Kolumnit

Hiilensidonta ja tuhannet työpaikat vastakkain

Keskustelu metsien hiilinielusta on lähtenyt ylikierroksille. Metsien vuosikasvu on 110 milj. m3 ja nyt kritisoidaan sitä, että metsien hakkuita ollaan nostamassa 80 milj. kuutiometriin. Kun kasvu hakkuumäärien nostamisen jälkeenkin on reilusti suurempi kuin poistuma, ei asiassa pitäisi olla mitään jupisemista, mutta kyllä vain tuntuu olevan.

1960-luvun alussa metsien vuosikasvu oli 52 milj. m3. Silloin metsien hakkuut olivat samaa suuruusluokkaa. Sen jälkeen metsien kasvu on vahvasti noussut – ennen muuta metsien paremman hoidon ansiosta.

Metsien kasvu on lisääntynyt 50 vuoden aikana miljoona kuutiometriä vuodessa. Kaikki edellytykset kasvun lisääntymiselle ovat edelleen olemassa, jos metsiä hoidetaan. Yksi arvio on, että jos niitä hoidetaan optimaalisella tavalla, lisäkasvu voisi olla 150 milj. m3 vuodessa. Ja metsien kasvu on juuri se, mikä hiiltä sitoo, ei pelkästään hakkuista pidättäytyminen.

Hakkuiden rajoittamisen sijasta parempi hiilinielun kasvattaja olisi laki, joka velvoittaisi metsänomistajat hoitamaan metsänsä optimaalisella tavalla. Tämä toiveuni ei ole kuitenkaan mahdollinen, koska yksityinen metsänomistaja saa hoitaa metsäänsä aivan niin kuin itse haluaa – tai saa olla hoitamatta – ja hän saa myydä metsää hakkuiden rajoittamistoiveista huolimatta.

Kemiin suunniteltava uusi sellutehdas tarvitsee puuta 7,5 milj. m3 vuodessa. Kun vanha sellutehdas käyttää nyt vajaat 3 milj. m3, lisäys on 4,5 milj. m3 ja se on rekkakuormina n. 200 kuormaa päivässä lauantait ja pyhät mukaan lukien.

Uusi tehdas työllistää koko ketjussa 2 500 ihmistä, kun mukaan otetaan rekkamiehet ja metsässä hakkuiden kanssa työtätekevät moto- ja ajokonemiehet. Luvussa ei ole vielä sitä väkimäärää, mikä tarvitaan lisähakkuiden parissa toimivien metsäkoneiden valmistamiseen. Sekin työllisyysvaikutus kohdistuu juuri Suomeen, koska tuontikoneita ei Suomen metsissä juuri ole.

Lisähakkuiden vastustajat laskevat, että kun metsä pannaan päätehakkuun yhteydessä aukoksi, kestää 20 vuotta ennen kuin se alkaa jälleen sitoa hiiltä. Se pitää paikkansa, mutta kaikki hakkuut eivät ole päätehakkuita, ei varsinkaan sellutehtaalle menevän puutavaran hakkuut. Ja jos päätehakkuu tehdään, 20 vuoden jälkeen hyvin hoidettu nuori metsä sitoo hiiltä sitäkin enemmän.

Lapin metsissä tehtiin 1950-luvulla isoja hakkuita ja nk. Osaran aukeita. Suurimmat aukkohakkuut olivat lähes 20 000 ha. Silloin epäiltiin vahvasti, että uutta metsää ei tilalle saada, mutta niin se vaan saatiin. Nyt siellä kasvaa harvennusvaiheessa oleva sankka metsä – ja jos harvennusta ei tehdä, ei kunnon tukkipuutakaan saada. Ja nuo Lapin metsäpinta-alat ovat suuria: puuta tulee, vaikka se hitaasti kasvaakin.

Jos kiinalaiset tarvitsevat sellua, ne ostavat sitä jostain. Jos siihen tarvittava sellupuu hakataan Suomessa, hakkuun jälkeiset metsäuudistamistyöt tehdään rivakammin kuin missään muualla. Kun hiilinielua katsotaan maailmanlaajuisesti, se ei parane yhtään, vaikka meillä hakkuita hiilinielun nimissä säästeltäisiin. Ainoastaan työpaikat menevät jonnekin muualle.

Ei muuta kuin sellutehdas pystyyn ja antaa sahan metsässä soida.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien

Ja metsien kasvu on juuri se, mikä hiiltä sitoo.