Kolumnit

Tuntimittari pellolle

Taannoin keskustelussa saksalaisen tuttavan kanssa tuli esille sivutoiminen viljanviljely maissamme. Pohdimme yhdessä, kuinka paljon on mahdollista tehdä viljelyä sivutoimisesti täyden päivätyön ohessa. Tuttavani totesi, että sehän on kuusi tuntia per hehtaari mitä peltoviljelytoiminta vaatii vuodessa. Ja tästä voi nopeasti laskea, että esimerkiksi sata hehtaaria on 600 tuntia töitä vuodessa.

Yksinkertaistettu laskentakaava oli karkea yleistys, joka perustui saksalaiseen ajattelutapaan ja paikallisiin olosuhteisiin. Viljelykulttuuri, viljelykasvit ja sadonkäsittely vaikuttavat suuresti hehtaarikohtaisesti tarvittavaan aikaan. Esimerkiksi sokerijuurikas vaatii suhteessa enemmän työaikaa per hehtaari verrattuna suorakylvettävään ohran viljelyyn. Mikäli viljan myy pellolta suoraan ostajalle ilman omaa kuivaamoa ja varastointia, pienenee tuntimäärä huomattavasti.

Ulkoistetut toiminnat, kuten peltotöiden urakointi tai talouskirjanpito, vaikuttavat myös tarvittavaan tuntimäärään. Sadon ja siementen käsittelyn ja esimerkiksi koneiden huollon voi myös tehdä joku muu kuin viljelijä itse.

Skaalautuvuus ei ole itsestäänselvää. Joihinkin töihin kuluu maatilalla vakiotyöaika riippumatta hehtaareiden määrästä. Esimerkiksi koneiden puhdistus sesongin jälkeen on riippumaton hehtaarimäärästä. Myös lohkojen koko, muoto, korkeuserot ja pellolla olevat esteet sekä etäisyys tilakeskuksesta vaikuttavat tarvittavaan työaikaan, joten hehtaarikohtaisessa ajattelussa on paljon epätarkkuuksia.

Kaikki mukaan lukien Suomessa kuusi tuntia per hehtaari, eli kaksi sekuntia per neliömetri, on haastava saavuttaa sivutoimisen viljanviljelytilan mittakaavassa. Sopivasti töitä ulkoistaen tämä lienee mahdollista. Tasapainoilu talouden ja oman työn välillä muuttuu lopulta euroiksi ja menetetyksi vapaa-ajaksi.

Viljelytoiminnan tuntikirjanpito kuitenkin kannattaa tehdä, jotta selviää kuinka paljon sivutoiminen viljely teettää työtä. Saadun tuloksen perusteella voi sitten paremmin pohdiskella, onko aika rahaa. Tuntipalkan laskeminen sivutoimisesta viljanviljelystä voi tuntua jo etukäteen masentavalta, mutta todelliset omaan kirjanpitoon perustuvat numerot ovat hyvä keskustelunaihe myös viljelijäyhteisössä. Yksinkertaisimmillaan tarvitaan vain iso ruutupaperi ja tukkimiehen kirjanpito siitä, montako tuntia mihinkin maatilatyöhön päivässä kukin käytti. Vuoden lopussa voi sitten laskea tunnit yhteen.

Tuntimäärän ja tuntipalkan tietäminen helpottaa päätöksentekoa tilanteessa, jossa lisää viljelymaata olisi tarjolla tai toisinpäin. Sivutoimisesti ei voi määräänsä enempää tehdä töitä. Talouslaskelmat ja kuormitushuiput ovat tietysti välttämätön osa kokonaisuuden pohdintaa.

Tietokoneohjelmalla (esim. TTS manager) voi myös arvioida etukäteen lisätyön määrää, kun tila laajentaa toimintaansa. Tietokoneohjelmaan tarvitaan kuitenkin kalibrointia varten erilaisia tietoja – ja tässä omat tilastot auttavat saamaan ennusteen oikealle tasolle.

Kirjoittaja on työkoneautomaation ja maatalousteknologian dosentti