Kolumnit

Maatalousdrooneista opittua

Drooneilla (tai droneilla) tarkoitetaan yleensä lentäviä koptereita, joilla on kyky tehdä itsenäisesti kuvantamista tai muuta hyödyllistä. Droonien käyttöä maataloussovelluksiin pidetään lupaavana, onhan maailman peltoviljelyssä valtavasti pinta-alaa, ja ilmasta käsin operointi on joskus nopeampaa ja tehokkaampaa kuin maalla liikkuvilla laitteilla. Yksinkertaisimmillaan drooneilla voidaan kuvata peltoja lintuperspektiivistä, joko yksittäisiä viistokuvia tai ottamalla suoraan alaspäin runsaasti kuvia ja tietokoneella yhdistäen nämä. Teknologia on kehittynyt siihen pisteeseen, että tällainen kuvantaminen onnistuu helposti lyhyen opettelun jälkeen, budjetiksi riittää tuhat euroa.

Muutaman sadan lennon jälkeen huomaa, että lentäminen on itse asiassa helppo osuus peltokuvausdroonien käytössä, ja varsinainen haaste tulee kuvantamisessa – kuten minkä tahansa valokuvauslaitteen kanssa. Jos kasvillisuuden väristä haluaa päätellä esimerkiksi tarvetta lisälannoitukselle, tulee kameran ja kuvausjärjestelyn olla sellainen, että kuvien värit eivät ole vääristyneitä tai ne pystyy jälkikäteen korjaamaan. Tänään illalla pilvisellä säällä ja huomenna aamulla auringon paistaessa pitäisi saada sama lopputulos. Tämä on haastavaa millä tahansa kameralla.

Omat kokemukseni lähes tuhannen peltolennon jälkeen osoittavat, että kuvaamiseen menee paljon aikaa per pelto tai per hehtaari. Otollisten pilviolosuhteiden ajoittaminen, kaikenlaisten akkujen jatkuva lataaminen ja lennon jälkeen tiedostojen hallinta vie yllättävän paljon aikaa, kun tavoitteena on kymmenien peltojen kuvaaminen päivässä. Autopilotilla suoritettava kuvauslento on melko nopeasti ohi jos kaikki menee hyvin, mutta jos lennon joutuu muuttuneesta pilvisyydestä johtuen uusimaan, tähän kuluu sekä aikaa, muistikortteja että akkuja – joku näistä loppuu aina kesken.

Peltojen kuvaus urakointina törmää tähän haasteeseen. Laadukas kuvaaminen niin, että kasvillisuuden väri tallentuu oikein, edellyttää sekä hyvää kalustoa että sen käyttämistä oikein. Auringon säteilyn värin automaattinen mittaus tai kalibrointilaatat pitää olla käytössä, jälkikäsittely pitää saada pitkälle automatisoitua, ja lentotukikohtana oleva ajoneuvo pitää olla tarkoitukseen varustettu.

Keski-Euroopassa on jo peltojen kuvaamiseen erikoistuneita yrityksiä, joilla on lentotukipakettiautot, kiinteäsiipiset droonit, monipuoliset kamerat, tehokkaat laturit ja tiedonsiirtojärjestelmät sekä automatisoitu kuvankäsittely palvelimilla. Kun yritys tekee urakointia satatuhatta hehtaaria kasvukaudessa, ja palvelun hinta on toistakymmentä euroa hehtaari, on mahdollista panostaa laitteistoon ja henkilökuntaan. Asiakkaalle viidentoista euron hehtaarikustannus on kuitenkin paljon, jos kuvaustulosta ei pysty yhdistämään viljelyprosessiin.

Reilu pari tuhatta hehtaaria kahden kasvukauden aikana on onnistunut harrastelijatason laitteilla, mutta aikaa harrastukseen on kulunut niin paljon, että urakointihinta ei kohtaisi asiakkaan maksuvalmiutta kuin erikoistapauksissa. Sen vuoksi droonien käyttö suomalaisessa maataloudessa perustunee viljelijän itse tekemiin kuvauslentoihin ja huokeiden pilvipalveluiden käyttöön jatkokäsittelyssä.

Kirjoittaja on työkoneautomaation ja maatalousteknologian dosentti