Etunostolaitteelle käyttöä
Traktoriin liitettävien koneiden kiinnitystavat lähtivät vetolaitteesta, johon oli mahdollista kytkeä myös hevosille tarkoitettuja koneita. Voimanulosotto teki ensiesiintymisensä vuonna 1918 ja takanostolaite 1930-luvulla. Tämän kehityskaaren aikana myös traktorin alle ja sivuille pystyi kiinnittämään auroja tai niittokoneita. Järjestelmätraktorit olivat muodissa viimeksi 1980-luvulla ja seuraava sykli tulee samalla varmuudella kuin jääkausi.
Etunostolaitteen käyttö työkoneiden kiinnitykseen odottaa edelleen kulta-aikaa maassamme. Nykyisin traktorisuunnittelun näkökulmasta etunostolaite integroituu varsin kiinteästi osaksi traktoria, kun edeltävässä vaiheessa se oli kolmannen osapuolen rakennelma traktorin ympärille. Sama pätee myös etukuormainten kehitykseen. Hallintalaitteisiin integroitu sähköinen etunostolaite on yhtä miellyttävä käyttää kuin takanostolaite, myös osana normaalia päisteautomatiikkaa.
Etunostolaitteiden asennonhallinnassa on poikkeavuuksia, joihin traktorin ostajan on hyvä perehtyä: sähköohjatussa karvalakkimallissa nostolaitetta hallitaan hydrauliikkaventtiilin tapaan ylös/alas ohjauksella ja vain osassa on takanostolaitteista tuttu asennonsäädin, joka hallitsee hydrauliikkaventtiilillä asennon halutuksi. Kun etunostolaitteen haluaa yhdistää päisteautomatiikkaan, edellä mainittu on mahdollista vain ajastinohjatusti, kun jälkimmäisen voi pyytää laskemaan takaisin asetettuun työasentoon.
Etupaino lienee Suomessa yleisin etunostolaitteeseen kytketty laite. Sitä voi miettiä, että onko hienostuneen etunostolaitteen käyttö painon kannattajana hintansa väärti. Kuitenkin erilaisten taakse kytkettävien työkoneiden kanssa tulee miettiä millainen painotus traktoriin tarvitaan ja etunostolaitteeseen kytketty etupaino on parempi kuin ei etupainoa lainkaan. Etunostolaite helpottaa painojen kytkemistä verrattuna lihasvoimalla punttien jumppaamiseen ja painoja tulee helpommin käytettyä tarpeen mukaan. Maatilalla tulisi kuitenkin olla erikokoisia etupainoja, koska etupuntti pitää olla taakse kytketyn työkoneen ja työn mukaan.
Lisävarusteen yleistyminen myydyissä traktoreissa johtaa myös siihen, että työkoneiden valmistajien kannalta kysyntä etukiinnitteisille koneille kasvaa, ja etutyökoneille on markkinaa. Kyse on ollut muna–kana-ongelmasta. Jos työkoneen valmistaja ei näe riittävää markkinapotentiaalia, tuotekehitystä ei kannata aloittaa – ja etunostolaitteet eivät lisävarusteena käy kaupaksi, jos ei ole työkoneita. Näköpiirissä on lisää vastaavia etutyökonetyyppejä, kuin mitä on jo markkinoilla, mutta myös kokonaan uusia konetyyppejä on vielä keksimättä. Viime aikoina kehitetyt etukarhottimet ovat hyvä esimerkki uudenlaisesta konetyypistä.
Premium-traktoreiden etunostolaitteet kehittyvät tarjoamaan entistä enemmän vastaavia palveluita kuin mitä takaportfoliosta löytyy. Edellä mainitun asennonsäädön lisäksi ominaisuuksina voi olla voimanulosotto, hydrauliikkaventtiileitä, ISOBUS-pistorasia, valopistorasia, 12 V tehovirransyöttö ja edelleen tulevaisuudessa 48 V tai 700 V lähtöjä. Myös itse nostolaitteet kehittyvät, esimerkkinä suomalainen kääntyvä nostolaite. Premium traktoreita valmistavat yritykset valmistavat myös työkoneita, joten full-linereilta nähtäneen lähivuosina uusia avauksia etupäähän.
Osaston luetuimmat
- Kovat pakkaset aiheuttavat ongelmia urealaitteistolle ja logistiikassa maksetaan turhasta ‒ standardi palvelee vain Keski-Euroopan markkinoita
- Ihmisarvo ei ole rahasta kiinni – velkajärjestely voi pelastaa maatilan
- Viranomaisten käyttämä valta osoittautuu usein kohtuuttomaksi koneyrittäjälle – kunnioittaako viranomainen kansalaisia ja koneurakoitsijoita?
- Metrin halko – polttopuubulkki
- Viljelijän ja koneurakoitsijan ammatti on maailman vaikein – silti työtä vähätellään duunariammatiksi
- Vaikka läpi harmaan kiven
- Agritechnicasta oppia kotimaan konenäyttelyihin – kohtaamiset pitää olla keskiössä