Kolumnit

Kauhun ja bisneksen tasapaino

Viritätkö traktoria? Oletko päivittänyt traktorin moottorinohjaimeen ohjelman? Ruuvaatko auton matkamittarista kilometrejä vähemmäksi? Onko urealaitteisto toiminnassa ja päästöt kurissa? Useimmat koneiden toimintaa muuttavat muutokset ovat kiellettyjä. Oikean ja väärän – tai laillisen ja laittoman – välissä on kuitenkin harmaata aluetta.

Polttomoottorivalmistajan insinöörit eivät ole kädettömiä. Moottorinohjaimeen voi säätää kyseenalaisilla työkaluilla tehoja, tai tehdä muita temppuja, vain sen ansiosta, että insinöörit ovat tarkoituksella jättäneet takaoveen huonon lukon. Insinööri toki osaisi tehdä moottorinohjaimen pomminvarmaksi niin että siihen olisi mahdotonta tehdä ohjelmistollisia muutoksia.

Valmistajat kuitenkin tietävät, että jos joku laittaa koko ”mökin” ympärille kalterit ja superlukot, niin voi jäädä jossain päin kauppa syntymättä, ja oma liiketoiminta kärsii. Kun jokaisella valmistajalla on sopivan samantasoiset takaoven lukot, vallitsee markkinoilla tasapaino – eräänlainen kauhun tasapaino.

Jos ostat maailmalta käytetyn auton tai traktorin, niin edellä mainitusta syystä on vaikea tietää, onko ajoneuvoyksilöä tuunattu. Kolminumeroisen numerolukon kun voi laittaa takaisin takaoveen, eikä kukaan tiedä, että sisällä on käyty. Käytetyn ajoneuvon ostajan riskinä onkin, että koneen rasitushistoria ei ole selitettävissä pelkästään tunneilla tai kilometreillä.

Harmaata aluetta on myös valmistajien harjoittama tiedonkeruu etänä. Epämääräisen tiedonkeruun aikakausi on saatu aikaan niin, että ensin on menty teknologia ja valmistajan etu edellä, ja ongelmia on sitten paikkailtu lakimiesten kanssa sopimusehtoja rustaten. Ilmaiset palvelut käyvät kaupaksi kuin häkä, eikä käyttäjä huomaa samalla tinkineensä yksityisyydestään – kukapa niitä pitkiä käyttöehtoja jaksaa läpi kaluta. Ja kerätyistä tiedoista on kuitenkin myös hyötyä, esimerkiksi vianetsinnässä.

Merkkiliike lukee esimerkiksi auton muistista sinne taltioituneet tiedot viimeistään siinä vaiheessa, kun viet sen huoltoon. Onko sinulle ok, että auton valmistaja myisi sinun omistamasta autosta "löytyneet" ajokäyttäytymistiedot vakuutusyhtiölle – ja että vakuutusyhtiö tämän perusteella nostaisi vakuutusmaksujasi. Tämä on eräs esimerkki dataan liittyvästä "uudesta liiketoimintamallista", johon olet antanut ehkä ajattelemattasi oikeuden.

Tiedonkeruussa on kuitenkin tasoja. Jos tiedonkeräin analysoi jatkuvasti sinun suoriutumista vaihteiden, kierrosluvun, kytkimen luistattamisen jne. osalta, on tämä dataa, jonka hyödyntämiseen tarvitaan selvästi kuljettajan valtuutusta.

Sen sijaan ajaessasi autolla ympäri maakuntaa auton ulkopuolella olevat kamerat ja anturit saattavat arvioida ajonaikana liikennemerkkien kuntoa, tiessä olevia kuoppia ynnä muuta tieliikenneympäristön kuntoa. Omistaako kuljettaja oikeudet myös tähän tietoon? Tämä onkin jo harmaampaa aluetta, koska havaittava ympäristö on julkisia teitä. Jos autovalmistaja myy tiedot tunnistetuista tai puuttuvista liikennemerkeistä tien ylläpitäjälle kattaaksensa kulut tekniikasta, pitäisikö sinun saada myös rahaa? Ei välttämättä, jos valmistaja on luvannut sinulle jotain herkkuja vastineeksi siitä, että tieto saa liikkua. Terveet dataan perustuvat liiketoimintamallit yksityisyyttä loukkaamatta on syytä erottaa epämääräisestä.

Kirjoittaja toimii maatalouskoneautomaation professorina Münchenin teknillisessä yliopistossa.