Kolumnit

Brasilian kehittyvä kone

Maataloustuotanto Brasiliassa poikkeaa merkittävästi siitä, miten Euroopassa toimitaan. Kuluneena vuonna Brasilia on ollut otsikoissa lähinnä Amazonin sademetsäalueen metsäpalojen ja niiden vastustamisen vuoksi sekä EU:n kanssa tehdyn vapaakauppasopimuksen (mercosur) osalta. Brasilia on koko Euroopan kokoinen valtio ja sisäisiä eroja on valtavasti – kuin matkalla Suomesta Kreikkaan.

Suuret tuotantoyksiköt ovat tehokkaita massatuottamaan satoa. Sokeriruokoteollisuus etelässä kukoistaa huolimatta etanolin ja sokerin haastavista maailmanmarkkinoista. Keskisato suurilla tuotantoalueilla on yli sata tonnia korjattavaa sokeriruokoa vuodessa. Korjuukausi on reilusti yli puoli vuotta, ja sokeriruokopuimurit korjaavat näiden kuukausien aikana satoa 24/7. Samasta istutuksesta saadaan monokulttuurissa satoa viisikin vuotta.

Hiljattain vierailin eräällä suurimmista sokerintuottajista. Yrityksellä on sokeriruokoviljelmiä yli puoli miljoonaa hehtaaria ja lukuisia tehtaita, joissa tuotetaan sokeria ja etanolia. Yrityksellä on satoja omia ruokopuimureita, traktoreita ja kuorma-autoja, jotka hoitavat sadonkorjuun ja kuljetuksen, joka päivä ympäri vuorokauden – ja tuhansia kuljettajia sekä operaattoreita. Tässä ei ole mitään suomalaisista perheviljelmistä tuttua. Tuotanto muistuttaa enemmän huippuunsa viritettyä tehdasta taivaan alla. Tämän kehityksen kanssa on vaikea kilpailla, vaikka Suomessa olisi vastaava ilmasto.

Paikalliset perheviljelmät kärsivät, ja monokulttuuri aiheuttaa monia haasteita. Tuotannon koneellistaminen on aiheuttanut sosioekonomisia haasteita, mutta kehitystä on suitsittu, ja murrosta ovat poliitikot yrittäneet hallita. Brasilian poliitikot ovat viime vuosina kulkeneet kriisistä toiseen, ja nämä tapahtumat ovat aiheuttaneet epävarmuutta myös maatalouskehitykseen.

Brasilialainen maatalouskonetekniikka on meillä tuttua lähinnä joistakin suorakylvökoneista. Tilanne näyttäisi olevan muuttumassa myös digitekniikan osalta. Erittäin suurilla yrityksillä niin Amerikassa kuin Euroopassa on pelko "ettei käy kuten Nokialle". Tämän vuoksi yritykset yrittävät toimia yhdessä startup-yritysten kanssa kalastaen ideoita, joita iso organisaatio ei välttämättä pysty ketterästi tuottamaan. Brasiliassa raportoidaan olevan jo yli tuhat maataloustekniikkaan liittyvää start- up-yritystä. Vierailin eräässä suuryrityksen hautomossa, jossa toimi kolmisenkymmentä startuppia. Teemat olivat paikallisia, mutta taitotaso ja innostus keskimääräistä saksalaista tasoa.

Kotimarkkina on aloittavalle yritykselle aina tärkeä. Brasiliassa maataloustekniikan aloittaville yrityksille riittää työsarkaa ja markkinaa. Ei ole tarve edes kurkottaa maailmanvalloitukseen – menestykseen riittää hyvin Brasilian kotimarkkina. Tilannetta helpottaa vielä se, että ulkomaisten yritysten ei ole helppo aloittaa toimintaa maassa. Tutustuin useaan yritykseen, ja vaikuttaisi siltä, että relevantit ongelmat, osaaminen ja rahoitus ovat löytäneet toisensa. On arvioitavissa, että tätä teknologiaa nähdään vielä myös Suomessa tuontitavarana – naudanlihan, kahvin, soijan ja etanolin lisäksi. Digiteknologia voi kuitenkin olla vaikkapa "John Deere, made in Brazil".

Kirjoittaja toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.