Kolumnit

GPS-ohjauksen varassa

Satelliittipaikannuksen historia ulottuu aina 1950-luvulle asti ja kylmän sodan kamppailuun sotakoneiden teknologiaherruudesta. Amerikkalaisten1980-luvulla rakentama GPS-järjestelmä ja kylmän sodan päättyminen johtivat teknologian avautumiseen myös siviilikäyttöön 1980-luvun lopussa.

Suuri edistysaskel oli myös vuonna 2000 poistettu signaalin heikennys, jonka jälkeen tavallisella vastaanottimella päästiin jo muutaman metrin paikannustarkkuuteen, samaan mikä tällä hetkellä on käytössä. Kahden viime vuosikymmenen merkittävimmät edistysaskeleet ovat amerikkalaisen, venäläisen, eurooppalaisen ja kiinalaisen järjestelmän yhteiskäytössä – kaikkia satelliitteja yhtä aikaa käyttävät vastaanottimet ovat tällä hetkellä valtavirtaa.

Maatalouskoneisiin GPS-paikannustekniikka saatiin 1990-luvun alkupuolella. Satokartoituksen ohella ajo-opastimet olivat ensimmäisiä todellisia maanviljelijöiden käyttöön tehtyjä sovelluksia. Johtuen ennen vuotta 2000 käytössä olleesta signaalin heikennyksestä, tarvittiin käyttöön korjaussignaalia, mikä edellytti toimiakseen tukiasemia ja radiolinkkejä. GPS-paikannuksen yleistyminen 1990-luvulla oli hidasta johtuen järjestelmän monimutkaisuudesta ja hinnasta.

Terminologisesti GPS viittaa amerikkalaiseen satelliittipaikannusjärjestelmään. Sen serkkuja ovat venäläinen Glonass, kiinalainen Beidou ja eurooppalainen Galileo. Kaikkia näitä voidaan yhteisesti kutsua lyhenteellä GNSS – joka termi yleistyy käyttäjien suussa yhtä nopeasti kuin metrijärjestelmä ameriikassa syrjäyttää tuumat ja mailit. Lienee siis edelleen hyväksyttyä puhua "kepseistä".

GNSS-automaattiohjatut traktorit ja puimurit käyvät tällä hetkellä hyvin kaupaksi läpi läntisen maailman. Automaattiohjauksella Varustettuja traktoreita valmistetaan jo kuusinumeroinen määrä vuodessa. Leveiden työkoneiden kanssa tarkka operointi muuten on jo vaikeaa.

Mikään ei kuitenkaan ole ikuista. Milloin GPS-järjestelmä sammuu? Kuten alussa kirjoitin, teknologian synty liittyi kylmään sotaan ja tämän päätyttyä alkoi uusi vaihe sekä maailmanpolitiikassa että maatalouskoneautomaation kehityksessä. Tällä hetkellä eletään vakaata aikakautta, mutta voi vielä tulla aika ilman GPS-vastaanottimien toimivuutta.

Paikannustekniikkaa voidaan käyttää myös ikävällä tavalla automatisoimaan liikkuvia aseita, myös ei-valtiollisten toimijoiden käyttämänä. Drone-lennon automatisointi ei ole vaikeaa. Tällaisesta nähtiin esimerkki viime syyskuussa Saudi-Arabiassa, kun parin tusinan rykelmä pommein varustettuja droneja lensi öljynjalostamoihin, seisauttaen puolet maan öljyntuotantokapasiteetista. Varmasti joku iso pomo siinä kohtaa jo mietti, että käännetäänkö isosta vivusta koko GPS-satelliittijärjestelmä kiinni, kun ei ole tietoa montako tusinaa pommi-dronea tulee vielä lisää.

Britanniassa on jo laskeskeltu, että satelliittipaikannuksen toimimattomuus aiheuttaisi maassa miljardin punnan menetyksen päivässä – ensimmäisten päivien aikana. Osa näistä menetyksistä on laskettu johtuvan myös maataloustuotannon ongelmista, mutta suurin GPS-riippuvuus kuitenkin tällä hetkellä on liikenteessä. Traktoria on hyvä harjoitella ajamaan ilman kepsiä ja autossa olisi hyvä olla paperikartta.

Kirjoittaja toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.

Lue lisää