Kolumnit

Elektroniikkaa ohjaamo täyteen

Esitäsmäviljelyn aikakaudella, eli 1990-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella, täsmäviljelyyn tarvittava laitteisto koostui yleisesti hyttiin asennettavista erillisistä laitteista eli GPS-vastaanottimesta, täsmäviljelyohjaimesta ja työkoneen omasta ohjaimesta. Kun erilaisten monimutkaisempien työkoneiden mukana tuli omat valvontalaitteet niin ohjaamon reunat täyttyvät näistä laitteistoista.

ISOBUS ja sen keskeinen osa, virtuaaliterminaali, oli 1990-luvun lopun konsepti edellä kuvatun hytintäyteisen elektroniikkaongelman ratkaisemiseksi. Jos kaikki työkoneet käyttävät yhteistä näyttölaitetta tai käyttöpäätettä, riittää että traktorin ohjaamosta löytyy pysyvästi tämä yksi laite, ja hytti on sen jälkeen siistitty laitteista ja johtonipuista.

Parinkymmenen vuoden takainen haave on nyt totta, ja entistä useampi uusi myyty traktori on varustettu yhdellä yhteisellä näytöllä, mutta ohjaamoissa näkee edelleen paljon muita lisälaitteita, jotka peittävät näkyvyyttä eri suuntiin. Nykyiset näyttölaitteet ovat jopa suurempia.

Automaattiohjausjärjestelmät ovat yleistyneet Suomessa viime vuosina huomattavasti nopeammin kuin ISOBUS-teknologiaan kuuluvat tehtäväohjainpohjaiset täsmäviljelytoiminnot. Automaattiohjaus tai ajo-opastus edellyttää tilannetietoisuutta, erityisesti kun ollaan käännöksen jälkeen lähestymässä uutta ajolinjaa ja graafinen näyttö on tässä tarpeen. Samoin ISOBUS-työkonetta pitää tarkkailla jatkuvasti, joten molemmat pitäisi saada samaan aikaan näkyviin graafiseen näyttöön. Vaikka automaattiohjauksen saisi samaan näyttöön ISOBUS:n kanssa, jaettuna ja pienennettynä, ratkaisu monesti on laittaa toinen näyttö, jotta näitä voi tarkkailla ja hallita yhtä aikaa.

Traktoreihin kiinteästi asennetut ISOBUS-näytöt kärsivät siitä että samaa näyttöä käytetään traktorin omien toimintojen, kuten voimansiirron ja hydrauliikan hallintaan. Jälleen sama ongelma: ruutupinta-alaa on hytissä liian vähän ja ratkaisu on toinen tai kolmas näyttö – tai yksi isompi, jossa jaettu näyttö pysyy käytettävänä.

Ohjaamoon sijoitettu elektroniikka ei kuitenkaan rajoitu vain automaattiohjausjärjestelmiin, työkoneiden erillisiin ohjaus- ja valvontalaitteisiin ja ISOBUS-teknologiaan, vaan myös tavallista kuluttajaelektroniikkaa asennetaan ohjaamoon. Kuluttajaelektroniikan olosuhdekestävyys on heikohko, erityisesti liittyen lämpötilaan, kosteuteen ja tärinään, mutta toisaalta kuluttajamallin tablet-tietokoneen hinta on murto-osa ns. rugged-laitteista, jotka on suunniteltu ulkotöihin.

Pienen tietokoneen tai tablet-tietokoneen asentaminen ohjaamoon ja siihen liitetty Internet-yhteys mahdollistavat pitkää päivää tekevälle kuljettajalle avun päätöksentekoon ja tehdyn työn kirjaamiseen. Esimerkiksi sääennusteen ja sadetutkan avaaminen tabletin appseista onnistuu ajaessa ja asiakkailta tulleita sähköposteja voi selailla tauolla. Myös karttasovelluksen käyttö helpottaa perille löytämistä. Vaikka taskussa olevalla älypuhelimella voi tehdä saman asian, sen kaivaminen taskusta ja näpyttely haittaa työtä huomattavasti enemmän.

Tehdyn työn ja suunnitelmien sujuva käyttö edellyttäisi kuitenkin tabletissa toimivaa appsia, tai vähintään hyvin selaimessa toimivaa käyttöliittymää, jotta käyttö on houkuttelevampaa – ja vähintään yhtä hyvällä luotettavuustasolla kuin ruutuvihko.

Kirjoittaja on työkoneautomaation ja maatalousteknologian dosentti

Aiheet kolumni
Aiheeseen liittyvät artikkelit

Tekoäly 0.2

Kolumnit KV 14/2019 07.10.2019