Kolumnit

Paikannusta ja mittaustekniikkaa

Helsingin konemessujen jälkeen käytiin pienessä joukossa pohdiskelua messujen annista. Tuollaista rupattelua kylän raitilla kutsutaan turpakäräjiksi.

Kaikilla traktorivalmistajilla on tarjolla GPS-paikannuslaitteita, joita autoihin asennettuna kutsutaan navigaattoreiksi. Kun tähän liitetään mittaus, saadaan selville esimerkiksi ajetut peltolohkot ja hehtaarit.

Vanhempaan ikäluokkaan kuuluva viljanviljelijä tyrmäsi omalta kohdaltaan tuollaisten laitteiden tarpeellisuuden: hän on kylvänyt peltojaan 30 vuotta, ja omille tiluksilleen osaa mennä ilman navigaattoriakin.

Tilusten pinta-alat on viranomaisten toimesta mitattu moneen kertaan. Jos traktorissa on automaattiohjaus, kylvörivistä saa tikkusuoran, mutta satoa se ei anna yhtään lisää.

Sillä hinnalla, minkä laitteet maksavat, hän lähtee mieluummin syksyn räntäsateilla lomalle, ja siellä ei tossun alla lumi narsku.

Tämä on yksi kannanotto uuden tekniikan tarpeellisuuteen. Jos sitä ei välttämättä tarvita, ei osteta.

Samaan asiaan otti toinen viljelijä aivan erilaisen kannan. Kyseessä on luomuviljelijä, jolla on kaalia 20 ha ja perunaa 25 ha. Luomuviljelyssä rikkatorjunta perustuu pääasiassa haraukseen, ja mitä tarkemmin sen saa tehtyä, sitä vähemmän jää käsikuokalle töitä. Harauksen tarkkuutta lisää se, jos rivit ovat viivasuorat. Traktori seuraa millintarkasti suoraan riviä, ja jos vielä harassa on oma paikannusjärjestelmä, joka korjaa pienet traktorin tekemät poikkeamat, käsityön määrä rikkatorjunnassa saadaan minimoitua. Parhaimmillaan sitä ei tarvitse tehdä olleenkaan.

Tälle viljelijälle paikannustekniikka on tosi tarpeeseen ja kannattava investointi, koska huonon harauksen korjaaminen kuokalla se vasta kallista on. Hän vain harmitteli sitä, että traktoreissa automaattiohjaus on jo arkipäivää, mutta työkoneissa se on hiukan keskeneräinen ratkaisu. Sellaisen tekniikan kysyjiä kun on vähän.

Tarkka pinta-alamittaus on urakoitsijalle tärkeä apu, kun kirjoittaa asiakkaalle laskua työsuoritteesta. Sellainen asiakas, joka on huono maksaja mutta on hyvä reklamoimaan, rauhoittuu, kun laskun liitteenä on täsmällinen tieto ajetuista hehtaareista.

Suomalaisia tämä maksuhaluttomuus koskee harvoin, koska suomalainen viljelijä on Euroopan luotettavin maksaja.

Jos itsellä olisi edessä traktoriin tai työkoneeseen paikannus- ja mittaustekniikan hankinta, kahta asiaa selvittäisin ennen ostamista: 1. Kuka opastaa sen käyttämiseen niin, että siitä saa täyden hyödyn. 2. Kuka laitteita huoltaa, kun niihin tulee vikoja, ja mitä korjaaminen maksaa.

Elektroniikasta sanotaan, että se on lähellä mystiikkaa, ja vanhemmiten kaikkiin laitteisiin voi vikoja tulla.

Navigaattorien kanssa tulee tunnetusti vastaan myös harmillisia tilanteita: vie esimerkiksi väärään osoitteeseen. Kun käytin kännykkää navigaattorina, ja menin matkan varrella käymään pankissa, kännykkä ilmoitti tiskillä: ”Tee U-käännös”. Sen jälkeen on hankala ruveta kysymään pankista lainaa.

Kirjoittaja on ollut Koneviestin kolumnisti jo vuodesta 1985 lähtien

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tekoäly 0.2

Kolumnit KV 14/2019 07.10.2019