaisten turbiinien tuottamisessa. Vuodesta 1988 lähtien firma on ollut yksissä ruotsalaisen ASEA:n kanssa, mistä tulee lyhenne ABB. 11 vuotta ennen fuusiota Brown-Boveri esitteli remmivetoisen, alkuaan suihkumoottoreihin suunnitellun ahtimen, jolla saatiin dieseliin 35 % lisätehoa ja 50 % enemmän vääntöä alakierroksilla. Japanilaisen Mazdan ohella Valmet kiinnostui uudenlaisesta ahtamistekniikasta ja sovelsi sitä uutuusmalliinsa 1203.

Tässä Compres-merkkisessä ahtimessa oli moottoriin verrattuna nelinkertaisella nopeudella pyörivä roottorisiivikko, josta oli yhteys imu- ja pakosarjaan. Imuilma pakotettiin roottorikammion päädyssä olevien, säännölliseen tahtiin avautuvien aukkojen läpi sylinteriin pakokaasujen tuottamalla paineiskulla. Aukkojen sulkeuduttua ja roottorin jatkaessa kierrostaan pakokaasut siirtyivät poistoputkeen ja prosessi toistui noin 8 000 kertaa minuutissa.

Tavallisen turbon vihellys oli mietoa viserrystä Comprexin vonkunaan verrattuna, mutta jotain löytyi kampiakselin päästäkin. Kovin vääntömomentti 424 Nm saatiin 1 350 kierroksella, samaan noin 110 hv:n luokkaan kuuluneilla 6-sylinterisillä ja yli litraa suuremmilla kilpailijoilla momentit olivat välillä 336–378 Nm. Momentin nousua 1203-Valmetista mitattiin 27–29 %. Toinen Comprexin etu oli viiveetön toiminta. Sen suurin vika oli hinta, joka nousi myöhemmin kynnyskysymykseksi.

”Kolmen koukun” piiriin

Maataloustuottajien omistamien tai heitä lähellä olevien osuustoiminnallisten yritysten suosiminen oli 40 vuotta sitten vielä korkeassa kurssissa, ainakin joillain seuduilla. Kunnon maataloustuottaja osti kaikki tuotantotarvikkeensa viljelijöiden omistamasta Hankkijasta, ja jos näin ei tapahtunut, saattoi se vaikuttaa naapurisopuihin, jos siellä asui kiivaampi MTK:lainen. Viljakaupatkin sujuivat Hankkijan kanssa mutkattomammin, jos sato tuotettiin Hankkijan koneilla, lannoitteilla ja muilla tykötarpeilla. Tuottajayhdistyksiltä alkoi tulla viestejä, että viljelijät ostaisivat mielellään kotimaisia traktoreita, jos niitä saisi Hankkijalta.

Silloinen Hankkijan johto ei oikein aiheesta innostunut; Massey-Fergusonin ja Hankkijan menestyksekästä yhteistä taivalta oli kestänyt pian 20 vuotta, ja valtaosa asiakkaista oli ylivertaisen merkkiuskollista joukkoa. Ihan vähäisillä myyntipuheilla ei uusi merkki alkaisi kiinnostaa. Oli myös vannoutuneita pitkänlinjan myyntimiehiä, jotka valittelivat, että he eivät tohtisi tarjota vuosien ajan moittimaansa Valmetia uskollisille asiakkailleen edes säkki päässä.

Pitkään hierottu Hankkijan ja Valmetin välinen yksinmyyntisopimus päästiin allekirjoittamaan vuoden 1981 alussa. Valmet oli nyt Hankkijan ykkösmerkki, Massey-Fergusonin markkinointia varten otettiin käyttöön vuosikymmeniä telakalla ollut tytäryhtiö Konekauppa Pellervo, joka oli toiminut Massey-Harriksen maahantuojana 1930-luvulta 50-luvun alkuun, jolloin edustus siirtyi Hankkijalle. Muitakin merkkejä Hankkijan piiristä löytyi. Laborin toiminnot olivat olleet Hankkijan huomassa jo pitkään, eli sen edustama John Deere oli mukana kuvioissa. Hankkija oli osakkaana myös Belarusta markkinoineessa Agroma Oy:ssä.

Hankkijan toimipisteestä, tai ainakin samasta pihasta, pystyi ostamaan neljää eri merkkiä. Hyvin moni Valmet-piirimyyjien palveluksessa ollut myyntimies siirtyi edustuksen mukana Hankkijalle ja kokeneet Massikka-kauppiaat puolestaan Hankkijalta Konekauppa Pellervolle ainakin nimellisesti. Kauppa kävi vilkkaana – Hankkija oli ylivoimaisesti suurin traktoriliike. Toisena yhteisvuotena 1982 meni 2 474 Valmetia, 1 489 MF:ää, 442 John Dee‧reä ja 382 Belarusta. Kaikkiaan siis 4 787 traktoria, kun vuoden kokonaismyynti oli 11 571 kappaletta.

Valmet-valikoimaa oli kasvatettu vuoden 1981 toukokuussa nelivetoisilla 602- ja 602T-malleilla, ainoastaan pienin 502 oli enää pelkästään takavetoinen. Edellisenä vuotena, kun Valmetin markkinointi oli vielä oman piirimyyjäverkoston vastuulla, oli rekisteröity 2 778 uutta Valmetia, mikä oli kovin lukema 11 vuoteen. Ensimmäisenä Hankkija-vuotena 1981 tuli pudotusta 552 kappaletta, joka voitiin laittaa kaikkinaisten vaihdoshäslinkien piikkiin.

”Kolmen koukun” piiriin

Maataloustuottajien omistamien tai heitä lähellä olevien osuustoiminnallisten yritysten suosiminen oli 40 vuotta sitten vielä korkeassa kurssissa, ainakin joillain seuduilla. Kunnon maataloustuottaja osti kaikki tuotantotarvikkeensa viljelijöiden omistamasta Hankkijasta, ja jos näin ei tapahtunut, saattoi se vaikuttaa naapurisopuihin, jos siellä asui kiivaampi MTK:lainen. Viljakaupatkin sujuivat Hankkijan kanssa mutkattomammin, jos sato tuotettiin Hankkijan koneilla, lannoitteilla ja muilla tykötarpeilla. Tuottajayhdistyksiltä alkoi tulla viestejä, että viljelijät ostaisivat mielellään kotimaisia traktoreita, jos niitä saisi Hankkijalta.

Silloinen Hankkijan johto ei oikein aiheesta innostunut; Massey-Fergusonin ja Hankkijan menestyksekästä yhteistä taivalta oli kestänyt pian 20 vuotta, ja valtaosa asiakkaista oli ylivertaisen merkkiuskollista joukkoa. Ihan vähäisillä myyntipuheilla ei uusi merkki alkaisi kiinnostaa. Oli myös vannoutuneita pitkänlinjan myyntimiehiä, jotka valittelivat, että he eivät tohtisi tarjota vuosien ajan moittimaansa Valmetia uskollisille asiakkailleen edes säkki päässä.

Pitkään hierottu Hankkijan ja Valmetin välinen yksinmyyntisopimus päästiin allekirjoittamaan vuoden 1981 alussa. Valmet oli nyt Hankkijan ykkösmerkki, Massey-Fergusonin markkinointia varten otettiin käyttöön vuosikymmeniä telakalla ollut tytäryhtiö Konekauppa Pellervo, joka oli toiminut Massey-Harriksen maahantuojana 1930-luvulta 50-luvun alkuun, jolloin edustus siirtyi Hankkijalle. Muitakin merkkejä Hankkijan piiristä löytyi. Laborin toiminnot olivat olleet Hankkijan huomassa jo pitkään, eli sen edustama John Deere oli mukana kuvioissa. Hankkija oli osakkaana myös Belarusta markkinoineessa Agroma Oy:ssä.

Hankkijan toimipisteestä, tai ainakin samasta pihasta, pystyi ostamaan neljää eri merkkiä. Hyvin moni Valmet-piirimyyjien palveluksessa ollut myyntimies siirtyi edustuksen mukana Hankkijalle ja kokeneet Massikka-kauppiaat puolestaan Hankkijalta Konekauppa Pellervolle ainakin nimellisesti. Kauppa kävi vilkkaana – Hankkija oli ylivoimaisesti suurin traktoriliike. Toisena yhteisvuotena 1982 meni 2 474 Valmetia, 1 489 MF:ää, 442 John Dee‧reä ja 382 Belarusta. Kaikkiaan siis 4 787 traktoria, kun vuoden kokonaismyynti oli 11 571 kappaletta.

Valmet-valikoimaa oli kasvatettu vuoden 1981 toukokuussa nelivetoisilla 602- ja 602T-malleilla, ainoastaan pienin 502 oli enää pelkästään takavetoinen. Edellisenä vuotena, kun Valmetin markkinointi oli vielä oman piirimyyjäverkoston vastuulla, oli rekisteröity 2 778 uutta Valmetia, mikä oli kovin lukema 11 vuoteen. Ensimmäisenä Hankkija-vuotena 1981 tuli pudotusta 552 kappaletta, joka voitiin laittaa kaikkinaisten vaihdoshäslinkien piikkiin.

Lue lisää